Ajankohtaista-puolella Trumpin uskonnollisuus -ketjussa syntyi keskustelua abortista ja sen vastustamisen perusteluista, joten katson sopivaksi avata tästä uuden ketjun Elämä -keskustelualueelle, jossa aiheena on uskon eettinen ja moraalinen sisältö. Aiheesta on myös puhuttu Ajankohtaista-alueella ajankohtaisiin uutisiin liittyen, mutta täällä voi keskustella abortista ja kristillisestä etiikasta yleisesti: voiko raskaudenkeskeytys olla kristillisestä maailmankuvasta katsoen moraalisesti hyväksyttävä teko? Miksi ei / miksi kyllä? Riippuuko tilanteesta? Perusteluja & keskustelua.
Huom. abortti ei lukeudu palstan suojeltuihin aiheisiin, joten siitä on sallittua olla useampaa mieltä. Tämä ketju on kuitenkin uskonnollisen keskustelun puolella, ei kriittisellä keskustelualueella, joten palstan normaalit säännöt pätevät ja keskustelua on tarkoitus käydä kristillisistä lähtökohdista käsin.
Niin, kyllähän pro life -kanta luetaan edistyksellisissä piireissämme jokseenkin aksiomaattisesti “koviin arvoihin” yhdessä kuolemantuomion ja rajoittamattoman aseenkanto-oikeuden kannattamisen kanssa, mirabile dictu.
Miten voi vastustaa aborttia ja kannattaa samalla kuolemantuomiota? Sehän on hirveän epäjohdonmukaista. Rajoittamaton aseenkanto-oikeus nyky-yhteiskunnassa on myös aika omituinen oikeus.
Laajan aborttioikeuden kannattaminen ja kuolemantuomion vastustaminen kaikissa olosuhteissa ei ole järin johdonmukaista sekään. (Aseenkanto-oikeudesta olin samaa mieltä kanssasi vielä muutama vuosi sitten, mutta enää en ole niin varma…)
Elämän suojelemisella on vaikea perustella abortin vastustamista, jos samalla elämää ei suojella rikollisten kohdalla. Lisäksi ongelmallista on se, että kyseessä on peruuttamaton teko, joka on myös ollut tunnetusti erehdyksille altis.
Mutta ehkä ei kovin syvällisesti tämän otsikon alla tästä.
Aborttia vastustetaan siitä syystä, että kysymys on ihmisen tappamisesta. Ei voi tietää, mitä syntymättömästä lapsesta tulisi massamurhaaja vai ihmiskunnan hyväntekijä. Aivan samasta syystä vastustetaan myös kuolemanrangaistusta. Ihmisellä ei ole oikeus tappaa toista ihmistä. Erityisen ongelmallinen kuolemanrangaistus on sellaisisa olosuhteissa, joissa rikoksia ei voida kunnolla tutkia, eikä syyllisyyttä näyttää toteen.
Minusta on hyvin epäjohdonmukaista se, että ei kykene näkemään eroa virallisen oikeuslaitoksen laissa säädetystä rikoksesta antaman rangaistuksen ja yksittäisen syntymättömän lapsen tappamisen välillä. Tuolla logiikalla abortin vastustajan tulisi olla myös ehdoton pasifisti jne.
Se, että ei hyväksy ihmisten tappamista ei tarkoita, ettei voisi hyväksyä kuolemantuomiota tai itsepuolustusta tai sotilaan velvollisuuksia.
(Naalin perusteilla toisin päin asia on kyllä epäjohdonmukainen, myönnetään. Mutta kaipa niin ajattelevat sitä jotenkin pystyvät perustelemaan.)
Monissa maissa kuten meillä Suomessa on luvanvarainen abortti. Silloin, kun meillä tehdään laillinen abortti, niin se tehdään viranomaisten suostumuksella ja sen tekee virkalääkäri. Näin ollen se on verrattavissa kuoleman rangaistuksen täytäntöön panoon, joka sekin, niissä maissa, joissa se vielä on voimassa, tehdään laillisesti viranomaisten toimesta. Minusta laillisuuteen ei voi vedota näissä asioissa.
Siis riippuu tosi paljon siitä, miten asiaa perustelee. On sellaisia abortin vastustajia, joiden perustelut veisivät oikeutuksen myös sodalta ja kuolemanrangaistukselta, mutta nämä henkilöt itse eivät tätä logiikkaa näe. Silloin on ristiriita. Kaikki abortin vastustajat eivät argumentoi tällä tyylillä.
Mää taas oon omasta mielestäni täysin looginen abortin, kuolemanrangaistuksen ja sodassa tappamisen suhteen: ne kaikki ovat lähtökohtaisesti pahoja asioita, jotka kuitenkin voivat jossain tilanteessa olla pienin paha. Nykylänsimaissa sellaista tilannetta on kuitenkin vaikea kuvitella, jossa kuolemanrangaistus olisi vaihtoehdoista vähiten huono, koska on hyvät vankilat ja vaaralliset henkilöt pystytään pitämään vaarattomina ilman tappamistakin. Abortin suhteen taas meidänkin olosuhteissa tulee silloin tällöin vastaan tilanne, jossa se todella on vähiten huono vaihtoehto, vaikkakaan useimmissa esim. Suomessa tehtävissä aborteissa näin ei ole.
Aborttia voidaan vastustaa myös siitä syystä, että ihmisten (erityisesti naisten) pitää vastata teoistaan. Jos kerran on saattanut lapsen alulle, pitää se sitten synnyttääkin. Tämä on sopiva rangaistus kevytkenkäisille naisille. Yleensähän abortoitavien oletetaan olevan au-lapsia. En tiedä minkälainen adoptiotilanne Yhdysvalloissa nykyisin on, mutta luullakseni ainakin adoptioon annettavista terveistä valkoihoisista pikkulapsista on pulaa.
Huom. kuitenkin, että tämä perustelu ei kuitenkaan loogisesti johda abortin kategoriseen kieltämiseen, vaan sen valossa olisi useita poikkeustilanteita, joissa abortti voitaisiin sallita.
(Mielestäni se ei muutenkaan ole hyvä peruste kieltää abortit - “kosto” ei ole mikään kovin hyveellinen motivaattori mihinkään inhimilliseen toimintaan, mutta sen sijaan rakkaus ja sääli kehittyvää lapsenalkua kohtaan on helpommin puolustettavissa. Vrt. “sait syntyä maailmaan, koska olet arvokas ja Jumalan rakastama, ainutlaatuinen ihminen.” vs. “sait syntyä, koska äitäsi piti rangaista ‘kevytkenkäisestä käytöksestä’”. Puhumatta nyt siitä, että kaikkien yllätysraskauksien leimaaminen “kevytkenkäisyyden” hedelmäksi tekee melkoista väkivaltaa usein monimutkaisille ja kipeille tilanteille.)
Kannatan vastuun ottamista, mutta jotenkin vain tökkii se ajatus että synnytys nähdään rangaistuksena. Synnyttämisen ei koskaan pitäisi olla rangaistus, siinä saatetaan maailmaan uutta elämää.
Monet asiat ovat vaihtelevasti olleet laillisia tai laittomia. Se ei vielä tee niistä oikeita tai vääriä. Myös sellaisten tekojen suhteen, jotka aiheuttavat kuoleman.
Miten sitten kuolemanrangaistus? Minusta on perusteltua ajatella, että yhteiskunnalla voi olla oikeus langettaa kuolemanrangaistus tietyissä tilanteissa ja tietyistä rikkomuksista. Se, milloin ja mistä tällainen on oikein tai tarpeellista, on oma keskustelunsa.
Näkisin hieman eri asiana tuon, miten kärsimys yleensäkin on tullut maailmaan syntiinlankeemuksen myötä olemassaolon hinnaksi kuin sen, että lähtökohtaisesti aletaan ajatella synnyttämistä rangaistuksena.
Ja sitä paitsi, synnytyksessä ja lapsen saamisessa on mukana paljon muutakin kuin synnytystuskat tai aamupahoinvointi, ne ovat väistämättömiä fysiologisia juttua. Vaikka sitten paratiisissa se lapsi sitten olisikin tupsahtanut kivutta maailmaan tuosta noin vain.
Vielä tuohon abortti/kuolemantuomio/aseet -pohdintaan.
Syntyvä lapsi on aina syytön syntymäänsä.
2, Kuolemantuomiossa käsittääkseni aika harvoin syytön kuolee. Raskaista rikoksista, esim lapsenraiskaus, kuolemantuomio voisi olla perusteltu. Etenkin kun meillä Suomessakin on esimerkkejä tällaisista tekijöistä, jotka vielä uusivat tekonsa (eräskin heti vankilomalle päästyään, ja tappoi vielä alaikäisen uhrinsa). Jääköön nyt tekijän etnisyys mainitsematta.
Rajatonta aseenkanto- tai hallussapito-oikeutta ei lie kuin joissakin banaanitasavalloissa. Englanti on esimerkki maasta, joka kielsi kaikilta aseet, mutta kumma kyllä siellä edelleen ammutaan ihmisiä. Siteeratakseni erästä aseiden hallussapidon puolustajaa:
"-Kun yhteiskunta kieltää aseet, niitä on enää rikollisilla"
“Guns don’t kill people, people do!”
Suomessakin tyypillisin henkirikos on sellainen, missä pistetään ryyppykaveri leipäveitsellä hengiltä, eikä kukaan muista kuka tappoi, kun kaikki olivat ryypiskelleet jo monta päivää. Sellaiseen ei tuliaseiden kieltäminen oikein auta. Pitäisikö kieltää leipäveitset? Vai alkoholi?
Jaha, joku siirsi tämän tänne, mutta otsikon pitäisi kyllä olla Abortti, kuolemanrangaistus ja kovat ja pehmeät arvot. Keskustelu ei siis alunperin koskenut aborttia ja kristillistä etiikkaa, vaan sitä ristiriitaa, että USA:ssa jotkut saattavat vastustaa aborttia, mutta kannattaa kuolemarangaistusta, ja kaikkein hulluimmat pro life- tyypit saattavat räjäyttää aborttiklinikoita.
Mm. Puhumme kahdesta suojelu arvoisesta elämästä ja kirkolliskokous pohti olla vaikuttamassa että abortien luku laskee. Oppiviraston vastaus totea attä elämä alkaa konseptiosta mutta abortin yhteydessä komplesi tilanne täytyy katsoa kokonaisuus. Myös, että eri näkemyksillä (inkl. pro-life) on tila kirkossa.
Perusajatuksena on, että jokaisella on henkilökohtainen vastuu Jumalaa ja muita ihmisiä, mitä hän tekee. Kirkko haluta tarjota kaikille tuen ja avun, läheisyys ja ymmärrys - mitä vaihtoehtoja eri syistä tehdä elämässään.
