Onneksi näin ei kukaan sanokaan.
Totta kai yksin asuvien kotejakin voi siunauta, eikä ole epäilystäkään siitä, etteivätkö yksin asuvat tekisi syntiä monin tavoin. Mutta yksinäisyys ei sinänsä ole synti, kuten ei heteroseksuaalinen avioliittokaan. Samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat asua yhdessä kämppiksinä, ja monet asuvatkin erityisesti opiskeluaikoinaan, eikä siinäkään ole mitään väärää. Entä jos kyseiset kämppikset ovat sukupuoliselta suuntaukseltaan enemmän tai vähemmän homoja? Käsittääkseni juuri tämän kaltainen tilanne oli edesmenneellä metropoliitta Johanneksella mielessään. Ei siis ole mitään syytä evätä kodin siunausta tämmöisiltäkään talouksilta - paitsi siinä tapauksessa, että he elävät kodin siunaajallekin ilmeisellä tavalla “perheenä”. Kristinusko ei kyseistä perhemuotoa tunne eikä tunnusta, ja metropoliitta kaiketi ajatteli, että kodin siunaus tulkittaisiin parin taholta heidän elämäntapansa hyväksynnäksi.
Toisaalta metropoliitan takaraivossa saattoi kummitella vanha, ilmeisesti vain ortodoksiselle kristillisyydelle tunnusomainen instituutio nimeltä “veljesliitto”. Joskus muinoin kai oli olemassa ihan erityinen siunaus yhdessä asuville miehille, munkeille, oletan. Mutta monessa tapauksessa kävi ilmi, että homot alkoivat käyttää “veljesliittoja” luonnottoman elämäntapansa kulissina, ja tästä syystä koko insituutiosta luovuttiin aikoja sitten. Oman aikamme edistysmieliset ovat kuitenkin kaivaneet kyseiset liitot päivänvaloon arkistojen kätköistä ja yrittäneet näin todistella, ettei kirkkokaan aina ole ollut yhtä taantumuksellinen parisuhdekysymyksissä. Suomessa ainakin Mirja Pyykkö tätä settiä on tarjoillut; ihan vakavalla naamalla hän jossain ohjelmassaan puhui keskiaikaisten homojen “avioliitoista”, jotka ort. kirkko muka olisi siunannut…
Sinänsä veljellisen rakkauden ihanne onkin kristillisen munkkilaisuuden yksi tärkeä taustatekijä. Lännessä ainakin pyhän Augustinuksen luostarisääntö sai inspiraatiota psalmista 133:
Miten hyvä ja kaunis onkaan
veljesten yhteinen, sopuisa elämä!
2 Se on kuin kallista tuoksuöljyä,
joka valuu hiuksista parralle,
Aaronin parralle,
ja siitä hänen viittansa reunuksiin.
3 Se on kuin aamun kaste, joka Hermonilta laskeutuu Siionin huipuille. Siionille Herra on antanut siunauksensa: siellä on elämä, ikuinen elämä.
Voihan asiaa tietysti kaunistella.
Sitähän se kuitenkin tarkoittaa, jos ei puhuta asiasta suoraan ja neuvota sanan mukaan:
Minusta tämmöinen spekulointi on vähän asiatonta. Ihan nyt kirkkokunnasta riippumatta.
Kyllähän toimituskeskustelussa voi hyvin ottaa asian esille. Kodinsiunausta se ei nähdäkseni kuitenkaan tarvitse nähdäkseni estää.
Mitä ortodokseihin tulee, niin Kirkon opetus asiasta on hyvin selkeä, jos nyt minkään tason kirkollista elämää harrastaa.
1 tykkäys
Olen esimerkiksi @Mauriina ;n kirjoituksista tuollasta ymmärrystä saanut, että selvää ja kirkasta linjaa siellä on.
Tuo kodinsiunas voi kuitenkin merkitä pientä askelta uuteen suuntaan.
Juuri tästä syystä ainakin luterilaisessa kirkossa on iso sekaannus menossa pappeja ja piispoja myöten. Siunaamista ei mielletä hyväksynnästä irrallaan olevaksi, hengelliseksi “vaikuttamiseksi”, vaan enemmän tai vähemmän järeämpiä riittejä kuten vihkimisiä korvaavaksi toimeksi. Vaikka siunaamisella olisi oma hyvä teologiansa, sellaista ei tunneta ja tätä tuntemattomuutta käytetään selvästi hyväksi.
Kun rek. parisuhteista päätettiin kirkolliskokouksessa, ettei niitä siunata, vaan parien puolesta rukoillaan, se oli kompromissi. Koko ajan kyse oli siitä että suhteet tulevat tasavertaisemmaksi avioliiton kanssa. EIhän ihmisen puolesta rukoileminen tarvitse mitään kirkollista kaavaa.
Kun rukoushetket saatiin läpi, seuraava askel on siunata siviilihomoavioliitot. Jos se ei mene läpi, siunataan koti ja iloitaan liitosta parin kanssa.
Tässä nykyisessä kontekstissa on mahdoton edellyttää että ihmiset osaisivat erottaa siunaamista hyväksymisestä, siis suurin osa ihmisistä. Epäilen hiukan, onko ortodokseillekaan tuo asia kovin selvä, ellei kyseessä ole teologisesti valveutunut kirkon jäsen. Luulen, että homoparit tulevat ortodoksisessa kirkossa käyttämään kodinsiunaamista häiden korvikkeena. Sanovat piispat ja papit mitä hyvänsä.
3 tykkäystä
Tämä on tietysti aika hyvä metodi määrittää uskonnollisen yhdyskunnan opetus. Kaverit kertoi, internetissä luki niin.
Mikä tässä ja täällä “internetissä luetusta” sitten hannaa?
Kaikki antamanne tieto ortodoksesta on perätöntä?
Kirkon opetuksesta yleensä en ole sanonut halaistua sanaa.
Ortodoksisessa kirkossa, ilmeisesti toisin kuin luterilaisessa kirkossa, uuden tai peruskorjatun kodin siunaaminen on rutiinijuttu. Kaikki uudet rakennukset, koulut, sairaalat, kauppakeskukset yms siunataan käyttöön, samoin kulkuneuvot, autot, veneet ja polkupyörät siunataan. Tällaista toimitusta ei edellä toimituskeskustelu, jollei tilaaja sitä halua, eikä pappi suuressa seurakunnassa välttämättä tarkkaan tiedä, keitä kodissa asuu. Pappi voi sovittaa puheensa sen mukaan, mikä on kodin asukkaiden tilanne.
En ymmärrä, miksi metropoliitta Ambrosius on nähnyt tarpeelliseksi kertoa, että myös homojen kodit siunataan? Kyseessähän tilauspalvelus, joka toimitetaan kaikille sen tilanneille seurakuntalaisille. Ilmeisesti Ambrosius haluaa puolustella vanhoillista kirkkoaan medialle.
Ortodoksinen kirkko ei erottele henkilöitä “julkisyntisiin” ja “tavallisiin” seurakuntalaiisin. Se kastaa kyselemättä seurakuntalaisten lapset, kun sitä pyydetään, vaikka lapsi olisi syntynyt avoparille, siviiliavioliitossa oleville tai lesboäidille keinohedelmöityksellä. Ehtoolliselle pääsy sen sijaan ei kirkossamme ole itsestään selvää. Piispainkokous on taannoin päättänyt, että avoparit ja parisuhteessa elävät homot saavat tulla ehtoolliselle vain synnintunnustuksen kautta. Se tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että rippi-isä päättää voiko ko henkilöt päästää ehtoolliselle.
1 tykkäys
Siunataanko vaikkapa ilotalot?
1 tykkäys
Ei se ole mikään julkinen rakennus. Bisness on bisness, mutta ihan kaikki bisness ei ole kristityille luvallista.
1 tykkäys
Uteliaisuudesta, milloin tällainen päätös tehtiin?
En nyt suoralta kädeltä muista. Avoliitot yleistyvät jo 1970-luvulla, mutta luulen, että piispainkokouksen päätös on 1980-luvulta.
2 tykkäystä
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.