Kristuksen Kirkkoa vastaan hyökänneet kerettiläiset ruotsalaiset ovat kyllä osanneet itsekin ihan samaa. Tympeä polemiikki on tympeää. Ei kukaan tuolla aikakaudella ole kauhean puhdas pulmunen.
Uudisasukkaat olivat valloittajia, jotka olivat asettuneet alueelle Ruotsin kruunun käskystä. Kainuuhan on osa vanhaa Vienan Karjalaa. Alue ei kuulunut alun perin Ruotsille. Hyvä kuitenkin, että Paltanniemen vanha kirkko on säilynyt.
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin sekä Kainuu että Vienan Karjala samoin kuin suurin osa koko Fennoskandiaa kuuluisi oikeastaan lappalaisille. Pähkinänsaaren rauhassa, missä näitä valtarajoja halki Suomenniemen ensimmäistä kertaa virallisesti määriteltiin, ei lappalaisten mieltä kuultu. (En sinänsä väitä että olisi ollut tarpeenkaan kuulla.)
Tuoreen moderointipäätöksen mukaan “ryssä” lukeutuu palstalla kiellettyjen ilmausten joukkoon. Muokkaathan viestiäsi tältä osin.
En muokkkaa.
Käyhän se näinkin. Viesti poistettu. Seuraavasta sääntöjen vastaisesta toiminnasta tulee varoitus.
Tervetuloa vain asumaan tänne itäiseen Suomeen, joka kuuluu maantieteellisesti siihen alueeseen jonka yli on vuoroin juostu niin ruotsalaisten kuin venäläistenkin toimesta riippuen siitä miten päin politiikka makaa (ja täältähän sitä yli juostaan vielä uudelleenkin jossain hamassa tulevaisuudessa hyvällä tuurilla) 
Olen joskus koettanut pohtia, onko tämä vuosisatainen perinne jotenkin vaikuttanut siihen millaisia ihmiset ovat henkisesti tällä kolkalla olleet verrattuna esimerkiksi läntiseen Suomeen.
Olin aina luullut, että Mathias Grünewaldin Isenheimin alttari olisi aivan upea maalaus. Sitten näin jossakin Hannu-Pekka Björkmanin kirjassa kuvia alttarin yksityiskohdista. Maalaus on aivan hirveä. Kristus näyttää rokonarpiselta ja on muutenkin maalattu ei vain naturalistisesti vaan vielä rumemmaksi. Se ei ylennä sydäntä Herran puoleen.
Tjaah, hirveähän se on. Mutta hirveä on asiakin:
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Pitkäperjantaita seuraa pääsiäinen, totta kai, mutta pitkäperjantaillakin on paikkansa kristillisessä taiteessa. Idän ikonitaiteessa, jota noin yleisesti ottaen kyllä arvostan, tämä puoli unohtuu. Ristiinnaulitun ikonissa edes Pilatuksen pilkkakirjoitusta ei ole huomioitu vaan se on korvattu kirjoituksella “Kunnian kuningas”. Jotenkin vaikuttaa siltä, että idässä olisi jonkinlaista maanalaista vetoa kohti doketismia, haluttomuutta katsoa lihaksi tulleen Sanan kärsimystä silmiin kaikessa kauheudessaan.
1 tykkäys
Ja hyvä niin.
Johannes Karhusaari kirjoittaa Ikonimaalari-lehdessä Ristiinnaulitun ikonista muun muassa:
“Ortodoksinen kirkko ei koskaan kuvaa ristiinnaulitunkuvissaan realistisesti riutunutta, kuollutta ruumista eikä kuolinkamppailun tuskaa. Kristus on kuoltuaan saanut rauhan, hän ei ole menettänyt hiukkaakaan kuninkaallisesta ylevyydestään, vaan on yhä majesteetti, niin kuin pyhä Johannes Krysostomos sanoo: ‘Näen Sinut ristillä ja kutsun Sinua Kuninkaaksi.’”
“Ristillä riippuva Vapahtaja ei ole vain kuollut Kristus, Kirios – Herra, oman kuolemansa Mestari ja elämänsä Herra. Kärsimys ei ole muuttanut Häntä. Hän on yhä Sana, iankaikkinen Elämä, joka antaa itsensä vapaaehtoisesti alttiiksi kuolemalle ja voittaa sen.”
Pappi Jarmo Hakkarainen kirjoittaa Ristiinnaulitun ikonista:
"Bysanttilaisessa ikonografiassa Kristuksen ristiinnaulitseminen ei ole verta tihkuva spektaakkeli, niin kuin monissa läntisissä uuden ajan uskonnollisissa maalauksissa. Kristuksen ruumista ei esitetä tavallisen kuolevaisen ruumiina tai peräti lahoamistilassa kuten esimerkiksi Mathias Grünewaldin (k. 1528) maalauksessa “Ristiinnaulitseminen”.
Bysanttilaisessa ristiinnaulitun ikonissa kaikki henkii kuolematonta elämää. Kuvattu Kristuksen ruumis on jumalihmisen ruumis ja siksi katoamaton. Kristuksen kasvojen ilme ja ruumis ovat täynnä jumalallista rauhaa ja suuruutta. Kristuksen kasvot ovat surulliset, mutta niiden suru kuvastaa anteeksiantoa ja lempeyttä."
1 tykkäys
Häh? Joka Ort. kirkossa, missä olen käynyt, on ollut suurikokoinen ristiinnaulittu Kristus.
1 tykkäys
Tämä aihe on kyllä vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on tärkeää huomioida Jeesuksen todellinen 100% ihmisyys. Jeesus ei ole kaiken maallisen ja rumankin yläpuolella oleva abstrakti voima, vaan Jeesus todella tuli lihaksi, ja ihan oikeasti kärsi ja kuoli rumasti. Mutta toisaalta kirkko on koko seurakunnan yhteinen paikka, myös lasten. Omat lapsuudenkokemukset kirkosta, jonka ristiinnaulitsemisaiheinenalttaritaulu edusti lähinnä realistista kirkkotaiteen haaraa, antavat aihetta ajatella, että tämän taiteenlajin paras paikka ei ehkä kuitenkaan olisi alttarilla. Aikuisetkin reagoivat niin kovin eri tavoilla. Vaikka se onkin vielä paljon rajumpaa settiä, niin silti vertaisin tätä Passion of the Christ -elokuvan esittämiseen. Sitä harrastetaan seurakunnissa, ja mikäs siinä kun kyseinen elokuva kerran monia hengellisesti puhuttelee. Mutta se ei todellakaan ole kaikkien juttu, joten esitettäköön mieluiten erillisissä ja erikseen ilmoitetuissa tilanteissa, joihin voivat osallistua ne joita asia kiinnostaa.
Totta kai on. Luehan se viestini vielä kerran.
On se silti Suuren perjantain kuvaus. Doketismin näkeminen asiassa on minusta vähän hoopoa. Teksti ja vähäinen graafisuus vain ohjaa kristisieluja vapaaehtoisen uhrin suuntaan.
Tällaisia tuli katseltua lapsena Merijärven kirkossa, kun siellä käytiin koululais- ja rippikoulujumalanpalveluksissa. Alemmassa kuvassa on vanha, 1700-luvun lopulta peräisin oleva alttaritaulu, joka sekin on yhä kirkossa esillä. Kyllä nämä tietysti melko ankeaa kuvaa kristinuskosta muodostavat - ei näy voittoisaa ja kirkastunutta Kristusta tai pääsiäisen riemua missään.
Mutta eivät kaikki luterilaiset alttaritaulut suinkaan ole samanlaisia. Pari kertaa pääsin nuorena käymään Raahen kirkossa, jossa on Eero Järnefeltin tekemä alttaritaulu. Se välittää melko toisenlaista kuvaa Kristuksesta:
Luultavasti Kristus ristillä on suosituin alttaritaulujen aihe, ainakin suomalaisissa kirkoissa. Muita suosittuja aiheita ovat Kristuksen ylösnousemus, Kristuksen kirkastus, Kristuksen taivaaseen astuminen, Pyhän ehtoollisen asettaminen ja Kristus siunaamassa ihmisjoukkoja. Kristuksen syntymä sen sijaan on harvinainen aihe alttaritauluissa. Vaasan evlut kirkossa on kaunis jouluaiheinen alttaritaulu “Paimenten kumarrus”, joka on Albert Edelfeldtin maalaama. Valitettavasti olen unohtanut miten linkitetään, joten voisiko joku toinen panna sen tänne?
Yleensä toimii niin, että googlaat kuvan kuvahaulla, katsot tuloksista vaihtoehdon, jossa on riittävän iso resoluutio, klikkaat kuvaa, valitset “näytä kuva” ja sitten kun kuva avautuu kopioit osoiteriviltä sen osoitteen tänne viestikenttään. Mitään koodia ei tarvitse lisätä, sillä foorumisofta tunnistaa kuvan osoitteen perusteella. Toinen vaihtoehto on se, että kun kuva on avautunut, niin klikkaat hiiren oikeaa nappia ja valitset “ominaisuudet”. Siellä pitäisi näkyä kuvan url-osoite, jonka voi mustata ja kopioida. Joskus tosin sivuston koodissa kuvien osoitteet on salattu, joten niihin ei voi suoraan linkittää. Ei sekään tietenkään estä kuvan käyttöä, mutta en nyt jaksa kirjoittaa, että miten silloin pitää toimia.
https://www.vaasaevl.fi/assets/Places/_resampled/paddedimage1280768-GB-Trefaldighetskyrkan-45.jpg
Tässä mainitsemani alttaritaulu. Kiitos Timo K:lle linkitysohjeista.
Olen nähnyt tämän maalauksen paikan päällä, pidin sitä ennemmin vaikuttavana kuin rumana. Sanoisin että kuva ei tässä tapauksessa tee maalaukselle täyttä oikeutta, omassa ympäristössään maalauksen hahmottaa ehkä paremmin kokonaisuutena, häiriintymättä jostakin yksityiskohdasta. En tosin tiedä ylentääkö tämä maalaus sydämen Jumalan puoleen, mutta voisihan sitä pitää tietynlaisen jumalallisen mysteerin mietiskelynä.
(Muoks: En tietenkään tarkoita että tämän tyylinen maalaus kuuluisi ortodoksiseen kirkkoon.)
Minusta ovat vaikuttavia ja antavat kaikkea muuta kuin ankean kuvan. Ne kertovat Jumalan suuresta rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.
Lihallinen mieli kaipaa vain voittoa ja triumfia. Ei pysähdy ristin ääreen katsomaan Kristuksen verihaavoja.
Esimerkiksi muslimit pitävät loukkauksena sitä, että Jeesus olisi kuollut ristillä.