Kun pyörin kevättalvella ja keväällä jonkin aikaa Kotisataman deitissä, niin hämmensi se, että siellä oli kovin vähän luterilaisia miehiä, ja sekin hämmensi, että jotkut olisivat kyllä olleet valmiita alkamaan luterilaisiksi, jos se olisi saanut minut kiinnostumaan. Monille tuntui olevan aika samantekevää millainen kristitty toinen on, kunhan on. Ja monilla olikin profiiliin seurakunnan kohdalle lueteltu useampi eri vaihtoehto.
Itsekin joskus aikaisemmin ajattelin, että kunhan puoliso olisi jonkinlainen kristitty, mutta vähitellen se muuttui niin, että parasta on, jos on mahdollisimman samanlaiset ajatukset uskosta ja samanlaiset mieltymykset siitä, millaisissa tilaisuuksissa käydään.
Etsin tuolloin deitistä luterilaista miestä eikä mies ollut tarpeeksi luterilainen, jos hän oli samaan aikaan profiilissaan helluntailainen ja vapaakirkkolainen tai keskustellessa tuli ilmi, että “joo, kuulun kyllä kirkkoon, mutta käyn lähinnä helluntaiseurakunnassa, kun siellä on parempi meno.”
Luterilaisuuttakin on monenlaista. En luultavasti jaksaisi miestä, jonka mielestä ylistysmusiikki bändisäestyksellä ja ylistystanssi voivat kuulua messuun. Tai kun en jaksa noita asioita messussa, niin voisi olla harmittavaa, jos olisin aina messussa nyrpeän näköinen, kun muut rennosti ylistelevät käsiä heilutellen. Vapaiden suuntien kokouksissa nuo eivät kuitenkaan häiritse niin paljon kuin messussa.
Saatan joskus vierailla joissain muissa seurakunnissa tai vapaiden suuntien tapahtumissa ja ortodoksikaverini kanssa tuli käytyä ortodoksikirkoissa ja luostareissa tms. No ehkä kerran tai kaksi vuodessa, mutta kuitenkin ovat yleensä ihan mukavia vierailuja tai ainakin niissä on edes jotain hyviä asioita, vaikka suurimman osan aikaa olisikin olo, että “Koska voidaan lähteä?”. Mutta kotona en jaksaisi itselleni vierasta hengellistä musiikkia tai puolisolta vierasta tapaa rukoilla. Yhteinen rukous on minulle tärkeää.
Lisäksi kun haluan, että mies on perheen pää, niin siinä asetelmassa ei voi olla “minun seurakuntaa” ja “sinun seurakuntaa”. Helpottavaa on myös ajatella, että jos tulevaisuudessa tulee jotain ristiriitoja, niin voimme ehkä etsiä niihin ulkopuolista apua yhteisestä seurakunnasta, jossa ihmiset ovat meidän kummankin puolella eikä vain toisen puolella.