Emme tiedä vielä lopputulosta. Sehän on vasta tuloillaan.
Jokainen koskaan elänyt ihminen ei sattuneesta syystä ole Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä. Myös siksi, että puolet heistä on miehiä. Minulla oli sellainen kätketty taustaoletus, että tästä aiheutuisi jokin ero tähän.
Regina Angelorum… ora pro nobis.
Jokaisesta seurakunnan tytöstä ei silti tule enkelten kuningatarta. Vaikka pelastuisikin.
Tässä tämä pirstaloiminen on vähän samanlainen tulkinta kuin se, miten luterilaiset vastustavat joidenkin omassa voimassa pelastumista. Raamatussa viitataan Pyhän Kolminaisuuden persooniin sillä tavalla kuin he eivät olisi vaihtokelpoisia keskenään.
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. 7 Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
Jostain syystä ei tie ja hyvyys ja elämä tai tie ja rakkaus ja elämä.
Minulla oli sellainen villi veikkaus, että koko Filioquen torjuminen on jotenkin aiheuttanut sen, että idässä nämä asiat on tarkoituksella ollut pakko pitää pimennossa. Koska jos siitä torjunnasta ei pidettäisi kiinni, ne johtaisivat tiettyihin tuloksiin, jotka on jo ennalta kielletty. Joku voi ajatella, että siinä on kyse vain yhdestä sanasta, joka on muotoseikka tai mielipidekysymys. Toinen ääripää on, että siihen perustuu koko eksistenssin, totuuden ja rakkauden suhde toisiinsa, joiden hämärtäminen siis tämän seurauksena kertautuu kaikkeen muuhun teologiaan.
Joh. 16:14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Traditionaalisen benediktiini-isän luennosta minä nämä olen viimeksi kuullut. Yllättäen ensimmäistä kertaa Hartin The Beautystä, joskaan en nyt enää laittaisi mitään sen varaan. Ja kun äkkiä vilkaisin, niin Pyhän Akvinolaisen teksteistä löytyvät myös samat asiat. Lännessä uskottiin näin siis se päälle tuhat vuotta ainakin, kunnes Vatikaani II:ssa kaikki heitettiin mäkeen. Siitä, mikä jäi jäljelle, en itse lähtisi kyselemään yhtään mitään.
Ehdotan, että kaikki antavat aplodit @9x:n profetaalisille lahjoille. Hän sanoi joskus taustaoletusten keskustelussa minulle jotain siihen suuntaan, että jos liikaa ajattelee, niin kohta havaitsee olevansa oikeassa uskossa ihan yksinään. Sitä seurannut varoitus meni ohi, koska minulla ei ole mitään aikomusta alkaa jakamaan ehtoollista itselleni.
Mitä siis pirstaloitumiseen tulee, niin jonkun mielestähän koko procedit hajottaa Jumalan yhtenäisyyden, ja sen ehkäisemiseksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen pitäisi sanoa vain olevan, mitään sen enempää lisäämättä. Tai muutenkin koko ajatus pirstaloimisesta kuulostaa refleksireaktiolta, eikä miltään oikealta kannanotolta itse opetukseen. Jonka kokonaan esittäminen siis vähentäisi dramaattisesti vaikutelmaa siitä, että siinä jotain pirstaloituu. Kun se päinvastoin perustelee niillä yksityiskohdilla Jumalan ja persoonien väistämätöntä yhteyttä ja samaa luontoa.
Siinä puhuttiinkin muistaakseni Luciferin luonnon omaksumisesta. Mutta sanakirjan nojalla olet tietenkin oikeassa.
Tässä kohdassa minä koen, että suistuu tieltä ja rytisee kovasti. Tai alan miettiä, että kyse on kahdesta täysin eri tavasta käsittää nämä asiat.
Höpötän ensin vähän yleisellä tasolla:
On vaara sekoittaa kolme asiaa keskenään. Ruumis on vähemmän täydellinen asia kuin henki. Vähän samalla tavalla kuin eläimet jakavat vähemmän samoja piirteitä Jumalan kanssa kuin ihminen. Silti ruumiissa sinänsä ei ole mitään pahaa tai väärää. Kuten ei ole pahaa tai väärää siinä, että jokin asia on Jumalan luoma eläin, kasvi tai kivi.
Siitä vielä kolmantena on se, että kun ihminen lankesi, niin lankeemus koskee nimenomaan sitä, että ihminen suuntautuu pitämään olemassaolonsa tarkoituksena sitä, mikä on alhaalla, eli ruumiinsa ja aistiensa elämää sen sijaan, mikä on ylhäällä, eli Jumalan tunteminen.
Ruumiillisuus siis ei ole essentiaalisesti pahaa, mutta silti vähemmän osallista täydellisyydestä kuin henki. Joka on eri asia kuin se, että aksidentaalisesti paha vaikuttaa ihmiseen ensisijaisesti ruumiin kautta. Josta pahasta on sitten pidemmälle mennyt aste se, että ihminen tietoisesti kasvaa ei vain ruumiinsa, vaan koko ajallisen eksistenssinsä, mukaan lukien puhtaasti psyykkiset asiat, pitämisessä olemassaolonsa tarkoituksena.
Juud. 1:17 Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, 18 sanoen teille: “Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”. 19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Ensisijaisesti ajattelen, että tuo kuvaa Vatikaani II:n seurauksia, jossa uskosta on tullut yhtä kuin historiallisen, taiteellisen, sosiaalisen ja kulturaalisen pääoman vaalimista ja ihmiskuntaan kuulumista. Jokainen kunnon salaseura ja tiedusteluorganisaatio toimii erilaisten julkisivujen ja kulissien kautta, jotka yleensä ovat säätiöitä, yleishyödyllisiä järjestöjä, oppilaitoksia, koulutusta myyviä yrityksiä tai mediataloja. Myös skientologia, amerikkalaiset ABC-virastot ja vapaamuurarit tekevät tätä. Jos katsoo, kuka Vatikaani II:n kirkossa nykii naruja, niin nämä kulissit ovat lähes kauttaaltaan nimeltään Kulttuurin edistämisen jotain tai Kulttuurien välisen jotain. Tai sen ja sen kulttuuriyhdistys. Tai kulttuuriyhdistys siellä ja siellä.
Siis vaikka kaikki vannoisivat yhden Vatikaanista johdetun organisaation nimeen ja siellä heiluvan argentiinalaisen ukkelin nimeen, niin heidän uskomansa asiat ovat kokeneet täyden inflaation ja hajaannuksen. Tässä siis jumalattomuuden himoja ovat myös ihmiskunnan kulturaalisten ja sosiaalisten saavutusten palvominen ja ylistäminen. Ei pelkästään viina, seksi, huumeet, väkivalta ja rock’n’roll.
Kun tämä on sanottu, niin on helppo ymmärtää se, kun sanon, että nämä kaksi puoluetta, siis hengelliset ja psyykkiset, kumpikin määrittelevät toisensa gnostilaisiksi. Ne, ketkä ovat kirkon tradition kannalla, sanovat, että Vatikaani II:n väki on gnostilaista, koska nostaa psyykkisen (ja sen osana sosiaalisen) siihen asemaan, johon kuuluisi hengellinen. Ja Vatikaani II:n väki taas sanoo, että tradition kannalla olevat ovat gnostilaisia, koska a) omasta mielestään tietävät niin paljon tai b) suhtautuvat niin kielteisesti materiaan ja ruumiiseen.
Tuo määritelmien kääntyminen ylösalaisin on tapahtunut kirjallisuuden, kulttuurin ja yleisen tietoisuuden osalta jossain 1850–1950 välisenä aikana.
Joka minun poistumistani luterilaisuudesta seurasi, niin itse koen, että kun muutuin paperilla luterilaisesta katolilaiseksi, niin en ole ihan varma edes, että mistä mihin silloin käännyin. Vai tapahtuiko se muutos siinä vaiheessa tosiaan vain nimellisesti ja paperilla. Mutta siitä olen paljon paremmin perillä, mikä muuttui, kun sen jälkeen vaihdoin leiriä näiden kahden, toisiaan gnostilaisiksi kutsuvien, välillä.
Mutta tuohon, mitä tuossa sanot:
On olemassa kahta eri käsitystä siitä, ovatko Jumalan kuva ja kaltaisuus sama asia kahteen kertaan sanottuna, vai ovatko ne eri asia. Sitten on kahta eri käsitystä siitä, että kuuluuko ihmisessä nimenomaan ruumis tai ruumiillisuus siihen. Vielä eri asia on se, että vaikka se toiseen noista kuuluisi, niin muuttaako se silti asiaa ihmisten ja enkelten välillä mihinkään.
Puhun näin, koska en ole kokonaan asiaa itselleni selvittänyt. Mutta tunnistan tuossa argumentissa jotenkin sen, että ihmisen ruumiillisuus on sidoksissa ihmisen psyykkisyyteen ja subjektiivisuuteen. Josta seuraa se ajatus, että ihminen olisi luotu subjektiivisuutensa vuoksi tai jonkinlaiseksi itseistarkoitukseksi. Joka mielestäni saattaa olla ajatus, joka on itsessään seurausta lankeemuksesta.
Se, mitä Mauriina tarkoitti tuossa lopputuloksella, on jo tapahtunut asia.
Tuo kommenttisi on kuin sanoisit, että eilinen aamukahvini on vasta tuloillaan.
Termi on oikea niillä perusteilla, jotka sitä määritelmää käyttävät. Ulkopuolella kirkolliskokouksien uskovat lukivat vain Raamattua aina alkuseurakunnasta lähtien.
Olet oikeassa, että jos Alkuperäistä dokumenttia, Raamattua ja kirkolliskokousten päätöksiä keskenään verrataan, niin se vaikuttaa sekoittamiselta. Sekoittavuudesta pyrittiin päästä lopullisesti eroon Trenton kokouksessa, jossa päätettiin, että mm. ekumenisten kokousten päätökset, silloin kun ne pohjautu perinnäissääntöihin/traditioihin eli ihmisen/kirkon itseymmärrykseen ovat ensin samanarvoisia Kirjoitusten kanssa ja erotessaan toisistaan traditiot pätevät.
Eli vielä kerran, kun vain kirkolliskokouksien päätöksiin viitataan, noudatetaan ja uskotaan, niin kaikki muu voi vain sekoittaa.
Minun painotukseni perustuu vain siihen mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta ensin Vanhan Testamentin puolella ja sitten mikä oli hänen vaikutus niille, joilla oli korkein tietämys Messiaasta. Messias tulisi ottamaan orjan muodon, tyhjensi itsensä ja oli kaikkien hylkäämä ja hyljeksimä — ihminen. Hän päätyi huutamaan " Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Minua siunaa, jopa innostaa se, että Jeesus syntyi, eli, kärsi ja kuoli ihmisenä. Täytti Lain, sovitti kaikki maailman synnit. Jumala tuli ihmiseksi ja ihmisenä sovitti maailman itsensä kanssa ja nousi taivaaseen ja “matkalla” otti Jumalan muodon, ollen nyt edeltäjuoksijana Isän oikealla puolella Taivaassa.
Alkuseurakunnassa ei ollut ‘Raamattua’, siten kuin sen nykyään tunnemme. Kirkolliskokoukset olivat uskovien kokoontumiset, eivätkä niiden päätökset - ja tarkoitan nyt ensisijassa seitsemää ekumeenista, Trentosta en ole kiinnostunut - ole ristiriidassa Raamatun kanssa. Niiden selitykset ovat sitä varten, jotta uskovat pysyisivät totuudessa ja olisivat yksi, sillä harhaopettajia esiintyi, kuten jo apostolien aikoina ja kuten nykyäänkin.
Jos Jeesus oli Jumala, niin Neitsyt Maria synnytti Jumalan eli oli Jumalansynnyttäjä. Sen lisäksi, että se on nimitys on se täysin oikein muodostettu yhdyssana, kuten Thinkcat yllä tuo ilmi.
Trentoon ei tässä ketjussa viitannut kukaan muu kuin sinä. Kirkkohistorian tuntemuksesi vaikuttaa heikolta; ei sillä, että minäkään olisin siinä hyvin oppinut, kaukana siitä.
Vähättelet minua! Vaikka, — niin jatkan,
Kohdistukseni on, että Jumaluus, Isä ja Poika päättivät alentua ihmiseksi, tyhjentyä Jumaluudestaan. Siksi “kanava”, eli Maria, sikisi Jumalasta. Ei ole epäjohdonmukaista palvoa Mariaa, se on enin mitä ihminen voi asian, eli Jumalan ihmeen “hyväksi” tehdä. Kuitenkin Jumalan tarkoitus syntyä ihmiseksi oli saattaa langennut ihminen ikuiseen yhteyteen Luojansa kanssa, niinkuin se oli Paratiisissa.
Kirjoitan vain sen käsityksen pohjalta, minkä viestisi antavat. Puhut kirkkohistoriasta vain lännen kannalta.
Olisi täysin epäjohdonmukaista palvoa Mariaa. Palvonta kuuluu vain Jumalalle. Eikä Isä syntynyt ihmiseksi vaan Poika.
Tämä keskustelu lähti termistä Jumalansynnyttäjä ja on ajautunut kauas alkuperäisestä aiheesta arkkienkeli Mikael.
Jokainen kommentti tuo oman painotuksen. Oikeaa npainotukseen voi halutessaan panostaa.
Tiedän kyllä, mitä Mauriina tarkoitti. Mutta tämä maailmanaika ei ole niin kiinnostava kuin se, joka on vasta tuloillaan. Vaikkakaan ei tiedetä koska.
Ja nyt puhun siitä paikasta, johon te olette menossa. En siitä, mihin minä menen.