Eukaristian nimittäminen ehtoolliseksi tuntuu jotenkin epäintuitiiviselta, kun miettii kirjaimellista merkitystä ilta-ateriana. Ehtoollista ei usein vietetä illalla eikä vuorokaudenaika ole kovin oleellinen asiassa. Mikä on termin tausta?
Termin taustalla on se, että Kristus asetti sen viimeisellä ehtoollisellaan eli illallisellaan. Vanhassa raamattukielessä käytetään läntistä sanaa ehtoo yleisesti itäisen ilta-sanan sijaan.
Sacra coena -nimitystä tavataan kyllä keskiaikaisissa kirjoituksissa, mutta se ei varmaankaan ole yleisin nimitys. Herran Pyhä Ehtoollinen saa sukulaisilmaisuja ruotsissa, saksassa ja englannissa ainakin. Nimitys on suositumpi protestanttien keskuudessa.
4 tykkäystä
Herran Pyhä Ehtoollinen olikin ensin illalla, mutta siirrettiin jo myöhäisapostolisena aikana aamun tai aamupäivän jumalanpalvelukseen. Lounaismurteiden alueella ehtoollinen on vieläkin tavallisen ilta-aterian nimi.
Kiitos. Kuinka vanha termi on noissa kielissä? Onko käyttö syntynyt protestanttien parissa?
Sacra coenasta kyllä puhuttiin jo keskiajalla. Luther puhuu alttarin sakramentista, mikä on myös keskiajalla tavattava nimitys.
Joskus luin jostain jotain faktaa ehtoollisen keskiaikaisista nimityksistä, mutta nyt en pysty sitä kaivamaan.
2 tykkäystä
Vainojen aikaan liturgia toimitettiin ilmeisesti usein yöllä, kun piti kokoontua esim. katakombeissa ja muissa salaisissa paikoissa työajan ulkopuolella. Joten eukaristian luonne sekä salaisena ateriana (o mystikos deipnos), että ilta-ateriana korostui. Mutta tottahan se on, että puolilta päivin nautittuna “ehtoollinen” ei olisi kaikkein kuvaavin ilmaus. Toisaalta harva käyttää edes länsimurteiden alueella ilmausta “ehtoollinen” mistään muusta ateriasta kuin pyhästä ehtoollisesta.