Armo ja tuomio - kuinka monta tarvitaan kivittämään yksi

Moraali
, , ,
1

Meillä on meneillään Helsingin piispan höyhennysviikot.

Tässä kirjoituksessani en ota pätkääkään kantaa siihen, onko hänen luottokortin käyttönsä ollut:

a) virheellistä,
b) asiallista, vai
c) Helsingin ent.piispan ja arkkipiispan viitoittamaa evl-kirkon johtotason normaalia käytäntöä.

Tuosta kiistelkööt reviisorit sun muut vastaavat.

Katson vain suurella myötätunnolla sitä, että samalla kun hirmuisella (media-) ja aktivistiarsenaalilla lietsotaan koko kansakunta vihaamaan ja tuomitsemaan (ennen tutkintaa) Helsingin piista, samalla kenties tuhotaan ihminen Teemu Laajasalo.

Kuka kestää tuollaisen julkisen lynkkauksen?

Kun ylivahva mediapersoona ja median suosikki (saman aatemaailman takia) Johanna Korhonen, joka tuutista ja joka lehdestä paljastaa ja asettaa valonheittimen alle piispan hirmuiset teot (cocistakin!!!), ja asiasta tehdään teemaohjelma verokustanteisen television ykköskanavalle, missä puheenvuoro annetaan (yllätys, yllätys) Johanna Korhoselle, niin myötätuntoni sitä yksilöä kohtaan, mikä kaikella tällä arsenaalilla halutaan tuhota, kasvaa vaikka häntä epäiltäisiin sarjamurhaajaksi.

Muistetaanko enää, että kukaan ei ole syyllinen, ennen kuin hänet on (tasapuolisesti ja asiallisesti) tutkittu ja tuomittu puolueettomassa oikeusistuimessa.

Entä muistaako kukaan enää kirkossa, mitä Jeesus seuraajilleen tahtoi opettaa: ARMOA! Jeesus ei tuominnut, hän opetti oikeaa elämää ja oikeaa suhtautumista väärintekijöihinkin, sovitti syntimme ja otti ryövärin ristinpuultakin Isän luo.

Muistutti: Kuka teistä kelpaa heittämään ensimmäisen kiven?

5 tykkäystä
2

Hyviä pointteja sinänsä. Oon kuitenkin huomannut uskovien keskuudessa sellaista ilmiötä, että armosta, syyttömyysoletuksesta, ensimmäisen kiven heittämisestä ym. aletaan puhua herkimmin silloin, kun syytösten kohteena olevan henkilön koetaan olevan ns. omalla puolella. Voi olla, että @Sakarja suhtautuisit samalla tavalla myös konservatiivien vastustajaksi profiloituneen henkilön julkiseen syyttämiseen, mutta aika monella suhtautuminen olisi erilaista. Jeesuksen opetukset tuomitsemattomuudesta ja ensimmäisen kiven heittämättömyydestä koskevat kuitenkin kaikkia, niitä ei ole rajattu käytettäväksi vain samoin uskovaa kohtaan.

2 tykkäystä
3

Olen samoilla linjoilla. Mitä tahansa tämä piispa on sitten tehnytkin, kalpenee sen rinnalla miten hänen kristityt työtoverinsa häntä kohtelevat. Tutkimuspyyntö epäselvyyksistä on ok, ja aiheesta huomauttaminen ja rankaiseminen myös. Tämäntasoinen ajojahti on kuitekin aivan ylimitoitettua. On myös niin, että totta kai armo ulottuu Johanna Korhoseen ja muihin jahtaajiinkin.

Aina yhtä kiinnostavaa on se miten Suomessa talousrikoksista jaksetaan puhua enemmän ja näyttävämmin kuin väkivalta- ja hyväksikäyttörikoksista. Väkivalta nyt on jotain jota joskus vahingossa tunnekuohun kourissa tapahtuu, mutta talousrikos on suora helvettituomio, ilman mahdollisuutta pelastautua.

3 tykkäystä
4

Motiivini kirjoittaa tämä aloitus ei ollut mikään erityinen Teemu Laajasalon symppaaminen… Onhan hänkin yksi TK-liberaali ja minä ahdasmielinen-musta-konservatiivi, mutta olen kokenut, että Teemu Laajasalon kanssa yhteistyö on mahdollista jopa eri tavalla kirjoituksia tulkitsevien kesken. Loistava käytännön esimerkki siitä on se, että jonakin vuonna päästi SRO:n hengelliset syventymispäivät Kallion kirkkoon, minkä kirkkoherrana hän tuollointoimi.

Niin, enpä ole nähnyt, että Askolan tai Mäkisen ostoksista olisi “kristillisillä” palstoilla juuri mekkalaa nostettu. Mediavalta on heidän tukijoillaan ja lib-puolella.

Mutta kirjoitukseni oli aika spontaani hätähuuto erään yksityisen ihmisen puolesta, joka ansaitsisi kristillisen ja länsimaisen oikeuskäytännön mukaisen kohtelun. Hänelläkin pitäisi olla ihmisarvo, vaikka vastapuoli häntä kuinka vihaisi.

Kyllä Jeesuksen armoa riittää meille kaikille syntisille.

5

Tarviiko tämä toista ketjua?

1 tykkäys
6

Jos homma jatkuu Laajasalon tapauksen käsittelynä niin ei taatusti tartte. Anskutin ja Plautilla lähtivät kyllä mielekkääseen suuntaan tästä yksittäistapauksesta. Eli voi tästä vielä jotakin tulla.

7

Tämä on totta, mutta samalla yleisinhimillinen ilmiö. Se on äärettömän kiinnostavaa, miten eksplisiittisesti lausuttuja kantoja voidaan rikkoa sujuvasti aina, kun kyseessä on oman heimon puolustaminen. Tästä perspektiivistä katsoen saa aika mielenkiintoisia huomiota. Esimerkiksi Trumpin ulkonäköä ja muita henkilökohtaisia piirteitä saa ihan legitisti lyödä kuin vierasta sikaa, koska hän on tyhmä ja väärässä.

4 tykkäystä
8

On erityisesti nykyajan ongelma, että mustamaalatun on erittäin vaikeata, ellei mahdotonta saada mainettaan enää puhdistetuksi, vaikka olisi syytön - tai vaikka olisi tehnyt vähäisempiä rikkeitä kuin mustamaalaajat ovat väittäneet.

Tämä johtuu siitä, että tieto kulkee niin älyttömällä nopeudella ja siitä, että kaikki mediat tulvivat viestintää. Oikean ja väärän tiedon erottaminen on yhä vaikeampaa. “Koko maailma” tuntuu tietävän miten paha olen … kokee mustamaalattu. Totuus siitä että syyllisyys ei olekaan väitettyä luokkaa voi valjeta sitten lähipiirille - esim. kirkossa seurakuntien elämään osallistuville - mutta suuren yleisön kannalta hukkua massaan, jos vastakkaiset näkemykset ovat yleisen mielipiteen tuella edelleen tarjolla.

Asia on sinänsä vanha. Aina on kilpailtu ja härskejä konsteja käytetty. Myös kirkossa ja kristikunnassa. Nykyään konstit tuntuvat räikeämmiltä, mutta ehkä meidän on vaikea arvioida kuitenkaan tätä omaa aikaamme kovin hyvin. On ennenkin osattu - ajatellaanpa vain esim. paavien ja maallisten valtiaiden keskinäisiä sekoiluja menneillä vuosisadoilla.

2 tykkäystä
9

Olen Tortoisen kanssa samaa mieltä. Minusta on moraalisesti todella arveluttavaa, että ketään ruvetaan julkisesti lynkkaamaan vain siksi, että media nostaa p*skamyrskyn jostakin toisen henkilön sanomisista. Mihin on kadonnut oikeusvaltion pyhä periaate, että jokainen on syytön kunnes syylliseksi todetaan?

5 tykkäystä
10

Maallisella puolella mediassa tämä on iso kansainvälinen ongelma tällä hetkellä. Esim seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyen. On selkeitä tapauksia, missä on toimittu rikollisella tavalla, on raiskauksia ja törkeitä johtavan aseman avulla tehtyjä jopa alaikäisten hyväksikäyttöjä. Ja on hyvä, että näitä käsitellään myös julkisuudessa, koska se auttaa jokaista muuta uhria pääsemään yli omasta häpeästään, ja hakemaan apua, kun kauniit ja menestyvätkin naiset kehtaavat tunnustaa olleensa uhreja.

Mutta sitten kun päästään alueelle, missä julkisuuteen tuodaan ajattelemattomasti syytöksiä ihmistä kohtaan, mitkä jälkikäteen paljastuvat vain epäonnistuneeksi kokemukseksi jostain, mihin molemmat oikeasti alunperin suostuivat, liitetään nyt tämän tökerösti käyttäytyneen ihmisen naama julkisuudessa samaan porukkaan näiden raiskaajien ja hyväksikäyttäjien porukkaan. Toki uutisointi kertoo myös sen totuuden, mutta muuttaako se enää uran kannalta yhtään mitään?

Kuuntelin juuri yhtä radio-ohjelmaa, jossa puhuttiin politiikan toimittajista Usassa. On kuulemma paljon toimittajia, jotka haluavat siirtyä muihin tehtäviin, koska kokevat, että eivät tällä hetkellä pysty kirjoittamaan puolueettomasti politiikasta. Sinänsähän tilanne onkin hyvin poikkeuksellinen, ja päivittäin tulee eteen uutisia, jotka eivät koskaan ennen olisi olleet uskottavia. Mutta edelleen, asiat pitää uutisoida asioina. Toimittajien koulutuksessa on tämän radio-ohjelman mukaan jouduttu nimenomaan korostamaan nyt mielipiteen kertomisen ja faktan kertomisen eroa.

2 tykkäystä
11

Julkisuus, mediahyökkäys on julma rangaistus mikä annetaan jo ennen kuin syytöksiä on asiallisesti tutkittu ja mahdollista syytettyä lainmukaisesti tuomittu. SIksi asiat pitäisi käsitellä aluksi vain niitten toimesta, joille asia tosiasiallisesti kuuluu ja ryhtyä paukuttamaan tiedotusta vasta tehdyistä päätöksistä.

Julkisuusriepottelu on ikävin muoto kaikki-yhtä-vastaan asenteesta. Siinä lietsotaan joukkoja.

Mutta ikävä kyllä, kun nykyään liki koko sanomalehdistö on, näköjään valtamedian johtotähdet ensimmäisinä, rappeutunut lööppijournalismi- ja klikkijournalismi-tasolle, tätä näkee

Esimerkiksi meneillään oleva Johanna Korhosen hyökkäys piispa Laajasaloa vastaan on valtamediassa nostettu esiin täysin puolueellisesti astumalla tukemaan Johanna Korhosta, vaikkei tapausta ole tutkittu. Korhonen selittelee jossakin, ettei ole tiedottanut mediaa, vaan media on vain “jostakin” saanut tiedon ja noussut esiin asiassa. Tietenkin tukien häntä, koska toimittajarakenteemma takia he ovat valtaosaltaan poliittisesti Johanna Korhosen hengenheimolaisia.

Helsingin sanomien toimittaja Leena Virtanen kirjoittaa tämän päivän lehdessä (s.C7) jutun, minkä sisällössä ei ole mitään uutta asiasisältöä. Nostot käsittävät vain Johanna Korhosen syytöksiä, tyylillä, joka lietsoo epäilystä piispaa kohtaan, muttei vaivaudu perustelemaan saati todistelemaan. Pelkkää panettelua ja länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan väärässä vaiheessa, koska asiaa ei ole edes asiallisesti tutkittu.

Helsingin Sanomathan on aina ensimmäisenä kirjoittamassa, jos voi jotenkin dissata tai lyödä kirkkoa ja kristittyjä, siihen olen totttunut. Etenkin kristillisten juhlapyhien “teemanumeroissaan”, mihin kelpaa vaikka kymmeniä vuosia vanhat pilkkajutut uudelleenlämmitetyinä, ellei mitään aktuellimpaa ikävää ole kerrottavana.

Ikävämpää, kuin että ateistinen punavihreä HS haluaa lyödä yhtä tässäkin asiassa, on se, että (punavihreä? ateistinen???) pääkaupunkiseudun seurakuntajulkaisu Kirkko ja kaupunki, heti etusivullaan, pääkirjoituksessa päätoimittaja Jaakko Heinimäki astuu myös (täydellä tietämättömyydellä ja todistamattomuudella) samaan pilkkakuoroon heittelemään samoja tuttuja Johanna Korhosen esittämiä syytöksiä.

Huvittava lisämauste on itsestään julkaisema kuva kädet puuskassa uhoavassa asennossa syyttävästi katsellen tämä oikeuden puolustaja ja puhtauden esikuva, tuomiopäätoimittaja tuomitsee!

Nasse-setä on hyvin vihainen.

Säälittävää.

Tuollaisen mediavallan päällä istuvan luulisi ymmärtävän, ettei ole tuomari, eikä syyttäjä. Tuossa asemassa olevan pitäisi edustaa koko alueen kirkkoja ja kaikkia alueensa seurakuntalaisia, asettua ylipolitisoituneitten ja puolueellisten sisäisten aktivistikähinöitten yläpuolelle - tai ainakin edes sivuun puolueettomuuteen,

Johanna Korhonen ei tiedä omien selitystensä perusteella, oliko hän toimiessaan yksityishenkilö, vai hiippakuntaneuvoston puheenjohtaja, toimittaja vai ei, vai kukatahansa, edustiko hän neuvostoa vai ei, ja kuinka ihmeessä tämä asia nyt mediasta putkahti. Mutta tietääkö Jaakko Heinimäki, kuka hän on ja missä mediassa, hypätessään lyömään joukolla lyötyä.

Jaakko Heinimäli hyppää korkealta palliltaan suuren mediavaltansa (liian suurissa) saappaissa samaan kuralätäkköön Johanna Korhosen tahdissa räpiköimään.

Se on vain säälittävää. Tarvitsivatko pääkaupungin seurakuntalaiset tätä? Tarvitsiko kirkkomme tätä?
Tarvitsiko Jeesus tätä?

12

Itse ihmettelen mitä vantaalaiselle Korhoselle kuuluvat Helsingin seurakuntayhtymän raha-asiat? Jos hän haluaa tutkia kirkkoherrojen luottokortin käyttöä aloittakoon omasta seurakuntayhtymästään. Selvääkin selvempää on, että kysymyksessä on ajojahti. Korhonen haluaa vain vahingoittaa Laajasaloa toiminnallaan, mutta tulee vahingoittaneeksi koko Helsingin hiippakuntaa ja luterilaista kansankirkkoa.

Ihmettelen myös luterilaisen kirkon monimutkaista hallintoa. Mihin hiippakuntaneuvostoja edes tarvitaan? Ehkä tällainenkin elin on olemassa vain demokratian vuoksi? Taitaa tällainen demokratia tulla luterilaiselle kirkolle liian kalliiksi. 3000 henkeä taas eronnut kirkosta tämän jupakan takia.

Vanhan lain mukaan kirkollisen luottamushenkilön pitää olla kristillisestä elämästään tunnettu. Vantaalaisten kannattaisi miettiä ketä äänestävät seuraavissa kirkollisvaaleissa. Onko esim Korhonen sopiva henkilö seurakunnan valtuustoon ja muihin kirkon hallintoelimiin?

4 tykkäystä
13

Kun sä saat mitä tilaat, niin pidä varasi
kumpi, Jeesus vaiko piru, muutti veden viiniksi?

Eikö se niin ole, että oikeutta Raamatussa ei mainita kertaakaan, kun anteeksianto on se ainoa opetus?

14

Ei. Raamatussa mainitaan oikeus monta kertaa.

2 tykkäystä
15

Yhden haun perusteella nopeasti katsottuna 331 kertaa löytyy juurella oikeu*, eli sanan taivutettuja muotoja. 62 kertaa perusmuodossa. Vuoden -92 käännöksessä.

Armo perusmuodossa 58 kertaa, taivutettuna 370 kertaa.

2 tykkäystä