Minulla ei kyllä herää myötätunto lapsenraiskaajia kohtaan, vaikka olisi kuinka surkea 16-v koulukiusattu joka “ihan vähän vain” raiskaisi alaikäisen olemisensa kurjuudessa. Kaikille on samat säännöt, ja useimmilla elämässään vaikeuksia, niin seksuaalisuutensa toteuttamismahdollisuuksissa kuin muissa asioissa. Elämä ei ole helppoa, eikä seksuaalisuutensa toteuttamismahdollisuuksien aiheuttamat ahdistukset ja masennukset anna erityisoikeuksia kenellekään.
Kemiallinen kastraatio ei ole pysyvä. Jos ja kun sitä käyttävä lopettaa nappien popsimisen, halut ja kyvyt palaavat. Ja meno ikävä kyllä usein jatkuu.
Operatiivinen kastraatio on pysyvämpi.
Lapsenraiskaajat saisi kastroida operatiivisesti ja pysyvästi. Jopa kuten eräs kaverini totesi, haulikolla.
No jos luit jutun, sen 16-vuotiaan kohdalla tilanne ei ollut ihan niin yksinkertainen. Hänen näkemyksensä mukaan kyseessä oli vapaaehtoinen kahden teinin välinen suhde. Ikäero teki siitä väärän, mutta moni tuon ikäinen poika on ihan lapsi, ja hyvinkin 13-vuotiaan tytön tasolla. Ja joskus vuosienkin jälkeen selviää, että syytökset, joiden takia on istuttu vankilassa, olivatkin vääriä. Sellainen tilanne myös tuli jutussa esille. Minusta tuo juttu oikeasti kannattaa lukea.
Lakeja ei pidä säätää harvinaisten poikkeustapausten mukaan.
Ikärajoja ei myöskään voi asettaa noudattamaan sitä minkä ikäiseksi ihminen tai joku muu arvioi hänen “tasonsa”. Omasta mielestäni olin jo 15v sillä tavalla 18v-tasoinen että osaisin ajaa autoa. Nyt vanhana äijänä koen itseni välillä 15-vuotiaaksi jossakin jutussa, mutta pitäisin 13-vuotiaan kanssa seksiin pyrkimistä kyllä törkeänä rikoksena. Lain on oltava sama kaikille.
Mutta ei tietenkään ole niin, että tuomioiden olisi oltava samoja kaikille. Sen vuoksi laki jättää harkinnan varaa ja siksi on tuomareita eikä tietokoneohjelma, joka sylkäisee oikean vuosi- ja kuukausimäärän.
Ei sillä, että ooperi olisi edellä esittänyt jotakin lakien säätämiseen liittyvää.
Tämä New Yorkissa voimaantullut laki oli itselleni täysi yllätys ja järkytys, mutta osoittaa miten aborttilakienkin suhteen on edetty vähä vähältä, vaikka ehdottomia rajoja on alkuun asetettu…
Emme kuitenkaan pelastu välttämällä näitä syntejä.
Meidän aikanamme jotkut sekoittavat oikean lain saarnan siihen, että tuomitaan sellaiset moraalittomuuden erityiset huipentumat kuin abortti tai homoseksuaalisuuden harjoittaminen. Tällaisen saamaamisen vaarana on se, että ne, jotka eivät ole homoseksualisteja tai jotka eivät ole koskaan teettäneet tai tukeneet abortteja, päättelevät täyttäneensä lain. Sellainen saarnaaminen tuottaa omahyväisiä fariseuksia pikemmin kuin katuvia publikaaneja. Vaikkakin homoseksuaalisuus ja abortti ovat varmasti synnillisiä ja joutuvat sellaisina Jumalan lain tuomion alle, itse laki kaivautuu syvemmälle. Laki tunkeutuu laserintarkasti sydämeen asti. Jeesuksen saarnatoiminta antaa esikuvan oikeasta lain julistuksesta: Pitäessään vuorisaarnansa Jeesus saarnasi seurakunnalle, joka tunsi kymmenen käskyä. He ymmärsivät, että Mooses kielsi aviorikoksen ja että murhaaminen . oli laitonta viidennen käskyn perusteella. Jeesus työntää lain tikarin sydämeen asti: “Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: Älä tapa ja: Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu ve jeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; Te olette kuulleet sanotuksi: `Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” (Matt. 5:2122, 27-28) Laki tunkee tikarin sydämeen. Missä lain katsotaan pelkästään säätelevän ulkoisia tekoja, käskevän, mitä meidän on tehtävä ja mitä jätettävä tekemättä, siellä se ei vielä ole päässyt Jumalan asettamaan päämääräänsä. Missä lakia ei saarnata niin, että se paljastaa epäuskon, siellä se synnyttää fariseuksia. Hyveellistä elämäntapaa erehdytään pitämään uskona; lakia itseään taas kuunnellaan kuin hyvää uutista ainakin.
Abortti on vaikea asia…Olen melkoisesti sitä vastaan, yleisesti ottaen.
Ja jotta abortista ei muodostuisi missään määrin ehkäisykeinoa, olen kaikenlaisen muun ehkäisyn puolesta. Vaikka Roomassa toisin ajatellaankin…
Ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole ijankaikkinen elämä pysyvä. Abortin tukeminen on murhaamisen hyväksymistä.
Oikeastaan tuo sinun lauseesi on todella karu ja säälimätön, ihan kuin abortti olisi jokin asia, joka vain on pakko hyväksyä.
En kommentoinut lainausta vaan W:n omaa kommenttia. Sitä paitsi miksi pitäisi Pless-lainausta edes kommentoida. Raamatulliset näkemykset abortista, murhista, homoseksuaalisuudesta jne. pitäisi olla jokaiselle kristitylle itsestään selvyys. Synti on syntiä eikä se hienoilla sanoilla mitenkään voi tulla keskustelun aiheeksi jossa käydään kivaa dialogia erilaisten näkemysten kanssa.
En ole varma mitä pidät hienoina sanoina tässä, mutta jos kristitty tahtoo yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa ja yhteisössä, hänen on käytävä dialogia, “kivaa” tai epäkivaa. Usein epäkivaa. Synnin julistaminen synniksi ei valitettavasti läheskään aina riitä. (Paitsi jos tarkoituksena on vain tehdä jonkinlainen “pudistan tomutkin jaloistani” -ele ja siten osoittaa oma hurskaus, eikä oikeasti yrittää puhutella ihmisiä.)
Kyllä, ja kommentoin sinun kommenttiasi, mutta lisäsin että tuo sitaatti on hyvä.
Ei ole siis reilua Waltheria kohtaan liittää häneen abortin tukeminen, koska sellaista hän ei ole kirjoittanut.
Ihmisen pelastus on tietysti yksi keskustelunaihe, suhtautuminen maailman ilmiöihin toinen. Ne leikkaavat kyllä toisiaan osittain, mutta jos joku - kuten Walther nyt -huomauttaa ettei juuri tiettyjen syntien välttäminen johda pelastukseen (ja selventää lausettaan sitaatilla) - sitä tulisi kommentoida muuten kuin leimaamalla abortin hyväksyjäksi tms.
Näin voi sanoa, mutta entä sitten?
Jos kristityillä on hiukan erilaisia käsityksiä siitä, miten kyseisiä näkemyksiä pidetään esillä, tai mitä niiden näkemysten ohella tulee ottaa huomioon yhteiskunnallisessa keskustelussa, se ei todellakaan anna oikeutta väittää, että ollaan epäraamatullisia, epäkristillisiä tms.
Konservatiiviset - usein voi sanoa raamatulliset - kristityt kohtaavat tänään hyvin samantapaisen tilanteen, jota Jeesus tarkoitti puhuessaan fariseuksille ja kirjanoppineille.
Kristityt näet voivat fariseusten tavoin unohtaa oman mahdottomuutensa Jumalan lain täyttämisessä paheksuessaan innokkaasti muita. Kuitenkin se suuri ja ihmeellinen evankeliumin sisältö on, että kun kukaan ei pysty Jumalan tahtoa täyttämään, on armahdus ja pelastus valmistettu hänen Pojassaan.
Molempia siis tarvittaisiin - sekä päättäväistä eettistä opetusta että evankeliumin julistamista. Ja itsensä laskemista siihen samaan kadotuksenalaisten joukkoon, jonka ainoa toivo on Jeesus.
Konservatiivit nykyää ovat niitä, joita aiemmin kutsuttiin liberaaleiksi
Uskon puhdistuksen aikaan miehet olivat vielä miehiä. Nykyään samaa aatetta kannattavat ovat kuin saparolettisiä pikku tyttöjä. En ole Päivi Räsäsen antaneen tuumaakaan periksi taistellessaan aborttia vastaan. Sen sijaan toiset haluavat käydä rakentavaa keskustelua. Abortista ei voi käydä rakentavaa keskustelua, kuten ei pedofiliasta tai homoseksuaalisuuden harjoittamisesta, kun kyseessä on synti.
Siis Räsänen ei ole luterilainen, niinkö?
Oletko sattunut muuten huomaamaan, että katolisessa kirkossa on melko pahoja ongelmia seksiasioissa?
Ylimalkainen huutelu on tällaista. Ei tolkkua eikä selvää osoitetta.
Tuo vastaus ei kelpaa. Henkilökohtaisuus olisi, jos arvioisin sinua henkilönä ja asiatonta olisi, jos väittäisin sinusta jotain mikä ei kuulu keskusteluun. Kumpaakaan en tee, vaan kommentoin sinun viestejäsi. Siis keskustelen.
Sinun tulisi nyt vastata siihen, miksi syytät kanssakeskustelijoita abortin suosimisesta, tai yleisesti luterilaisia milloin mistäkin. Missä ovat perustelut?
Täällähän ei ole sanottu mitään muuta kuin että abortin (tai homoseksuaalisuuden) vastustaminen ei riitä taivaspaikan takeeksi. No, ei juuri noilla sanoilla, mutta Walther esimerkiksi korjatkoon, jos olen ymmärtänyt väärin.
