Juttu kommenttijuttuineen on maksumuurin takana, joten hieman referoin. Tässä on haastateltu eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä, jotka ovat kokeneet painostusta naimisiin menoon. Tätä esiintyy eri muodoissa - mormonipariskunnalle oli suoraan sanottu heidän tunnustettuaan esiaviollinen seksi jo toistamiseen, että heidän tulee mennä kahden viikon sisällä naimisiin tai heidät erotetaan yhteisöstä, kun taas helluntailaispoika koki puolen vuoden seurustelun jälkeen painetta opetuslapseuskoulun johtajalta kosia tyttöystäväänsä. Jehovan todistajalle taas seurakuntalaisten kyttäys koskien sitä, onko tyttöystävän auto hänen parkkipaikallaan yön yli, teki vaikeaksi jatkaa seurustelua ilman naimisiin menoa, vanhoillislestadiolainen päätyi avioitumaan voidakseen muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa, ja toinen aikaisti avioitumista vaikka ei olisi vielä halunnut lestadiolaisilla asiaan vääjäämättömästi liittyviä lapsia.
Muut haastatellut uskontokunnat kiistävät avioliittoon painostamisen, paitsi haastateltu Helluntaikirkon toiminnanjohtaja myöntää, että tällaista on etenkin menneinä vuosikymmeninä ja/tai helluntaikirkon ulkopuolisissa helluntaivaikutteisissa seurakunnissa tapahtunut. Kirkon opetuksen mukaista se ei ole.
Kun vertaa omiin kokemuksiin, niin näissä tarinoissa vaikuttaa olevan taustalla eräänlaista pahansuopaa kyttäysmentaliteettia jonkin verran. Ajatellaan, että tietyt ulkonaiset asiat kuten seurustelukumppanin luona yökyläily (jota todellisuudessa on eri paikkakunnilla asuvien kohdalla vaikea välttää) tai huomattavan pitkä seurusteluaika viittaisivat esiaviolliseen seksiin. Omassa kokemusmaailmassani tällaista ei ole ollut, vaan tiedän uskovia pareja jotka ovat seurustelleet viisikin vuotta ennen naimisiin menoa, ilman mitään yleistä päivittelyä asiaan liittyen. Myöskään sellaista opetusta ei ole ollut, että esiaviollisen seksin jälkeen tulisi mennä nopeasti naimisiin.
Jostain syystä sain luettua jutun aiemmin, ilmeisesti maksumuuri on lisätty myöhemmin.
Rehellisimmin vastasi minusta hellaripomo, joka myönsi, että on kuullut juttuja painostamisesta ennenkin, eikä voi olla varma, että jokaisessa seurakunnassa noudatetaan ohjetta, että painostaa ei saa.
Itse kyllä muistan nuoruudestani Vapaakirkosta neuvon, että jos seurustelussa on lipsahdettu seksin puolelle, niin vaihtoehdot ovat ero tai avioliitto.
Tämä on kyllä hurjaa ja menee yli Raamatun. Avioliitto on elinikäinen sitoumus, jota tulee harkita huolellisesti, eikä seksuaalinen lipsahdus mitenkään poista harkinnan tarvetta. Toki jos lipsahtaminen on pitempiaikaista luonteeltaan ja suhde hyvin vakiintunut, voi olla epärealistista ajatella, että seksielämästä voitaisiin pitkäksikin aikaa luopua ennen avioitumispäätöksen tekemistä. Silloin tällainen ohje voi olla ihan asiallinen, mutta ei kategorisesti esitettynä.
Mielestäsi siis seksielämä ilman avioliittoa on Raamatun mukaista? Ymmärsinkö oikein? Kun kerran on vaikeaa olla erossa kun makuun on päästy, niin siitä vaan (sano Tsaikovski ja hyppäs Joutsenlampeen).
Et ymmärtänyt yhtään oikein. Tarkoitin tätä: Jos vakiintuneesti seurusteleva pari on harrastanut seksiä enemmän ja pitempään, ja he tulevat kysymään mitä heidän kristillisesti pitäisi tehdä tilanteessaan, niin voi sanoa että joko menette naimisiin tai eroatte. Ei ole realistista ajatella, että he voisivat pohtia vaikka vuoden kumpaan päätyvät, eivätkä sillä välillä harrastaisi enempää esiaviollista seksiä. Jos taas kaksi 18-vuotiasta on kertaalleen erehtynyt harrastamaan esiaviollista seksiä 3kk seurustelun jälkeen, olisi aivan väärin vaatia heitä menemään pikapikaa naimisiin. Parempi jatkaa toisiinsa tutustumista ja harkita avioliittoasiaa kunnolla, pyrkien siihen että esiaviollista seksiä ei olisi, mutta silläkin uhalla että niin jossain vaiheessa tapahtuisi. Erilaiset elämäntilanteet, erilaiset ohjeet. Yksi kategorinen ohje siitä, että esiaviollisen seksin jälkeen pitäisi mennä mahdollisimman pian naimisiin, on väärin. Ja sitäpaitsi tässä pohdinnassa, mitä pitäisi tehdä jos esiaviollista seksiä on harrastettu, on joka tapauksessa kysymys vähiten huonon vaihtoehdon hakemisesta - ensisijainen lähtökohta on se, että seksi kuuluu avioliittoon.