Alkukielet ja latina

#1

Kun Raamattu sai kirjallista muotoa niin kielinä oli, hebrea, aramea ja kreikka.

Todennäköisesti latina oli ensimmäinen ‘ulkopuolinen’ kieli, mille Kirjoituksia käännettiin. Ilmeisesti Hieronymuksen osat Raamatusta oli hyviä, vaikka paavi ne Trenton kokoontumiseen mennessä katsoi kaipaavan parempaa laitosta. Niin Hieronymuksen latinankieliset käännökset kuin Trenton Vulgata ei ole uskottavasti-yksiselitteisesti löydettävissä. Se ei kuitenkaan ole vahingoittanut alkuperäisiä tekstejä. Ne on luettavissa sellaisenaan, vielä tänäänkin, jokapäiväisessä käytössä olevalla kielellä.

Osaan lähes täydellisesti suomea, englantia ja italiaa. Sen lisäksi kommunikoin kohtalaisen hyvin portugaliksi ja espaniaksi. Ranskalla ja ruotsilla pärjään auttavasti.

Kreikaksi ja hebreaksi pystyn tutkimaan kirjoituksia, vaikka se on hidasta. Puhuminen ei onnistu. Aramea tuli minua lähelle Sveitsissä, seurakuntaamme kuuluvan arameankielisen perheen kautta. Se oli heidän puhuttu kotikielensä, italian ohella.

Tällä haluan painottaa kielten oppimissyytä. Kieli, jolla ei ole jatkuvaa käyttöä on tarpeeton, kuten vaimoni saksa, jonka hän osasi kohtalaiseti alle 20-vuotiaana, muttei sen koommin ole sitä käyttänyt.

Latina ei siis ole alkukieli eikä ole käyttökieli ollut yli tuhanteen vuoteen. Sen kirjallinen osaaminen on suhteellisen yleistä uskonnollisessa maailmassa, mutta tänään käytännössä lievästi erikoisuus. Lääketiede on ammattisanastoltaan latinaksi.

#2

Latinan kieli ja sen tarpeellisuus tuli esille erittäin voimakkaasti Italian televisiossa keskusteluohjelmissa. Yksi esimerkki vuodelta 2008, jossa käsiteltiin papiston, lapsien hyväksikäyttöä, lähinnä nuorten poikien.

Vatikaania edusti arkkipiispa Fisichella. Tilaisuudessa oli edustajia mm. Irlannnista, joka edustaja muiden mukana esitti, peräsi perusteluja hyväksikäyttäjien vähäisistä, olemattomista rangaistuksista. Fisichellan vastaus oli, että: “tiedättekö, että Kanoninen oikeus (ital. Codice di Diritto Canonico) on latinaksi ja vain latinaa osaamalla voidaan pappien rangaistuksesta keskustella. Kirkko rankaisee tämän lain mukaan.”
Kukaan keskustelijoista, jotka edustivat korkeinta sivistyksellistä tasoa, yksi kerrallaan myönsivät, ettei heidän latinankielen taitonsa riitä tulkitseemaan Kanonista oikeutta.

Tämän näen ja yleensä nähtiin tarpeettomana kielimuurina. Tässä yhteydessä se myös oli muuri oikeuden tapahtua.

Tämä esimerkkini on vain yhdeltä alueelta, koskien tarvetta käyttää kieltä, jonka käytölle ei ole perusteita.

Painotukseni on, että latinan-kieli ei ole yksi Raamatun alkukielistä.

#3

Kaikki kirkollis-hengellinen ‘tieteellisempi’ ilmaisu esitetään latinaksi. Monet ilmaisut eivät olekaan kätkettyä viisautta, kuten formula “Simul justus et peccator”.

Jeesuksessa, hänessä me olemme pyhät ja nuhteettomat, vt. 1.Kor.1:4,
“Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti nuhteettomina Herramme Jeesuksen Kristuksen päivään …” (UT., Vapaa Evankeliumisäätiö, 1991).

Juud. 24,
“mutta Hänelle, joka voi varjella teidät lankemattomina ja asettaa kirkkautensa eteen nuhteettomina riemussa.”

Ef. 1:4
“niinkuin Hän ennen maailman perustamista oi Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat edessänsä rakkaudessa,”

Ihminen, uskoontullut on pyhä, nuhteeton kuolemaana/Jeesuksen tulemukseen asti. Liha ei pelstu eikä sitä voida pyhittää. Kuolettaa ja alistaa on käsketty. Sekään ei ole lihassa lihan kuolettamista, vaan Hengessä, joka uskovassa asuu. Katoava osa on taistelussa henkeämme vastaan ja riehuu niin paljon kuin sallitaan. Se ei kuitenkaan aina “riehu”, vaan ikäänkuin ui liiveihin, vt. käärmeen vihje Eevalle, “Ette te suinkaan kuole …”

UT., Vapaa Evankeliumisäätiö, 1991.

Tämä on käännös, minkä ilmaisut pyrkivät kreikankielen nasevuuteen, ilman selittelyjä, maalailuja, tulkintoja.