Muutama vuosi sitten hiippakunnassa aktivoiduttiin herättelemään autuaan piispa Hemmingin kanonisaatioprosessia noin viidensadan vuoden ruususenunesta. Hanke polkaistiin käyntiin pienimuotoisella messulla Turun tuomiokirkon ns. tarkka-ampujan kappelissa, jonka selebroi piispa Teemu yhdessä isä Raimo Goyarrolan kanssa. Olin paikalla, tietenkin.
No, mistään kanonsaatioprosessista ei oikeastaan vielä voi puhua, vaikka Vatikaanikin on jo tietoinen tästä hiippakuntalähtöisestä hankkeesta. Meidän hiippakuntalaisten pitäisi oikeastaan innostua hieman enemmän tästä projektista, sanottu koskee myös minua, onhan Hemming kotiseurakuntani toinen taivaallinen suojelija.
Tuorein Fides-lehti selvittää asiaa tarkemmin. Juttu alkaa sivulta 10.
PS. Jutun lopussa on mielenkiintoinen yksityiskohta:
Turussa voisi olla kaksi seurakuntaa, nykyinen omistettu pyhälle Birgitalle ja toinen uusi omistettu autuaalle Hemmingille.
Kannatetaan! Tilaa täällä todella tarvittaisiin. Noinkohan ehdin elinaikanani nähdä meillä toisen seurakunnan? Tässäpä mainio ruokousaihe autuaalle Hempalle!
PPS. Tuo Hemming-aiheinen “taideteos” on luvalla sanoen kammottava.
Myös Helsingissä ilmiselvästi tarvittaisiin lisää tilaa. Sunnuntain päämessu on todella tupaten täysi. Kouvolaan olisi hyvä saada kaksi pappia, jotta messuja voisi useammin viettää Kotkassa, Lappeenrannassa ja Lahdessa. Ja, että messuja olisi ympäri vuoden. Nythän Kouvola on aika hiljainen, kun papilla on loma.
En ole taidearvostelija, mutta tausta maalauksessa on kummallisen itämainen ornamentteineen.
Se “viereinen iso aula” on nimeltään Birgitta-sali, ja kirkkosalin laajentaminen sinne on mahdoton ajatus useammastakin syystä.
Ensiksikin sali on seurakunnan ns. sosiaalisen elämän kannalta välttämätön; vanha seurakuntasali on siihen tarkoitukseen aivan liian pieni. Päämessun sekä muiden suurten juhlien jälkeen tapahtuva kahvittelu ja muu sosiaalinen sähläys ei tosin itseäni mainittavasti kiinnosta, mutta monille muille se on erittäin tärkeä osa seurakuntaelämää.
Sitä paitsi kirkkosalin ja Birgitta-salin välissä ei ole pelkkää proosallista seinää vaan suurikokoinen historia-aiheinen lasimaalausikkuna, joka on oleellinen osa kirkon interiööriä. Tämä kaunis ja arvokas taideteos jouduttaisiin siis hävittämään.
Last but not least, Birgitta-salin yhteydessä on myös sisarten vieraskodin pääsisäänkäynti ja vastaanottotiski. Jos kirkkosali laajenisi sinne, koko rakennuskompleksin arkkitehtuuri menisi uusiksi, mikä maksaisi maltaita. Lopulta sitä lisätilaakaan ei loppujen lopuksi tulisi kovin paljoa.
Kun kirkko sijaitsee suurehkon kaupungin tiuhaan rakennetussa keskustassa, niin mahdollisuuksia laajentamiseen ei yksinkertaisesti ole:
No, onhan noita messuja sentään ihan mukava määrä. Eilenkin koko seurakunnan alueella oli kuusi messua, joista viisi kirkossa (ruotsiksi, suomeksi, puolaksi, vietnamiksi ja englanniksi) ja yksi diasporassa (Eurajoella). Eli näillä mennään, vaikka kyllä se kokonaan uusi seurakuntakin olisi ihan kiva. Kai sitä nyt haaveilla saa.
PS. Huomenna tiistaina on muuten latinalainen messu Turun linnan ns. Sturenkirkossa klo. 18:00.
Joulun alla ilmestyneessä Fides-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli “Piispa Hemmingin kanonisaation terminologiasta ja lähteistä.”
Luin sen kunnolla vasta nyt, kun sain viimein kahlattua loppuun Birgit Klockarssin väitöskirjan Turun piispa Hemming.
Artikkelissa Otto Nyberg toteaa: “Kun kuulee väitteen ‘reformaation vuoksi Hemmingin prosessi jäi kesken’, on kohtuullista kysyä, mihin väite perustuu. Huolimatta säilyneiden lähteiden vähyydestä perustellumpi on mielestäni käsitys, että prosessi ei jäänyt kesken, vaan se vietiin päätökseen 1514.”
Eli autuas piispa Hemming taitaa jo olla pyhä - eikä mitään prosessin loppuun viemistä tarvita!
