Tässä tapauksessa nimenomaan ei ollut “edistänyt” seksuaalivähemmistön asiaa ikään kuin ulkopuolelta, vaan julkisesti julistanut kuuluvansa tiettyyn seksuaalivähemmistöön.
Minusta se, että aikuiset ihmiset jakavat seksipalkintoja 15-vuotiaille nuorille, ei ole ihan asiallista, olipa kyse kenestä tahansa. Ja vaikka nykyjulkisuudessa vallalla oleva asenneilmapiiri on hyvin liberaali seksuaalimoraalin suhteen, niin veikkaisin että kovin suopeasti ei julkisuudessa suhtauduttaisi siihen, että jotkut keski-ikäiset tai vanhemmat ylipainoiset suomalaismiehet järjestäisivät julkisen tilaisuuden, jossa jakaisivat seksuaalisuuspalkintoja 15-vuotiaille tytöille. Mutta joidenkin ryhmien tapauksessa asioihin suhtaudutaan usein hyväksyvämmin.
Eivät mitään. Mutta toisaalta eivät saa sitä huumorikuvista eivätkä “mitä tänään tein” ketjustakaan. Joten hengen ravinto ei ole foorumin ainoa tarkoitus.
Voidakseen väittää, että luterilaista kirkkoa sorsitaan ja muita kirkkoja suojellaan, pitäisi niissä muissa kirkoissa olla yhtä katastrofaalisia piispattaria, jotta vertailu olisi mahdollinen. Muuten täytyy tyytyä siihen, että Askolaa puidaan, koska Askola yksinkertaisesti on niin huono - ilman, että mitään tunnustuskuntaa on sillä suosittu tai sorsittu.
Itse asiassa täällähän on myös ortodoksipiispa Ambrosiusta arvosteleva ketju, eli sikäli tuo puheesi bannista ja toisten kirkkojen piispojen arvostelusta ei nyt kyllä osunut maaliin.
Hengenravinnosta samaa mieltä, piispa Askolan huonoudesta en.
Minusta piispojen ( ja paavin ) tekemisistä, kirkoista riippumatta voi kirjoittaa. Asiallisuus on tietysti mukava bonus kirjoittamisessa ja epäasiallisuuden ja kielletyn asiattomuuden raja häilyvä. Jos viimeksi mainittuun sortuu, niin on hyvä totutella ajatukseen että viesti ei kauaa näkyvillä happane.
Myös meidän edellisestä piispastamme ja nykyisestä paavistamme on foorumilla ketjut, joiden keskustelu ei ole ainakaan pelkkää ihailevaa suitsutusta.
Kyllä tämä asianomaisten harrastus ja into juuri luterilaisten piispojen arvosteluun etupäässä menee.
Arvostelu on sikäli hedelmätöntä, että samaan aikaan ollaan haluttomia arvioimaan sitä, mistä tämä kaikki johtuu. .
Onko mahdollista, että joku halukas arvioija osallistuisi niihin ketjuihin ja alkaisi arvioida? Ei kai se kenenkään velvollisuus ole?
Ellei ajatus ole, että kaikilla Suomen piispoilla on salaseura jossain, jossa he vetivät pitkää tikkua, että on Askolan vuoro näyttää huonolta. Siinä tapauksessa arvostelu on tietenkin kohtuutonta.
No ei se tässä tapauksessa ihan noinkaan ole. Toki “seksipommi” oli vähän kärjistetty ilmaus, mutta koska maailma nyt kuitenkin sattuu olemaan, halusimme tai emme, pitkälti heteronormatiivinen, niin ei heterous yleensä erityisemmin korosta ihmisen seksuaalisuutta vaan lähinnä normaaliutta, toisin kuin homoksi julistautuminen ja julistaminen. Vuoden normaali ihminen ei olisi tuon Askolan jakaman palkinnon vastinpari, vaan kyllä sen täytyisi olla jotain nimenomaan ja vahvasti seksuaalisuuteen viittaavaa.
Tästä olen samaa mieltä. Siksi minusta tähän ei kaivatakaan mitään luonnehdintoja jakajan minkäänlaisista ominaisuuksista.
Koko jutun luonne ja jakajan ominaisuudet kuitenkin todennäköisesti aikaansaavat sen, että tähän ei tulla puuttumaan yhtä vahvalla paheksunnan aallolla kuin mitä seuraisi tuosta hypoteettisesta toisesta skenaariosta jota edellä maalailin. Siitä näkyy, että näillä seikoilla on merkitystä.
Luterilaisen kirkon tekemiset vaikuttavat kaikkiin kristillisiin kirkkokuntiin Suomessa. Sen asema on niin hallitseva, että monille kristinuskosta vieraantuneille suomalaisille evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa ja Helsingin piispa edustavat suomalaisen kristillisyyden johtoa. Jos tiedotusvälineet haluavat kristittyjen kommentin, eivät he kysy sitä Suomen ekumeeniselta neuvostolta, vaan luterilaiselta kirkolta.
Jokainen kirkko tehköön päätöksensä omien kriteeriensä mukaan, mutta näillä päätöksillä on muita kirkkoja koskevia seurauksia. Kuvitellaan tilanne jossa luterilainen kirkko luopuisi oikeudestaan kerätä jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä. Tämän jälkeen on hankala nähdä, kuinka katolinen kirkko voisi kyseisen oikeuden saada. Asioilla on myös epäsuorempia seurauksia. Millaiseksi “kristillinen eetos” Suomessa kehittyy vaikuttaa paljon kaikkien kirkkojen toimintaan. Mitä enemmän luterilainen kirkko luopuu yhteisestä kristillisestä perinnöstä, sen hankalammaksi ekumenia muuttuu.
Luterilaisten piispojen teoilla on siis merkitystä myös muille, kuin luterilaisen kirkon jäsenille. Siksi luterilaisten piispojen toimista voivat myös ei-luterilaiset keskustella.
Et puhu lainkaan olemattomia. Näin se tietysti on.
Kirjoitukseni oli tarkoitettu herättäväksi.
Toisaalta siinä oli mukana myös jotain hampaan koloon jäänyttä.
Otin aiheen esille sen vuoksi, että näen ristiriitaisuutta.
Olen havainnut, että kirkon opetuksen ja julistustyön arvostelua pidetään jollakin tavalla sopimattomana. Toisten mielestä siinä ei ole mitään vikaa niin pitkään kun Tunnustuskirjat lepäävät kanslian arkiston hyllyllä, jonkun “toiskirkkoisen” mielestä arvostelu on vain osoitusta siitä, että arvostelija ei ymmärrä mitään syvällisempää kirkollisista asioista. (jotenkin siihen suuntaan se meni) ja joidenkin mielestä epäkohtiin puuttuminen tai niistä pakeneminen ei ole mitään muuta kuin halveksittavaa (?) kirkon hajaannuksen edistämistä.
Summa summarum. Miksi huolestutaan luopumuksen mukanaan tuomista ilmiöistä, jos niiden korjaaminen, epäkohdista puhuminen ja terveen seurakuntatyön rakentaminen on pelkkää yhtenäisyyden hajoittamista?
Miksi ei sitten olla silmät ummessa piispan uskollisia seuraajia, kun me protestantit esimerkiksi teidän katoliikkien mielestä itse olemme itsellemme piispa? Nythän saamme koko Suomen kansa olla piispan seuraajana
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, Askola ei palkinnut ketään, vaan hän jakoi palkinnot/n. Palkitsija on GayGaala ja sen järjestävä taho.
Kunhan nipotan sanavalinnasta - palkitsija tai jakaja, Askolan ei olisi pitänyt siellä olla.
Veikkaan että jakajataho ei näe palkintoa seksipalkintona, vaan kannustuksena olla oma itsensä, riippumatta seksistä. Tästä voi tietysti olla eri mieltä, mutta ero tulisi tiedostaa, ennen kuin puhutaan seksipalkinnosta. Olipa se virheellistä tai ei, seksuaalisesta suuntautumisesta puhutaan usein nykyään muutenkin kuin seksiin liittyvänä.
Piispa Askolan tilaisuudessa pitämää puhetta ei muuten ainakaan vielä Helsingin hiippakunnan sivuilta löydy. Katsotaan josko se tässä alkuviikosta tulisi. Olisi ihan mielenkiintoista lukea se, kun näin Facebookissa jokin asianajotoimiston sitä mainostavan.
Täällä nämä piispan puheenvuorot:
http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/piispa/puheenvuoroja/
Tässä on vielä se asianajotoimisto Hippi Oy:n postaus:
Valtavasti symboliikkaa: Ei ennen piispa Vuoden homo -palkintoa antanut, vieläpä yläasteella kaapista tulleelle! Piispa Irja Askola puhui tosi liikuttavasti; oli pahoillaan kirkon vainosta ja sai pitkät aplodit seisaallaan Liikuttui itsekin, kun siitä huolimatta pääsi palkinnon antajaksi tässä tuulettavalle, uuden sukupolven Tuure Boeliukselle
Edellä kirjoitin: “homous kuitenkin määrittyy ennen kaikkea seksuaalisuuden kautta”. Oletko siis tästä eri mieltä?
En. Minusta kuitenkin näyttää, että homous konstruoidaan nykyään laajemmaksi identiteettipositioksi. Tämä on minusta tyhmää, mutta näin maailma makaa. Siksi on hassua puhua seksipalkinnosta, jos jakajataho ei ajattele palkintoa seksipalkintona.
Hassuahan se on.
No joillekin vaan homous on pelkkää seksiä.
Tyypin palkitseminen riippunee kuitenkin ennen kaikkea siitä, että hän on tuonut esille seksuaalisuuttaan. Jakajataho on varmasti ajatellut tätä aivan ratkaisevana tekijänä. Tietenkään he eivät voi myöntää palkintoa kaikille homoille, joten muitakin vaikuttavia seikkoja on olemassa.