Työn alla on parhaillaan joskus 70-luvulla tehty kirja joka kertoo Illinoisin suomalaisten historiasta. Yksi osa sitä käsittelee kirkollista elämää.
Alkuun North Chicagossa, De Kalbissa ja Waukeganissa oli itsenäiset muutaman sadan hengen suomalaiset luterilaiset seurakunnat. Jossain vaiheessa ainakin Waukeganin ja De Kalbin seurakunnat liittyivät Suomi Synodiin. Seurakunnille piti sitten jossain vaiheessa valita uudet pastorit entisten muutettua muualle. Ainakin kahdessa tapauksessa kävi niin, että seurakunnan keskuudestaan valitsema pastori ei sitten kelvannutkaan Suomi Synodille vaan virkaan tuli asettaa nimenomaan Synodin hyväksymä pastori tai seurakunta erotettaisiin Synodista. Toisella kertaa seurakunnan valitsema pastori ei ollut suorittanut Synodin mielestä riittäviä teologisia opintoja ja toisella kertaa pastorin maine vanhoissa viroissaan Inkerinmaalla ja Turun hiippakunnassa oli jokseenkin tahraantunut. Häntä syytettiin juoppoudesta ja haureudesta ja vaikka mitään näitä syytteitä ei voitu uudella mantereella näyttää toteen, ei hän siltikään kelvannut Suomi Synodin konsistorille. Hänen tiedetään myöhemmin toimineen ainkain jonkin aikaa villinä saarnaajana Montanassa ja muualla lännessä. Tämä tapahtui 1910-luvun loppupuolella.
Että osattiin sitä Ameriikassakin. Suomessahan on tuiki tavanomaista että seurakunnan suosikki ei tule valituksi “kirkkoherran” virkaan milloin mistäkin syystä. Useinmiten siitä, että naama ei ns. miellytä kapitulissa tai sitten edustaa väärää virkakantaa. Tiedän eräänkin tapauksen itä-uudenmaan alueelta, jossa sama heppu on kahdesti saanut eniten ääniä kherran vaalissa, mutta ei kummallakaan kerralla tullut valituksi kolmannelta eli ylimääräiseltä vaalisijalta.
Amerikan synodien toiminta on lähtökohtaisesti niin " go big or go home".
Mielestäni sieltä ameriikan maalta on turha hakea mitään Suomen Ev. lut ja paikallisiin esimerkkeihin.
Toki arvostan puheenvuoroa.
Amerikan erittäin sekalaiseen luterilaiseen otsikkoon, olisi mielestäni hyvä systemaattisemmin kertoa paikan tilanteesta.
Suomessa monet hakevat Apostolista koulutusta Missionprovinsenin yhteydestä. Mielestäni tämä on paljon maanläheisempää Luterilaista toimintaa.
Toki se on ikävää kun kaiken maailman konsistorit ( varsinkin Usa:ssa ) huhuja kantautuu, ottamatta mitenkään kantaa todellisuuteen. Americassa on go big.
Försämlingsfakulteten ja Missionprovinssi Ruotsin maassa ( ehkä 20 vuotta ylipäänsä) tekevät täsmällistä Sanan Teologiaa. Näin suomalaisena tykkään katsoa sinnepäin.
Erityisesti on vakuuttanut vahva alkukielten tuntemus. Proffina sekä Kreikkalaisen Koineen ja Eksegetiikan kavereita myös suomessa Tohtorin nimeä saaneina. Tämä nyt kokemuksena turhaa Amerikan luterilaisia väheksymättä.