Astui alas tuonelaan

Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Mitä tuonelassa tapahtui? Mikä on tuonela ja mikä on helvetti?

P. apostoli Pietari kirjoittaa (I Piet3:18-20): Hänen (siis Kristuksen) ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.

Tuonela oli välitila, jossa kuolleet odottivat Vapahtajaansa. Se kuvataan kirkollisesa taiteessa jonkinlaisksi kuiluksi, josta Kristus auttaa ylös ensin luodun Aadamin ja hänen jälkeensä muut ennen Kristusta kuolleet. Ilmeisesti Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen ei enää tällaista tuonelaa ole olemassa, koska Kristus on voittanut kuoleman. Mikä meitä nykykristittyjä tuonilmaisissa odottaa on epäselvää. Siitä on eri kirkoilla erilaisia käsityksiä.

Niin, ja helvetillä tarkoitetaan lopullista kadotusta.

Tästä muistan keskustellun vanhalla foorumilla (tai jossain muualla, muistini on mitä on). Pääosalla kielistä ei ole tässä uskontunnustuksen kohdassa mitään erottelua tuonelan ja helvetin välillä, se taitaa olla melko pitkälle suomalainen erikoisuus.

3 tykkäystä

Tuonela on tainnut tulla joskus 60-luvulla. Aiemmin oli helvetti.

1 tykkäys

Kreikan hades tarkoittaa sekä tuonelaa että helvettiä.

Mutta, mikä tämä ad inferos nyt tarkoittaa?

Muistaakseni luin jonkun käännöksen venäläisestä ort.kirjasta “Kuoleman jälkeinen elämä” (tms), missä puhuttiin “väliasemista”.

Liekö ne tarkoittaneet jotakin samaa kuin Tuonela?" Kirjan ostin muinaisesta edesmenneestä Liisankadun Tuohuksesta.

Ehkä se oli Moskovan hengellisen akatemian professorin Aleksei Osipovin teos Kuolemanjälkeinen elämä, Valamon luostari 2010.

Erään nunnan näyn perusteella puhutaan “tulliasemista”, joilla kuoleman jälkeen sielua tutkitaan, mitä syntejä se on eläessään tehnyt. Tulliasemiin ei tarvitse välttämättä uskoa, mutta joka tapauksessahan me joudumme “Kristuksen peljättävän tuomioistuimen eteen” ja tilille tekosistamme.

Ortodoksisessa kirkossa puhutaan yksityisestä tuomiosta kunkin henkilön kuoleman jälkeen, jolloin me pääsemme alustavasti hyvään paikkaan tai joudumme alustavasti huonoon paikkaan, mutta lopullinen tuomio tapahtuu vasta Kristuksen toisessa tulemisessa.

1 tykkäys

Eikö Tuonelan voi ajatella olevan tuo vanhatestamentillinen She’ol ( שְׁאוֹל‎ ), hämärän maa, joka vastaa aika tarkasti kreikkalaisten Hadesta. Se ei ole varsinaisesti tuskien paikka vaan yksinkertaisesti kuolleiden asuinsija, jossa nämä viettävät varjomaista, hädin tuskin tietoista epäelämää. Sen sijaan Hinnom / Gehenna, eli Helvetti, on suhteellisen uusi käsite juutalaiskristillisessä traditiossa. Kristityt ja fariseukset siihen jo uskoivat täysillä, mutta vanhemmassa Israelin uskossa, jota vielä UT:n ajan saddukeukset edustivat, sitä ei tunnettu sen enempää kuin Taivastakaan. En tiedä, miksi latina ei tee eroa She’olin/Hadeksen ja Helvetin välillä.

Luuk. 16:19-24

[details=Yhteenveto]19 "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
20 Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.
21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
22 "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.
24 Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.[/details]
Itse ajattelen niin, että kuoleman jälkeen he jotka pelastuvat, menevät Abrahamin helmaan ja he jotka eivät pelastu, joutuvat tuonelaan. Sitten viimeisenä päivänä kaikki kuolleet herätetään ja Abrahamin helmasta mennään taivaaseen ja tuonelasta helvettiin.

Tuosta kertomuksesta, joka on vertaus, tai opetuskertomus, ei minun mielestäni voi johtaa mitään varsinaista oppia tuonelasta, taivaasta tai kadotuksesta. Pointti on yksinkertaisesti Jeesuksella vääntää kuulijoille rautalangasta se, miten katoavaa on maallinen rikkaus ja miten asetelmat voivat keikahtaa täysin kuoleman tullessa. Siksi pitää huolehtia köyhistä jos on rikas eikä luottaa mammonaan.

Meille ei tosiaan Jumala ole ilmoittanut yksityiskohtaisesti mitä heti kuoleman jälkeen tapahtuu. Ylösnousemukseen uskomme kaikki, mutta toisaalta Jumalan ajattomuus ja ikuisuus saa miettimään, onko tämän elämän päätyttyä sellaista kronologiaa olemassa, mikä meitä nyt täysin hallitsee ja ajatteluamme sitoo.

Tuonela ja tuoni esiintyvät sanoina kansanrunoudessamme mutta en tiedä mikä ne sinne on tuonut. Musiikin ystävät tuntevat kaikki upeat Sibeliuksen sävellykset Tuonelan joutsen ja Kiven tekstiin tehty Sydämeni laulu, jossa lasta tuuditetaan “tuonen lehtoon, hietakehtoon”… Enpä osaa yhdistää niitä tunnelmia kadotuksen ja helvetin tuskiin. Pikemmin ajatuksena on rauha, ja toinen, näkymätön todellisuus. Paljonko tässä sitten on pakanuutta, kuten kansanperinteessä tietenkin oli, usein kristillisiin aineksiin sekottuneena? Näitä mietin samalla kun luen Tapio Koivukarin Ariasman -teosta… “Piiloväestä” puhutaan, maan alla tai näkymättömissä asuvasta kansasta, joiden kanssa jotkut islantilaiset ovat yhteydessä. Samalla kun uskovat Kristukseen…

Kuinka mahdoton on ajatus, että kuolleet ovat jossain tilassa nyt, ja ehkä näkevätkin meidän touhumme? No, ei tuollaisen asian kanssa pidä varmaan alkaa liikaa askarrella. Pääasia on että meillä on toivo ikuisesta elämästä, jossa myös saamme kerran kohdata tämän lyhyen elämän jälkeen rakkaamme.

@tortoise Hyvä on huolehtia köyhistä, mutta viime kädessä usko Jeesukseen ratkaisee, mitä meillä on tämän elämän jälkeen.

1 tykkäys

Ajattelen, että tuo on kuvaus vanhan liiton ajasta. Tuonela oli silloin pahoille ja Abrahamin helma pelastetuille. Sitten Jeesus meni saarnaamaan sinne.

Nyt pelastetut pääsevät taivaaseen.

1 tykkäys

Näin on, mutta oletko samaa mieltä pointista: Jeesus saarnasi kuulijoilleen rikkaan miehen välinpitämättömyydestä. Vertauksessa on sama idea kuin siinä jossa rikas mies omaisuudestaan huolestuneena saa kuulla “Sinä mieletön, tänä yönä…”.

Autuaat sielut rukoilevat Jumalan edessä meidän puolestamme. Odottaessaan ruumiin ylösnousemusta.

Tottakai on tärkeää, miten rikkauden kanssa elää. Abrahamkin on hyvin rikas, mutta hän oli samalla vanhurskas ja käytti oikein varallisuuttaan. Oikea suhde Jumalaan saa aikaan hyvää hedelmää.

Mutta todellakin, kertomuksen tarkoitus ei ole sanoa, että tämän elämän jälkeen rikkaille automaattisesti käy huonosti ja köyhille hyvin.

No ei tod.!
Ehkä sen noinkin pöllösti voi joku tulkita…

Yritin tähän hätään etsiskellä sitä Lauri Thurénin vanhaa kipaletta jossa “Pappi päälles hiekkaa heittää” ja “toinen pankkitilis tyhjentää”… siis laulua Aamulla taivaassa nähdään, mutta ei sitä nyt löytynyt.

Otetaanpa siis vaikka virren 616 alusta muutama värssy;

Puhtaana niityn kukka
mullasta kohoaa,
se täyteen väriloistoon
aamulla aukeaa.
Vaan hetkessä se sammuu
ja vaipuu varsi sen.
Näin kukoistaa ja kuihtuu
täällä myös ihminen.

Kuolema uutterana
kohottaa viikatteen,
se kaataa nuoren oraan
ja sadon kypsyneen.
Se leikkaa uljaan ruusun
ja mesiangervon.
Haurain ja vahvin sille
on yhtä arvoton.

Ei kunniaa, ei valtaa
kavahda kuolema,
ei hetken viivästykseen
se suostu maksusta.
Jokainen meistä sille
on samanarvoinen.
Ei rukous, ei viha
taltuta voimaa sen.

Minä olen tosiaan ymmärtänyt, että tuonela ja helvetti ovat sama asia. Siis Jeesus meni helvettiin, ja mursi sen portit.

Olisiko tämä ketju sopiva puhua myös yleensä niistä tilanteista ja ajatuksista kun kuolema kohtaa jotakin lähimmäistä niin että on vaikeaa? Siihen liittyy paitsi teologisia, erilaisia tunnetason ajatuksia ja käytännön ongelmiakin. Vai pitääkö perustaa erillinen ketju? Nämä eri tasot kuitenkin sekoittuvat mielissämme ja elämissämme erottamattomasti.

Viime viikolla oli yksi erityisen kamala yö, olln käymässä levolle vasta aika myöhään puolenyön jälkeen, kun kännykkääni tuli viesti: kaksi hyvää ystävää on yllättäen poismennyt. Läheisiä hyviä miehiä, joiden kanssa olin käynyt syvällisiä kahdenkeskisiä hengellisiä keskusteluja. Toinen itseäni parikymmentä vuotta vanhempi juutalainen liikemies, toinen itseäni parikymmentä vuotta nuorempi myös kaupallisen alan johtotehtävissä toiminut kristitty. Kumpikin poikkeuksellisen läheinen ja syvällinen kaveri. Vanhemman kuoleman jotenkin “hyväksyy” korkean iän takia, kunto oli toki niin rapistunut, ei ollut mies käynyt enää ukkokerhossamme pariin vuoteen. Nuoremman kuolema oli tosi vaikea hyväksyä, kahden pienen lapsen isä joka oli juuri saanut vaimonsa kanssa valmiiksi ison omakotitalon suurella tontilla järven rannalla etelä-suomalaisessa kaupungissa. Tuntui epäoikeudenmukaiselta, pahalta, ei voinut nukkua. Miten tuo nuori vaimo voi selvitä kahden lapsen kanssa isoa taloa ja tonttia hoitaen?

Nuorempaan oli iskenyt ilmeisesti aggressiivisesti leviävä syöpä keväällä, vanhemman lopullisesta kuolinsyystä en ole saanut vielä kuulla. Korona-aikana, ja pahasti riskiryhmäläisenä en varmaan voi mennä kummankaan hautajaisiin enkä muistotilaisuuksiin, mikä on myös hirveää. Jättää kaverit sillä tavalla.

1 tykkäys