Rupesin miettimään onko arkkienkeli Mikael langennut enkeli. Onko Raamatussa mitään, jonka pohjalta voi suoraan sanoa, ettei noin missään tapauksessa voi olla? Kerään tähän ajatuksiani jossain vaiheessa perustelemaan tämän hetkistä ajatteluani, että noin olisi.
Ei missään tapauksessa ole langennut, eikä Raamattu anna sellaista käsitystä missään kohtaa. Sensijaan päinvastaista kyllä. Lue esim. Daniel 10.
5 tykkäystä
Hakusanalla Mikael arkkienkeli Mikaeliin viitataan Raamatussa Danielin kirjan 10. ja 12. luvussa, Juudan kirjeessä ja Ilmestyskirjassa 12. luvussa. Kaikissa näissä kohden Mikael toimii Jumalan työssä taistellen paholaisia vastaan. Sellaista ei langennut enkeli tee, sillä heidän päämääränsä on yhteinen.
2 tykkäystä
Ilmestyskirjassa kerrotaan, että aikojen alussa (ennen ihmisen luomista) syntyi sota taivaassa ja ylienkeli Mikael joukkoineen taisteli lohikäärmettä (=Saatanaa) ja hänen joukkojaan vastaan syösten nämä alas taivaasta. (Ilm 12: 7-8)
Enkeliruhtinas Mikael luetaan sotilaspyhien joukkoon. Hänet kuvataan usein haarniskoituna enkelinä. Hänen nimeään kantaa ainakin viisi ritarikuntaa. Meillä Suomessakin on monia kirkkoja pyhitetty hänen muistolleen. Täällä Helsingissäkin on yksi Mikaelin kirkko. Mikkelin kaupunki ruotsiksi St Mickel on hänen nimikkokaupunkinsa.
4 tykkäystä
Onko? Eikö kyseessä ole enemmän riitelevä joukkio, joka lopulta alistuu voimakkaimman alle eli saatanan, koska ei muuta voi.
/////
Ilmestyskirjasta: Sanotaanko siinä, että Mikael johtaa joukkoja ja syöksee lopun aikoina saatanan joukot maahan? Miksei Jumala johda joukkoja, vai onko tuossa kyseessä jonkinlainen käännöksestä juontuva virheajattelu?
Sikäli kuin tiedämme, ei. Näin patrististen kirjoitusten mukaan, sikäli kuin olen niitä nähnyt.
Ilmestyskirjasta: Sanotaanko siinä, että Mikael johtaa joukkoja ja syöksee lopun aikoina saatanan joukot maahan? Miksei Jumala johda joukkoja, vai onko tuossa kyseessä jonkinlainen käännöksestä juontuva virheajattelu?
Miksi enkeli ei voisi johtaa enkeleitä, jos ihminen voi johtaa ihmisiä? Sellaiset ihmiset kuin Mooses, tuomarit, kuninkaat kuten Daavid, profeetat, johtivat ihmisiä, sitten Jeesus joka oli ihminen ja Jumala, sitten apostolit ja heidän seuraajansa, inhimillisiä johtajia kaikki, mutta Jumalan työtä tekeviä.
3 tykkäystä
Ei siinä ole kysymys aikojen lopusta, vaan alusta. Sillä tavallahan pahuus tuli maailmaan, että osa enkeleistä lankesi ylpeyden syntiin ja niin heidän johtajansa enkeli, jonka nimi oli Lucifer, Kointähti (latinalainen nimi tarkoittaa aamutähteä tai valon kantajaa) muuttui Jumalan vastustajaksi eli Saatanaksi. Kun Saatana kadehti ihmisiä, se päätti langettaaa heidät syntiin. Lopputuloksen kaikki tiedämme.
4 tykkäystä
Nopealla silmäilyllä en löytänyt mitään negatiivista käsitystä arkkienkeli Mikaelista myöskään juutalaiselta puolelta, mikä sisältää muitakin pyhiä kirjoituksia kuin meidän Raamattumme sisältää.
Ylienkeli Mikael Synaksarionissa (pyhien elämäkerrat) 8.11. Hän ei suinkaan ole mikään langennut enkeli.
Ylienkeli Mikael
Ylienkeli Mikael, taivaan ruumiittomien voimien kirkas ja valaistunut ruhtinas, esiintyy pyhässä Raamatussa useita kertoja Jumalan lähettiläänä, joka toteuttaa Hänen tuomioitaan ihmiskunnan keskuudessa. Mikaelin nimi on hepreaa ja tarkoittaa: ”Kuka on kuin Jumala?” Mikael toimi erityisesti juutalaisen kansan parissa. Kirkon perimätiedon mukaan Mikael ilmestyi ensin patriarkka Abrahamille ja hieman myöhemmin hänen jalkavaimolleen Haagarille autiomaassa ilmoittaakseen Ismaelin syntymästä. Mikael lähetettiin pelastamaan Loot Sodomasta, jonka Herra oli päättänyt tuhota. Mikaelin väliintulo esti Abrahamia uhraamasta poikaansa Iisakia, kun Jumala koetteli Abrahamin kuuliaisuutta. Myöhemmin Mikael ilmestyi Rebekalle varoittaakseen häntä Eesaun murhanhimoisista aikeista veljeään Jaakobia kohtaan.[1]
Ylienkeli Mikael kulki Israelin kansan edellä, kun he jättivät Egyptin, ja johti heitä pilven hahmoisena päivisin ja tulipatsaana öisin. Hänet lähetettiin myös totuudenpuhuja Bileamin edellä Moabin kuninkaan Balakin luokse, kun Bileamia oli pyydetty kiroamaan Israelin kansa. Miekka kädessään Mikael asettui Bileamin aasin tielle. Kun Joosua oli Jerikon muurien edessä odottamassa merkkiä Jumalalta kaupungin valtaukseen, Mikael ilmestyi hänelle miekka kädessään ilmoittaen olevansa Herran sotajoukkojen komentaja ja määräsi Joosuaa kunnioittamaan paikkaa ottamalla kengät pois jalastaan, sillä paikka oli pyhä. Tuomarien aikana Mikael tuli lohduttamaan Gideonia ja lähetti hänet pelastamaan Israelin midianilaisten sorrolta.[2]
Kun Daavid toimi vastoin Jumalan tahtoa suorittamalla väestönlaskun, Herra lähetti Mikaelin vihansa välikappaleeksi. Ylienkeli löi yhtenä päivänä 70 000 miestä ja olisi ollut valmis tuhoamaan koko Jerusalemin, ellei Herra olisi Daavidin katumuksen liikuttamana pysäyttänyt hänen kättään ja käskenyt hänen panna miekkansa takaisin tuppeen. Mikael ilmestyi useita kertoja profeetta Elialle joko lohduttaakseen häntä tai lähettääkseen hänet johonkin tehtävään. Kuningas Sanheribin hyökkäyksen aikana Mikael löi 185 000 assyrialaista yhdessä yössä heidän omassa leirissään.[3]
Kristusta ennalta kuvaten ylienkeli Mikael astui alas taivaasta ja asettui seisomaan tuliseen uuniin kolmen nuorukaisen kanssa veisaten ylistystä Herralle yhdessä heidän kanssaan. Hän myös sulki leijonien kidat luolassa, johon profeetta Daniel oli heitetty. (Dan. 3, 6:23)
Kristuksen tulemisen ja taivaaseen astumisen jälkeen pyhän ylienkeli Mikaelin ilmestymiset tulivat entistäkin lukuisammiksi. Hän oli se Herran enkeli, joka vapautti apostolit vankilasta ja käski heidän mennä temppeliin julistamaan uuden elämän sanaa. Hänet lähetettiin apostoli Filippoksen luokse käskemään häntä lähtemään Jerusalemista kohti Gazaa. Mikael ilmestyi sadanpäällikkö Corneliukselle käskien häntä hakemaan apostoli Pietarin Joppesta. Ja myöhemmin Mikael tuli Pietarin luokse vankilaan, avasi hänen kahleensa ja vei hänet kaupunkiin rautaportista, joka aukeni itsestään heidän edessään. Mikael myös löi kuningas Herodesta, koska tämä luuli itseään Jumalan vertaiseksi.[4] Hän ilmestyi apostoli Pietarille lohduttaakseen häntä hänen kärsimyksissään.
Ylienkeli Mikael tulkitsi Jumalan salaisuuksia pyhälle apostoli Johannekselle tämän nähdessä lopun aikaa koskevan ilmestyksensä. Lopussa Mikael on kohtaava Antikristuksen ja Paholaisen viimeisessä taistelussa ja heittävä heidät alas helvettiin ikiajoiksi. Viimeisellä tuomiolla Mikael on pitelevä vaakaa, jolla ihmisten teot punnitaan.
Ylienkeli Mikael tunnetaan myös monien sairaiden parantajana, ja hänen suorittamiensa ihmetekojen määrä on loputon. Esimerkiksi vuonna 495 hän ilmestyi Etelä-Italian Monte Garganolla eräille paimenille, mistä sai alkunsa vuosittainen pyhiinvaellus Sant’ Angelon kylään. Erityisen kuuluisa on ylienkeli Mikaelin Fryygiassa tekemä ihme.[5] Konstantinopolissa ylienkeli Mikael ilmestyi eräänä yönä 800-luvun puolivälissä munkki Markianokselle, joka oli rukoillut hänen ikoninsa edessä; Mikael otti ikonin lampukasta öljyä ja voiteli Markianoksen parantaen hänet sairaudestaan. Eräille pyhille, kuten Wilfridille (12.10.) Britanniassa, hän on ilmestynyt kuoleman edellä. Ylienkeli Mikaelin kunniaksi on nimetty suuri määrä kirkkoja ja lähteitä niin idässä kuin lännessä. Yksistään Englannissa hänelle omistettiin keskiajalla 686 kirkkoa.
[1] 1. Moos. luvut 12, 16, 19 ja 22 sekä 27:42.
[2] 2. Moos. 13:21, 4. Moos. 22:22, Joos. 5:13-15, Tuom. 6:11.
[3] 1. Aik. 21, 1. Kun 19:5, 2. Kun. 1:15, 2. Kun. 19:35.
[4] Ap.t. 5:19-20, 8:26, 10:3-6, 12:7-11, 12:23.
[5] Ihmeellä on oma juhlapäivänsä 6.9. (ks. Syyskuu, s. 89–90).
3 tykkäystä
Joo oikeassa olette. Mietiskelin tätä lisää.
Enkeliolentoja voidaan Raamatussa kutsua suuriksi, koska ne sitä ovat eivätkä lankeile kuten ihmiset.
Sitävastoin toki se minkälaisena Mikael nähdään pohjautuu siihen, minkälaisena Jumala nähdään.
Kun nevalainen sanoo, että sellaista ei langennut enkeli tee, ja jatkaa, että sillä heidän päämääränsä on yhteinen, niin siinä heillä tarkoitetaan Jumalaa ja arkkienkeli Mikaelia.
Kun sinä puhut tuossa riitelevästä joukkiosta, niin keitä tai mitä tarkoitat sillä? Todellisuudessa koko asetelmassa ei ole yhtäkään riitelevää joukkiota.
Yhdestä näkökulmasta katsottuna näin, mutta siinä ei ole koko kuva.
Tässä on videoitu katekeesi (Baltimore Catechism 5 Creation and the Angels), jossa selitetään koko enkelten hierarkia ja lankeemus. Video on SSPX:n pappien tekemä. Minulla ei ole mitään henkisiä eikä muitakaan siteitä SSPX:ään, mutta tuo sarja vain sattumalta kertoo näistä perusasiat todella hyvin.
Kertomus menee siten, että Jumala ilmoitti enkeleille, joista korkein siis oli Lucifer, että tulisi syntymään ihmiseksi. Joka tarkoitti sitä, että yhdellä tavalla Jumala olisi alamainen ihmiselle, vieläpä naiselle (Pyhä Neitsyt Maria tässä tapauksessa). Toisaalta Lucifer ajatteli, että Jumalan olisi pitänyt mieluummin inkarnoitua enkeliksi ja sillä tavalla kunnioittaa hänen luontoaan.
Tässä kohdassa pitää ymmärtää, että kaikki maailman miljardit ihmiset ovat biologisesti yhtä lajia. Enkelit eivät ole yhtä lajia, vaan tietyllä tavalla jokainen niistä on oma lajinsa. Vaikka enkelit muodostavat hierarkioita, niin ne eivät muodosta perheitä tai sukuja, joissa olemuksellinen samanlaisuus yhdistäisi niitä. Vaan niitä yhdistää aseman ja tehtävän samanlaisuus ja niille sitä varten annetut ominaisuudet.
Tarkoittaa sitä, että jos Luciferin näkemys olisi toteutunut, niin se kunnia ei olisi koskenut enkeleitä yleensä, vaan Luciferia yksinään. Ihmisissä ei enkelten näkökulmasta ole sinänsä mitään kadehdittavaa. Ihmiset ovat kahtalaisen luontonsa (hengellinen ja materiaalinen) vuoksi enkelten alapuolella. Vähän kuin me saattaisimme tehdä vertailua itsemme ja eläinkunnan edustajien välillä. Jotkut sanovat, että olemme enkeleille vähän kuin koiria, toiset että vähän kuin hyönteisiä. Ihmisillä on periaatteessa samoja älyllisiä kykyjä kuin enkeleillä. Näistä tärkein tai määrittelevä on mahdollisuus tuntea Jumala. Mutta langennut ihminen lähtee syntyessään tyhjästä liikkeelle. Ja ihmisen suorituskyky kokonaisuudessaan tässä asiassa on myös käsittääkseni enkeleitä heikompi.
Kateus toisaalta kohdistui tähän Jumalan aikeeseen ihmistä kohtaan. Toisaalta siihen, että koska Jumala syntyy ihmiseksi, mutta ennen kaikkea ihmisestä, niin silloin Lucifer tulisi olemaan alamainen Pyhälle Neitsyt Marialle. Kuten jokainen kristitty. Tämä on se, mikä oli kaikkein mahdottominta hyväksyä. Tämä on se, mihin se non serviam kohdistui.
Enkeleitä on yhdeksää erilaista päätyyppiä. Serafien osa on edustaa korkeinta rakkautta Jumalaa kohtaan. Kerubien tehtävä on edustaa korkeinta tietämistä Jumalasta. Kolmansia kutsutaan valtaistuimiksi, ja heidän tehtävänsä on omistaa Jumala ja nauttia Jumalan läsnäolosta. Tästä näkee vastaavuuden, järjestyksessä, että Pyhä Henki on persoonallinen Rakkaus, Kristus on persoonallinen Totuus ja Isä on persoonallinen Hyvyys.
Lucifer oli kerubi, jonka tehtävä oli siis tietää Jumalasta. Nämä ovat minulle melko uusia asioita. Mutta huomaan tästä, miksi jotkut new ageen ja muuhun okkulttiseen huuhaahan uskovat saattavat selittää, että “Jeesus ja Lucifer ovat veljeksiä”. Siinä he väittävät, että tämä Luciferin toive tai ajatus olisi sittenkin toteutunut ja Jumala olisi inkarnoitunut enkeliksi.
Sitten eri asia on, miksi jotkut sekoittavat Kristuksen ja arkkienkeli Mikaelin toisiinsa. Huomaan Filonillan listassa muutaman kohdan, missä asialla sanotaan olevan arkkienkeli Mikaelin, kun Leif Nummela ja kumppanit opettavat samoista kohdista, että Kristus ilmestyi siinä jollain tavalla jossain inkarnaatiota edeltävässä muodossa. En osaa laittaa sormea mihinkään kohtaan, että mistä tässä hämmingissä on kyse, tai kuka arvailee tai kuka on saanut vaarallisia vaikutteita.
Miten Lucifer siis toimi, otettuaan loparit, oli että lähti vakuuttamaan kaikki muut enkelit siitä, että Jumala, joka tekee jotain tuollaista, että tulee syntymään naisesta, ei ole palvelemisen arvoinen. Tai kolmasosa enkeleistä muuten vain päätyi samalle kannalle Luciferin tarjoamien valeuutisten nojalla. Kertomus menee jotenkin niin, että kaikki ylemmät enkelit olivat asiasta hämmennyksen vallassa, kunnes toiseksi alimmalta tasolta, arkkienkeleistä, tämä yksi haastoi, että voiko joku muu tietää tässä asiassa paremmin kuin Jumala? Kaksi kolmasosaa enkeleistä totesi, että ei tosiaan voi ja että me halutaan nähdä tämä suunnitelma loppuun, kun taas kolmannes piti kiinni lopputilistään. Enkeleitä lankesi kahdeksasta kerroksesta. Muistaakseni yksikään serafi ei langennut, joskin sekin sanotaan tuossa luennossa.
Jokaisella enkelillä on Jumalan sille tarkoittama tehtävä, johon se on luotu, joka samalla liittyy sen paikkaan hierarkiassa. Vertailun vuoksi alimman tason enkelit, joita kutsutaan vain enkeleiksi, ovat esimerkiksi ihmisten suojelusenkeleitä. Nämä ovat luomisensa jälkeen saaneet tietää oman tehtävänsä, siis että minkälaisen ihmisen vartijaksi häntä ollaan laittamassa, ja ovat sen seurauksena joko ottaneet tehtävän tai langenneet. Kyseisen ihmisen lopullinen kohtalo ei vaikuta kyseisen enkelin lopulliseen kohtaloon.
Langenneet enkelit toimivat myös hierarkiassa sen mukaan, minkälainen luonto niillä on ja minkälaiset kyvyt siihen sisältyvät. Tietenkin pahaa tehden, mutta ihmistä kohtaan vain Jumalan sallimalla tavalla. Mutta en näe mitään syytä kenenkään kehitellä mitään fantasioita siitä, että minkälainen irvistys naamalla ja minkälaisella häijyllä äänellä ne juttelevat toisilleen. Helvetti ei ole 1920-luvun gangsterileffa.
Siis toisen kerran ei, kyseessä ei ole mikään riitelevä joukkio. Eikä ole mitään tuollaista, että ei muuta voi, koska jokainen enkeli teki omat johtopäätöksensä kun asiat sille esitettiin.
Tässä ratkaisee juuri se enkelien tietämisen tapa, että enkelille infusoidaan kaikki sille tarkoitettu tai sen tarvitsema tieto kerralla, josta se sen jälkeen tekee välittömästi kaikki siitä tiedosta mahdolliset johtopäätökset. Enkelit eivät unohtele, hoksaa, koe hämmennystä tai käy vajaalla, joten niillä ei myöskään ole sitä, että voisivat tai tahtoisivat myöhemmin muuttaa mieltään.
Tämä on myös ihmisen normaali tietämisen tapa sen jälkeen kun elämä ruumiissa päättyy. Ihminen saa tietää Jumalasta heti kuolemansa jälkeen kaiken, mikä sen ihmisen tiedettävissä on. Sen seurauksena ihminen reagoi siihen tietoon välittömästi tahdollaan siten, että joko kokee sen vahvistavan sen, mitä ihminen oli elämänsä aikana alkanut eniten haluamaan…
…tai sitten siten, että kokee Jumalan pettymyksenä, mutta samaan aikaan saa tietää, että Jumalan tunteminen olisi ollut se, mitä ihmisen olisi tullut tahtoa voidakseen olla onnellinen. Helvetin kidutuksista suurin on näiden kahden asian tietäminen. Ja sen, että kyseisen ihmisen koko olemassaolo tulee olemaan elämistä tässä pettymyksessä ikuisesti. Ei ole sitä, että tahtoisi valita toisin, koska tahdon muuttaminen voi tapahtua vain maallisen elämän aikana. Kaikki ne grillibileet ja kärventymiset ovat Jumalan armoa, koska ne vievät kadotettujen huomiota edes vähän pois tuosta suurimmasta kärsimyksestä. Tyhmyys on langenneen ruumiin ominaisuus. Niin pelastuneet kuin kadotetut ovat erittäin terävä-älyisiä ja tietoisia tilastaan.
Siis tämän elämän jälkeen on vain Hyvyys, Totuus ja Rakkaus. Jos ajattelee ateistien ja skeptikoiden näkökulmaa, niin siihen usein kuuluu se, että Jumala on vain eräänlainen hahmo, joka tulee siellä vastaan ja josta ihminen voi perustellusti olla eri mieltä. Että Jumalalla voi olla yhdenlaisia painotuksia ja näkökulmia, jotka eivät välttämättä ole ainoita mahdollisia, ja ihmisellä voi olla toisenlaisia. Joten on ihan kohtuutonta, että Jumala sitten tyrannin ottein heittää ihmisen kärsimään.
Tottakai langenneet enkelitkin kärsivät. Samalla tavalla kuin ihmiset. Mutta siihen pätee yhtä paljon se, että vihollisuus Jumalan kanssa on olemassaolon suurin kärsimys. Koska ei ole toista, vaihtoehtoista hyvyyttä, totuutta tai rakkautta. On vain se yksi, jonka ystävä tai vihollinen kyseinen ihminen tai enkeli on. Kaikki olentojen keskinäiset vihat ovat vain seurausta tästä ensimmäisestä ja pohjimmaisesta.
Käytinpä epämääräisesti “he”-pronominia. Tarkoitin tuossa paholaisten yhteistä päämäärää, joka on kadottaa mahdollisimman monta ihmistä. Se on päinvastainen päämäärä Jumalalle ja hänen enkeleilleen, joilla heilläkin on yhteinen päämäärä. Molemmat tulkinnat he-pronominin kohteesta toki vievät tässä kohden samaa totuutta.
Päinvastoin, ihmiset ovat paljon enkeleitä korkeampia. Ja korkeimpana meistä on Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, joka on kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi.
1 tykkäys
Todella omituinen käsitys - ja täysin väärä. En voi uskoa, että room.-kat. kirkko opettaisi tuollaista pirstaloitua trinitaarisuutta. Kolminaisuus nimenomaan on jakamaton. Ei voi sanoa, että “Isä on persoonallinen hyvyys” tai että “Pyhä Henki on persoonallinen Rakkaus”. Tuollainen sotii täysin kristillistä kolminaisuusoppia vastaan.
5 tykkäystä
Ihmiset olivat alunperin enkeleitä korkeampia, koska heidät (tai siis meidät) on luotu Jumalan kuviksi ruumiineen ja sieluineen ja pyrkimään kohti Jumalan kaltaisuutta. Enkelit on luotu vain Jumalan palvelijoiksi, palveleviksi hengiksi. . Ihmiset olivat luontonsa puolesta enkeleitä täydellisempiä ennen syntiinlankeemusta, koska heillä oli ruumis, kun taas enkelit ovat ruumiittomia voimia. Syntiinlankeemus muutti tämän alkuasetelman. Langennut ihminen on syntisenä enkelien alapuolella. Pyydämme pyhiltä enkeleiltä apua, suojelusta ja esirukouksia.
Jumalansynnyttäjä on nyt taivaassa ruumiineen ja sieluineen. Hän siis ensimmäinen pelastunut ihminen, takasiin alkuperäisen arvoonsa ja kauneuteensa saatettu. Siksi hän on “kerubeita kunnioitettavampi ja serafeita verrattomasti jalompi.”
Ei voida sanoa, että joku inkarnoituu enkeliksi, koska enkelillä ei ole ruumista. Inkarnaatio tarkoittaa lihaksi tulemista.
3 tykkäystä
Tästä samaa mieltä 
,lopusta en ehkä niinkään. Ihminen on todellakin luotu Jumalan lapsen asemaan ja perilliseksi. Uudestisyntyminen kautta ihminen on sitä edelleen ja enkeleitä korkeampi. Ne eivät peri mitään ja ovat katoavaa. Ihminen on iankaikkisuusolento, joka saa Jumalan luona asua iankaikkisesti. Tosin en ole ehkä ihan varma tuosta enkeleiden katoamisesta, ehkä siitä ei kerrota, mutta sellaisiakin tulkintoja löytyy.
“Jumalansynnyttäjä” on Room. kat. (RKK) määritelmä. Kun tätä muotoa käytetään on hyvä, että perustus mainitaan. Myös tuo
on RKK:n keskeinen oppi, jonka paavi Pius 12. julisti tapahtuneeksi kultaisen mikrogfonin kautta Pietarinkirkon aukiolla kokoontuneelle kansalle.
Kuka paheksuu tätä kuka ei, on eri kysymys.
Sekoitat asioita toisiinsa. ‘Jumalansynnyttäjä’ on oikeaoppinen ja oikeinylistävä nimitys Jeesuksen äidille, Pyhälle Neitsyt Marialle. @Mauriina ei tuossa kirjoituksessa otaksuttavasti, sillä hän ilmoittaa kirkkokunnakseen ortodoksi, myöskään puhu roomalais-katolisesta dogmista Neitsyt Marian taivaaseenottaminen, jonka paavi Pius XII 1950 julisti.
Kolmas ekumeeninen kirkolliskokous Efesoksessa vuonna 431 totesi, että Nestorios, jonka mielestä Neitsyt Maria on Kristuksensynnyttäjä mutta ei Jumalansynnyttäjä, on harhaoppinen. Kristus on Jumala ja Neitsyt Maria on siten Jumalansynnyttäjä. Jos joku kiistää tämän, hän kiistää Kristuksen jumaluuden.
4 tykkäystä
Jeesus on Jumalan poika ja Jumalan kolmas persoona, jonka Maria synnytti, joten häntä voinee nimittää vaikka Jumalan synnyttäjäksi Jeesusta tarkoittaen. Taivaaseen otosta ruumiineen ei Raamattu kerro mitään, mutta @Mauriina ortodoksina tuon kuitenkin toteaa katolilaisten ohella.