Hyvä, otin kynän ja paperia ja aloin ihmettelemään itse itselleni.
Ensiksikin - en tajunnut tämän liittyvän vain sukupuoleen tai sukupuolisuuteen, koska minulle uskonto ja Jumala ja teologia ovat vain sielun asioita. Luultavasti tuossa kohdassa menin jo pieleen.
Itse en ole koskaan live-elämässäkään jaotellut mitenkään ihmisiä sukupuolen tai auktoriteettiaseman mukaan, niin ei tullut mieleen, että se tapahtuisi teologiassa, tai että tuota ajattelua varten oli kehitettävä joku oma queer-teologia.
Nyt ei ollut kyse kognitiivisista häiriöistä - vaikka taatusti niitäkin on, kun näin pitkään pitää miettiä - vaan minun täysin erilaisesta ajatusmaailmasta, joka piti itse ensin tajuta, jotta voi tajuta asian.
En ymmärtänyt, että mihin tämä tähtää ja miksi sen nimi on teologia, tai miksi se on vastaan kristinuskoa?! En välttämättä kyllä ymmärrä vieläkään tätä miljoonalaatikkoideaa.
Miksi asioista tehdään niin monimutkaisia?! Onko tällaisen teologian perustana nyt joku psykologinen vaikeus/trauma kokea itsensä hyväksytyksi?
Mehän olemme Jumalan luomia juuri sellaisina kuin olemme. Lienee kaikella kuitenkin tarkoituksensa, ja Jeesus toi pelastuksen sieluopetuksillaan, jolloin tilanteesssa kuin tilanteessa tai syystä tai toisesta voimme hänen opetustensa avulla tavoittaa täydellisen mielenrauhan, tyyneyden ja itsemme hyväksynnän - sillä itsensä hyväksymisestähän tässä on kyse, eikö?
Pervoa teologiaa
Queer-teologia hylkää perinteiset sukupuolen ja seksuaalisuuden määritelmät, kertoo väitöstutkija Nina Järviö.
– Jumala on queer-teologeille tosi iso kysymysmerkki, liian vaikea kysymys. Tämä outo, liikkuva ja määrittämätön Jumala on ihmiskuvan pohja, kertoo väitöstutkija Nina Järviö Helsingin yliopistosta.
Queer, suomeksi hintti, outo tai pervo, oli alkujaan haukkumasana, jolla pilkattiin yhdysvaltalaisia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia. 1990-luvun taitteessa vähemmistöt omivat sanan omaan käyttöönsä, ja pian sitä alettiin käyttää myös akateemisessa keskustelussa.
Syntyi queer-teoria. Se kyseenalaistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden pysyvän identiteettiluonteen ja tiukkarajaisen määrittelyn. Teorian mukaan käsityksemme sukupuolesta ja seksuaalisuudesta syntyvät ja vahvistuvat kulttuurissa toistojen kautta, ja muuttuvat hitaasti.
Hämmentävää. Onko nyt olemassa jokin muu Jumalan-kuva kuin se Isä, josta Jeesus puhuu? Näen valtavana paradoksina, että uskonnon keinoin - tekemällä uusi teologia - halutaan tulla hyväksytyksi uskonnon normiston mukaan.
Eikö niitä kristinuskon haaroja ollut siellä kristinuskon alkuajoilla useampiakin? Mitkä sitten ovat ne oikeat kristinuskonjuuret? Mistä me tiedämme? Ainakin nyt löytyy Jeesuksen ja Paavalin puheistakin, jotka on otettu Raamattuun, vahvaa ristiriitaa, jonka otin esille siellä Mitä on Jumalan kaikkivaltius -ketjussa.
Nyt nämä aivot taas tökkivät. Missähän sellainen ketju on? En löydä. Onko se jo poistettu?
No, minä googlasin sen, ja ilmoitettiin, ettei minulla ole pääsyä koko ketjuun, mutta sellainen on ilmeisesti vielä olemassa kuitenkin joillekin.
Huoh. tämä elämä ja sen kärsimys, kun ei ole oikea uskovainen… anteeksi, mutta haluan nyt vielä liittää tämän tähän:
24 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 25 Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. 26 Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? 27 Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan. 28 Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana.”
Mode keksi otsikon