Avioliittolain muutos 1.3.2017

Tuon lapsijärjestöjen kirjoituksen väitteineen luin jo aiemmin ja siinä nimenomaan puuttuu sitä konkretiaa. Ylipäätään väitteet, että “lasten asema paranee lakimuutoksen myötä” tulisi jotenkin konkreettisesti osoittaa todeksi ja relevanteiksi.

Tuosta huomautettiinkin jo useampaan kertaan. (Vastasin kesken ketjun lukemisen kuten usein käy :slight_smile: ) Ja lausunto vaikuttaa tosiaankin “jälkiviisaasti” ja “tilauksesta” tehdyltä…

3 tykkäystä

Mutta eivät kai nuo kirjoittajat voi tarkoittaa, että pelkästään sen sanominen, että yhdenvertaisuus lisääntyy, vaikuttaa sitä lisäystä?

Mitä olen huomannut niin erittäin suuri osa esim. alakouluikäisistä on vailla toista vanhempaa. Yleensä isä on se, jonka luona käydään. Toisinaan tai vuoroviikoin. Toisin sanoen: avioliitossa elävien lapset ovat monin paikoin se vähemmistö esim. koululuokassa. Yksinhuoltajan perheeseen kuuluminen on niin tavallista, ettei se mitään heikompaa asemaa yhteisöissä aiheuta.

Olen ollut lapsi-. ja perhetyössä 14 vuotta ja nähnyt miten yleistä on, että lapset ovat eroperheistä. Joskus se oli häpeä ja lapsetkin saivat sen tuta koulussa ja päiväkodeissa. Tai jos isä oli tuntematon.

Kerran oikeasti kuulin ekaluokkalaisen kysyvän toiselta: eikö ole tylsää kun sun isä asuu kotona. Et pääse viikonlopuksi isälle.

Lasten elämässä ja maailmassa, tai “asemassa” mikään ei avioliittolain myötä muutu. Lapset ovat kavereidensa kanssa ja lapsiryhmissä kuten ennenkin. Jos kaksi äitiä tai kaksi isää herättää kummastusta tai kysymyksiä niin ei se muuksi muutu. Ei myöskään aikuisten suhtautuminen homoihin ja sateenkaariperheisiin.

Mutta tuntuu tosiaan, uskomatonta kyllä, siltä, että ne jotka väittävät lasten aseman paranevan lain myötä, oikeasti uskovat siihen, pelkästään siksi, että niin sanotaan ja sanovat niin koska uskovat sen jotain muuttavan. Mutta konkretia, lasten kannalta nähtynä ja koettuna, on edelleen toteennäyttämättä.

Ja tosiasia on, että edelleen on olemassa erilaisia perheitä. Jotenkin ei vain tunnu menevän perille, että on oikeasti olemassa useamman vanhemman perheitä. Apila- ja polyperheitä. Nämä eivät ole kovin yleisiä, mutta olemassaolevia kuitenkin. Jostain syystä näiden perheiden ja “lasten aseman parantamiseksi” ei olla tarjottu sitä moniavioisuutta. Vaikka se olisi ainoa looginen johtopäätös, jos avioliittolailla väitetään olevan sitä vaikutusta mitä väitetään. Perheisiin ja lapsiin.

9 tykkäystä

Minäkin voin sanoa jotain ihan kokemuksellista tähän lapsen asemaan liittyen. Olen näet puolittainen adoptiolapsi ja biologisen isäni suku on minulta täysin kadoksissa. Ei tämä muuten minua enää niin kovin kiusaa paitsi siltä osin, että en osaa sijoittaa itseäni mihinkään sukuun ja siten en oikeastaan tiedä kuka minä oikeastaan olen. Tässäkin mielessä on hyvin tärkeää, että lapsella on isä ja äiti.

14 tykkäystä

Hyvin moni kamppailee jossain elämänsä vaiheessa tuon asian kanssa. Olen seurannut aika läheltä. Monesti asian selvittäminen vapauttaa ja rauhoittaa elämää. Mutta yksilöllistä tietenkin kaikki on. Hienoa jos sinä olet selviytynyt edes “kohtuullisin vaurioin”.

Lapsi on niin hyvä sopeutuja. Miten muuten voisi ollakaan? Siitä että kasvuolot tai identiteetin haku eivät välittömästi näytä vaikuttavan ongelmia, ei voi kuitenkaan tehdä päätelmiä joiden mukaan “ydinperhe” ei edes olisi mikään hyvä ihanne.

Turvaa ja monta muuta hyvää voi aikuinen tuoda lapselle, joka ei ole oma. Esim. pedagogina olen tämän huomannut tosi usein. Kysymys on kuitenkin eri tasolla, kun mietitään identiteettiä ja tuota “sijoittumista” syvällisemmin ja pitkällä perspektiivillä.

2 tykkäystä

Selasin ketjua. Pari huomiota: @atte ja @Verity käyvät keskustelua, jossa Verity kirjoittaa pitkiä viestejä ja atte hyvin lyhyitä, lähinnä onelinerin tapaisia vastauksia, joissa ei oikeastaan tehdä mitään muuta kuin sanotaan yksittäinen lause, jonka merkityssisältö jää ohueksi. Henkilökohtaisesti pidän tätä hyvin epäkohteliaana keskustelutapana. Voisitko, atte, yrittää kirjoittaa vähän pidempiä viestejä? Minusta näyttää siltä, että tuollaiset lyhyet viestit ovat lähinnä päänaukomista, kun toinen käyttää aikaa ja vaivaa pitkään viestiin, niin sinulta tulee vain joku napautus. Et siis keskustele, vaan lähinnä propagoit.

Tämän vuoksi olen muutenkin vastustanut onelinereitä tällä foorumilla, mutta te vaan jatkatte niiden kirjoittelua. Ja sitten täytetään puuttuvia merkkejä ja iloitaan, kun on taas saatu kierrettyä niitä mekanismeja, joita olen asettanut juuri tällaista päänaukomista vastaan.

Lisäksi, atte, osassa viesteissäsi on todella ilkeämielistä naputusta. “Väitätkö valehtelijaksi”, “mustamaalaat”, “kuvittele mitä tahansa”, “pelottelun taktiikka”, ja muut vastaavat viestit täyttävät minulla mittaa. Lisäksi kun vähän kutittelet, niin @Thinkcat (ja monet muut) rientää vastaamaan näihin naputuksiin omilla pienillä naputuksillaan.

Keskustelussa ei mennä henkilökohtaisuuksiin.

Tämä koskee valehtelijaksi väittämistä, mustamaalausväitteitä ynnä muita vastaavia väitteitä. Tämän keskustelun puitteissa myös avioliittolain muutoksen eri osapuolten tunnemotiivien ja muiden vastaavien motiivien arvailu on kielletty.

12 tykkäystä

Tämä on aika mielenkiintoista. Saa nähdä, tehdäänkö monissa muissa seurakunnissa samoin. Varmasti keskustelua herättää kirkkoneuvostoissa. On kyllä huono asia seurakunnassa, jos kirkkoherra ja neuvosto ovat napit vastakkain. Mutta pidän myös ongelmallisena ohjetta joka sallii hääjuhlien viettämisen kirkon tiloissa. Todellakin epäjohdonmukaista, kun vihkiminen ei ole sallittua.

Äihän hääjuhlia vietetä kirkossa? En ole koskaan sellaisesta kuullut. Eikä kirkko ole mikään juhlatila.

Seurakunnan tiloissa vietetään. Sitä tarkoitin ja sen Kotkan srk haluaa kieltää näiden parien osalta.

Seurakuntakeskuksissa voidaan viettää. Se ei ole kovin yleistä, koska seurakunnan tiloissa ei yleensä sallita alkoholia tai tanssia, mutta jos pari ei niistä välitä, ei mikään estä seurakuntasalin varaamista häätilaisuutta varten - siinä missä ristiäisiä tai muistotilaisuuttakin. Toki silloin jos edeltävä vihkiminen on ollut siviiliversio (kuten homopareilla olisi), on kyllä aika erikoista edes ehdottaa hääjuhlaa seurakuntasaliin.

(Ja tätä kirjoittaessani ehti @tortoise sanomaan saman. Menköön nyt silti, kun kirjoitin pitemmin.)

1 tykkäys

Ja uusissa kirkkorakennuksissahan seurakuntasali, kirkkoherranvirasto, kerhotilat, keittiöt yms. voivat olla saman katon alla kirkkosalin kanssa.

2 tykkäystä

Veikkaan, että kirkot ja seurakunnat ovat nyt niin paljon ja äkkiä olleet tekemässä konservatiivien mielen mukaisia rajoituksia, ja niistä uutisoidaankin näyttävästi, että kaikki tämä voidaan pian ottaa takaisin “tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden” tai yleisön painostuksen tai tilanteen yleisen hallitsemattomuuden tai Suomen lain voimalla.

Eli vähän kuin konservatiivit “houkutellaan mottiin” ja sitten motti räjäytetään maaliskuun alun jälkeen.

4 tykkäystä

Jos rukoukset rekisteröityjen parisuhteiden puolesta ovat jo olleet sellaisia kirkkohäitä muistuttavia tilaisuuksia, niin tuolla Kotkan seurakuntien kirkkotilakiellolla varmaan halutaan estää se, ettei tulla viettämään “kirkkohäitä”. Maistraatin vihkijänhän voisi pyytää myös muualle vihkimään, joten kaipa siviilivihkimisen voisi saada kirkkoon, jos kirkko olisi juhlatilakäytössä.

1 tykkäys

Aivan näin! Väitän myös kivenkovaan, että lapsi vaistoaa jo hyvin nuorena, ettei hän ole joko jomman kumman tai molempien vanhempiensa jälkeläinen, verisukulainen. Hän ei toki osaa sanoittaa sitä, mutta kuten sanoin vaistoaa ettei kaikki ole ok. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei vanhempi, joka ei ole lapsen verisukulainen voi rakastaa lastaan samalla syvyydellä kuin biologiset vanhemmat. Lapsi on tässä tapauksessa enimmäkseen vain jonkinlainen rakkauden tekojen esittämisen kohde, mutta ei rakastamisen kohde.

Joskin jos kysymyksessä on olosuhteiden pakosta adoptoitu lapsi, kuten esim. silloin kun lapsen biologiset vanhemmat ovat kuolleet liikenneonnettomuudessa, on tilanne toinen. Silloin lapsi saa usein sen saman huomion osakseen kuin saisi biologisilta vanhemmiltaankin, koska tällöin syntyvä suhde on rinnasteinen verisukulaisuuteen.

Tiedän kirjoittaessani näin puhuvani yleistysten tasolla, eikä tämä mitä sanon päde tietenkään holistisesti joka tapaukseen, mutta mielestäni tällaiselle yleistykselle on vankkumattomat perusteet, sillä yleensä asia menee kuvaamallani tavalla, vaikka myönnänkin poikkeustapausten mahdollisuuden.

1 tykkäys

On muuten aika järkyttävää ja hämmästyttävää miten helppoa käsitteiden uudelleen määrittely on. Tuo “ydinperhe” (kin) on ihan härskisti varastettu ja sijoitettu uudelle paikalle, tarkoittamaan päinvastaista kuin alkuperäisessä merkityksessään.

Miesparin ydinperhe – perhe, jossa miespari jakaa lapsen tai lasten vanhemmuuden keskenään. Molemmat vanhemmat ovat yleensä myös lapsen tai lasten juridisia vanhempia. Melko harvinainen perhemuoto, sillä adoptiomahdollisuuden puuttuessa miesparin on hankala saada lasta kahdestaan.

Naisparin ydinperhe – perhe, jossa naispari jakaa lapsen tai lasten vanhemmuuden keskenään. Yleisin sateenkaariperhemuoto. Molemmat vanhemmat ovat yleensä myös lapsen tai lasten juridisia vanhempia.

Mutta kuitenkin siinä on vielä sellainen “ideaalin perusperheen” sävy. Eihän koko sanaa muuten olisi olemassa. Miksi siis antaa sille uusia merkityksiä?

2 tykkäystä

Eikös ydinperheen alkuperäinen merkitys ole suurperheen tai laajennetun perheen vastakohta? Enkussahan “family” viittaa sekä perheeseen että sukuun, joten pitää täsmentää. Ydinperhe on vanhemmat ja lapset, laajennettua perhettä taas koko suku, ja laajennettu perhe voi myös asua yhdessä. Mun tietääkseni ydinperhe-sana ei itsessään ota kantaa siihen, kenen lapsia lapset biologisesti ovat.

1 tykkäys

Minun ymmärtääkseni käsitteenä se ottaa kantaa juuri siihen. Ydinperhe on perusperhe, luomuperhe. Vanhemmat ja lapset.

Joka tapauksessa tuossa käsitteen uudelleenmäärittely ottaa kantaa vanhempien lukumäärään. Kahden vanhemman perhe on “ydinperhe”, useamman vanhemman perhe ei. Onko tässä jokin logiikka?

(Ja eikö suurperhe sitten ole “ydinperhe”? Suurperhe ymmärtääkseni on vanhemmat ja useita lapsia?)

Ei, vaan tässä merkityksessä suurperhe tarkoittaa monen sukupolven yhteisöä. Ei ole äiti, isä ja lapset, vaan äiti, isä, lapset, isän veli, hänen vaimo ja lapset, isoäiti ja isoisä. Tms. Tässä termistössä ydinperheestä ei tule suurperhettä, vaikka lapsia olisi 20, jos pelkkä ydinperhe asuu keskenään. Jos joku lapsista tuo oman puolisonsa samaan yksikköön asumaan ja saa omia lapsia, sitten on suurperhe. Ja ydinperhe on ydinperhe myös silloin, kun kaikki sen lapset ovat adoptoituja.

2 tykkäystä

[quote=“Verity, post:575, topic:1007”]
Miesparin ydinperhe – perhe, jossa miespari jakaa lapsen tai lasten vanhemmuuden keskenään. Molemmat vanhemmat ovat yleensä myös lapsen tai lasten juridisia vanhempia. Melko harvinainen perhemuoto, sillä adoptiomahdollisuuden puuttuessa miesparin on hankala saada lasta kahdestaan.
[/quote]Varmaan tuossa tietyt biologiset seikat hankaloittavat.

4 tykkäystä

Sanoisin, että tuossa on melkoinen understatement. :grinning:

1 tykkäys