Buddhalaisuus ja kristinusko

Mihin tämä viittaa?

Moderaattorihuomio: tässä ketjussa keskustellaan buddhalaisuudesta ja sen armo/yksilö-keskeisyydestä, sikäli kuin sitä on, ja muista ko. uskonnon suhteista kristinuskoon.

No buddhalaisuushan nyt ainakin pyörii ihmisen ihanan itsensä ympärillä, itsestähän se valaistuminenkin taitaa lähteä? Ei siihen Jumalaa tai Kristusta tarvita, että pelastuu tästä matoisesta maailmasta.

(Toivon ettei taas viitattu esim. tuon sijaan vaihteeksi siihen miten ortodoksit pyörivät oman napansa ympärillä kuvitellen pelastuvansa itse omilla teoillaan (osaan tämän mantran jo, jee).

Ei kai, minusta buddhalaisuuden idea kai on enemmän itseyden katoaminen tai joku vastaava nirvanoituma.

2 tykkäystä

Juu, mutta eikös se päämäärä vaadi juuri omaan napaan keskittymistä? Varmasti moni opettaa myös, että lähimmäisiä on hyvä kohdella hyvin, mutta se ei taida olla mikään edellytys nirvanoitumiselle. Huomion kiinnittäminen omaan itseensä, siis omien halujen kuolettaminen yms. on tietääkseni se tärkeä juttu.

1 tykkäys

[quote=“Silvanus, post:33, topic:342”]
nirvanoituma[/quote]
Hetken jouduin miettimään, miten buddhalaisuus liittyykään noitumiseen :smile:

1 tykkäys

Olisko tuo oman navan ympärillä pyörimisen heitto vain pelkkä fraasi?
Tuskin kenenkään toisenkaan navan ympärillä kukaan pyörii, edes @tapiotuomaala itse…
Henkilökohtaiset motiivit ovat aina taustalla.

En nyt näkisi tätä välttämättä kovin reiluna kuvauksena. Saman perspektiivin voi varmaan ottaa luterilaisuuteenkin. Yksin uskosta pelastutaan, joten lähimmäistä ei tarvitse kohdella hyvin.

Puhtaan maan buddhalaisuuden funktio on ymmärtääkseni nimenomaan tietyn boddhisatvan (termistö?) laupeus.

1 tykkäys

Mutta eikös pelastus ole silti täysin omasta itsestä kiinni, toisin kuin esim. kristinuskossa?

Jossain mielessä joo, mutta laupeus voi olla silti yksi niistä välttämättömistä hyveistä.

Vähän harmittaa ettei muista buddhalaisuudesta mitään. Pitäisi lukea taas joku johdantoteos.

Ei tarvitse pitää kattavana kuvauksena. Mutta ei se väärä ole, eikä vääristävä. (Jos ei väitä täysin kattavaksi.)

Minä olen ymmärtänyt, että esim. japanilaisessa buddhalaisuudessa yksi keskeisistä kysymyksistä on ollut juuri se, pelastuuko ihminen armosta vai pitääkö hänen tehdä jotain. Siellä ollaan siis hirveän “luterilaisia”…

Oswald Spengler aikoinaan rinnasti kommunismin ja buddhalaisuuden, kun molemmat keskittyvät tämänpuoleiseen. Sanoi jopa niin jyrkästi, että “vain diletantti voi kutsua buddhismia uskonnoksi…”. :-.

Japanin(kin) buddhalaisuudessa on monia koulukuntia. Niistä lännessä tunnetuimmassa eli zenissä eri alakoulukuntineen on hyvin vähän yhteistä kristinuskon minkään muodon kanssa. Amida-koulukunnassa on jo jonkin verran ainakin pinnallisia yhtymäkohtia. Se muistuttaa ylipäätään eniten uskontoa meidän ymmärtämässämme mielessä sikäli, että siinä buddhan kehitys intialaisesta viisauden (tai “viisauden”) opettajasta puhtaaksi jumalolennoksi on tullut päätökseensä. Buddhalta voi siis rukoilla paitsi sitä proosallista ja karkeaa “onnea”, jota itämaisessa ns. hengellisyydessä niin usein tavoitellaan, myös jotain joka etäisesti muistuttaa kristillistä käsitystä armosta ja syntien anteeksiantamuksesta. Pitkiä ja työläitä meditaatioharjoituksia tai rankkaa ruumillista askeesia ei vaadita. Minun “kehällisen” käsitykseni mukaan kaikista buddhalaisista nimenomaan amida-buddhalaiset ovat (juuri ja juuri) sillä kauimmaisella ulkokehällä, jolla pysyen heillä saattaa olla pienoinen mahdollisuus kohdata tavalla tai toisella Kristus ja siten pelastua.

1 tykkäys

Buddhalaisuus on länsimaalaisille vaarallinen, koska meidän rokotuksemme sitä vastaan on niin heikko. Islami on ollut länsimaiden porteilla toista vuosituhatta, mutta itämaiset uskomukset ovat pitkälle olleet omissa oloissaan toisella puolella palloa.

Ei sillä etteikö teologinen argumentointi Buddhalaisuutta vastaan mahdollista olisi. Helposti vaan kun noihin perehtyy lähtee ikävälle tielle uskoen juttuja, jotka huomaa vääriksi vasta perehdyttyään asiaan hyvin paljon enemmän jos kokonaan silloinkaan.