Väärät prioriteetit. Somettaminen on mutta elämää tärkeämpää.
On jäänyt vaivaamaan tällainen. Kävin kymmenisen vuotta sitten yhdessä vapaiden suuntien tilaisuudessa, jossa oli ehtoollinen. Se jaettiin niin, että viini (tässä tapauksessa mehu) ja leipä laitettiin kiertämään salissa. No, minua vähän epäilytti, oliko minun ok ottaa sitä vastaan, mutta otin siitä huolimatta. Epäröiden ja täysin valmistautumatta siis… No, nyt kun olen paremmin tutustunut esim. luterilaisten suhtautumiseen ehtoolliseen, olen tajunnut tehneeni todella väärin. Kaduttaa.
Olenko siis vastaanottanut ehtoollisen tuomiokseni? Ja mitä se tarkoittaa?
Muistan, omana aikanani helluntailaisena ja senkin jälkeen juhannuskonferenssissa, että he lukivat lähes aina 1Kor. 11:n lopusta jonkin katkelman. Nyt jälkikäteen ajatellen se on siksi mielenkiintoista, että he eivät usko Kristuksen olevan läsnä leivässä tai mehussa.
Helluntailainen ehtoollinen ei ole luterilainen ehtoollinen. Niihin eivät päde samat väitteet, siis nimenomaan sen perusteella, mitä helluntailaiset tai luterilaiset itse sanovat. Minulle ei koskaan selvinnyt, että millä helluntailaiset perustelevat 1Kor. 11:n varoituksia, tai miksi he lukevat ne niin vakavaan ja uhkaavaan ääneen ennen itse tapahtumaa.
Katolinen ja luterilainen käsitys eroavat forenssisen ja efektiivisen vanhurskauden osalta. Katoliseen ajatteluun kuuluu, että Kristuksen elämä käytännössä tulee uskovan osaksi eukaristiassa, kun taas luterilaisuudessa puhutaan yleensä syntien anteeksiannosta. Katolisuudessa siinä varoituksessa on ajatus Jumalan sekoittamisesta epäpyhään. Kun taas luterilaisuudessa minulle ei koskaan selvinnyt, että mihin varoituksen vakavuus perustuu.
Toki olen arkaillut asiaa kaikissa kolmessa yhteydessä. Mutta vähiten ja kevyiten helluntailaisena.
Olen vähän epävarma siitä, mitä @Lumi tässä tarkoittaa tuomiokseen nauttimisella. Helluntailaiseen ehtoolliseen osallistumista? Epävarmalla mielellä osallistumista? Valmistautumattomuutta? Olitko siis uskossa silloin ja käymässä vapaissa suunnissa luterilaisena, vai olivatko hengelliset asiat silloin vieraita?
Pahinta oli varmasti oma suhtautumiseni siihen tilanteeseen. Miten sen ilmaisisi, en suhtautunut asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Ja eihän ihmisen pitäisi muutenkaan tehdä asiaa, joka epäilyttää. Eikös sellainen toiminta jo itsessään ole syntiä?
Olin kyllä uskossa tuolloin, mutta en ollut perillä eri tunnustuskuntien/kirkkokuntien eroista. En lukenut Raamattua ja olin vain nimellisesti jäsenenä ev. lut. kirkossa. En käynyt kirkon tilaisuuksissa.
Lisäyksenä: toki tiedän nyt, ettei mihin tahansa ehtoollispöytiinkään pidä mennä, vaikka miten oma suhtautuminen ehtoolliseen olisi oikeanlainen.
Kyseessä lienee sellainen vapaa suunta, joka ei usko, että Kristuksen ruumis ja veri jaetaan ja nautitaan ehtoollisessa. Et siis ole vastaanottanut oikeaa ehtoollista, vaan leipää ja mehua. Kaiketi se tehtiin Jeesuksen muistoksi. Ei voida pitää syntinä sitä, että syödään leipää, juodaan mehua ja samalla muistetaan Kristuksen pelastustyötä. Synniksi lienee katsottava se, että tällaisen aterian väitetään olevan se ehtoollinen, minkä Kristus asetti kohdassa Matt.26:26ss. ja jota alkuseurakunta näin vietti, kuten 1.Kor.11:23ss. osoittaa. Ehkäpä on pidettävä jonkinasteisena syntinä, että menit mukaan tähän.
Mainitsemasi asia ei tietenkään ole ainoa synti, jonka olet elämäsi aikana tehnyt. Kaikki tällaiset synnit saadaan anteeksi samalla tavalla Kristuksen sovitustyön perusteella. Jos sinun on kuitenkin vaikea uskoa syntejäsi anteeksiannetuiksi, normaaliratkaisu on ripittäytyä papille.
Ottaisin kyllä tähän erilaisen näkökulman. Olisin taipuvainen ajattelemaan, että ehtoollinen on ehtoollinen kunhan asetussanat luetaan ja intentiona on jonkinnäköisen kristillisen ehtoollisen viettäminen. Ajattelen siis, että vapaiden suuntien ehtoollinen on ihan oikea, ja vapaasuuntaiset kristityt siihen osallistuessaan saavat enemmän kuin tietävätkään saavansa. Ymmärrän toki, että toistakin kantaa voi perustella, mutta tällaiseen olen itse päätynyt.
Alkuperäisen kysymyksen kannalta siis kirkkokunta ei ole välttämättä lainkaan relevantti. Sen sijaan relevantti kysymys on se, millaisessa mielentilassa ja millaisella varmuusasteella ehtoolliselle voi mennä. Väittäisin, että liiallinen arkuus ja omien mielenliikkeiden ylianalysointi on yleisempi ongelma kuin liian kevyt suhtautuminen. Varsinaisesti väärin perustein ehtoollisella kävijöitä, siis tavan vuoksi käyviä tai pilkallisia, tapaa ehkä lähinnä konfirmaatiomessuissa ja vastaavissa. Mutta silloin kun puhutaan ihmisestä, joka jollain tasolla uskoo ja joka ajattelee ehtoollisessa olevan kysymys isosta ja hengellisestä asiasta, ei tämä ongelma ole niin relevantti. Sen sijaan tulisi välttää sellaista ajattelua, jossa ehtoollinen on niin pyhä asia, että siihen käytännössä uskalletaan osallistua varsin harvoin. Ehtoollisella on tarkoitus käydä usein, ja olen omasta kokemuksestani usein huomannut, miten siinä tapahtuu suuria asioita vaikka omat ajatukset harhailisivatkin ja kaikkinainen valmistautuminen olisi hyvin puutteellista. Rohkaisisin siis säännölliseen ehtoollisella käyntiin kaikkia, jotka tunnustavat syntisyytensä ja kaipaavat Jeesuksen lähelle.
4 tykkäystä
Mitenkähän noita konfirmaatiomessuun osallistuvia ihmisiä pitäisi valistaa, jotta eivät väärin perustein osallistuisi? Vai voiko väärin perustein osallistua, jos ei sitä itse tiedä? Ei taida ihan tarkkaa määritelmää olla. Itse olen kuullut sellaisen selityksen, että kun Raamatun kirjoittamisen aikoihin tuotiin omat ruuat ehtoollisella siunattavaksi, niitä ei saanut nauttia esim. juopumis- tai mässäilytarkoituksessa.
Katolilaisena taas ajattelisin, että kun kerran viini oli korvattu mehulla, ei kyse ollut ehtoollisesta ollenkaan, kaikista intentioista riippumatta. (Jos nyt sivuutetaan pappisvihkimyksen puute ym “pikkuseikat”). Sanoisin, että mehua ei voi kerta-annoksena nauttia turmioksi asti.
3 tykkäystä
Minä näen, että @Anskutin on oikein siinä että lutherilaisttain saamme olla mielessä, että tässä ateriassa me nautimme Kristuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä. Ruotsissa muutama pappi sanoo tämä t.ex. konfirmaation yhteys. Kiitos olkoon Jumalalle
@Anskutin, itse minä ei olen varma että vapaakirkkojen ehtoollisessa on Kristus läsnä. Se liittyy mitä t.ex. tämä tässä dialogi myös vahvistaa:
Catholics and Lutherans in Sweden and Finland are agreed that God has instituted the priesthood for the administration of the Word and the sacraments of the Church. They are also agreed that only a person who is ordained and authorized by a validly consecrated bishop can celebrate the Eucharist in our churches. (Report Justification in the Life of the Church, n. 239)
Pappisvirka pitää olla validi, kuten tuo näyttää. Se voi olla että vapaakirkot omaavat validi virka, joka julkinen hoitaa ehtoollinen.
Ehtoollinen on ihmeellinen juhla, jossa ilmenee Kristuksen läsnäolo ja yhteys välillä kristittyjen. Se on aina juhlittu ”maailman alttarilla”, koska se yhdistää taivaan ja maan. Mutta se vie meidät todellisesti taivaaseen. Se myös vaikutttaa läsnäoleva ristinuhri meidän synnit anteeksi. Tämä syystä ehtoollisella tulee käydä. Se on suuri lahja!
Ehtoollisessa jaetaan ja nautitaan Kristuksen ruumis ja veri. Jos jokin porukka kiistää ehtoollisaineiden olevan Kristuksen ruumis ja veri, ei sillä porukalla voi olla mitään “intentiota” viettää kristillistä ehtoollista.
1 tykkäys
Minä käyn nykyään kirkossa, jossa joka kerta ennen ehtoollisen jakamista erikseen muistutetaan, että kyseessä on kastetuille kristityille tarkoitettu asia, ja jos joku ei koe, että uskoo Jeesukseen ja on ottanut vastaan tämän sovitustyön, he pyytävät, että nämä ihmiset jättävät ehtolllisen väliin, ja samalla lyhyt selostus siitä, että voi rukoilla asiaa (painetussa esitteessä ehtoollisen yhteydessä valmis rukous) ja toivotetaan mukaan seuraavalle ehtoolliselle.
Minä en ole koskaan luterilaisessa kirkossa tuollaiseen törmännyt, mutta tosiaan presbyteerisen kirkon papit sanovat sen joka kerta kun siellä olen käynyt.
1 tykkäys
Mikähän kirkko on kyseessä?!?
Tästä assosiaatio muinaiseen Espoon ekumeenisen keskukseen, jonka pappi, bysanttilaisen riituksen katolinen isä Roobert toivotti pyhässä liturgiassa tervetulleeksi ehtoolliselle kaikki kastetut kristityt - kirkkokunnasta riippumatta…
1 tykkäys
Presbyteeri (PCA). Ja vähän lisää merkkejä.
Monet ortodoksiset papit sanovat liturgiassa ennen yhteisiä ehtoollisen valmistautumisrukouksia: “Ehtoolliseen valmistautuneet ortodoksisen kirkon jäsenet, rukoilemme yhdessä” tms. Silloin vain ne, jotka ovat menossa ehtoolliselle, menevät kirkon etuosaan.
On kauhea asia jos syntien anteeksiantamus sidotaan oikein vihittyyn pastoriin. Kuka silloin ikinä voi tietää saaneensa syntinsä anteeksi, jos niiden anteeksiantamus ei perustukaan enää Kristuksen sovitustekoon, joka on valmiina kaikkia varten, jos siihen lisäksi tarvitaan oikein vihitty pastori?
Onkohan maailmanhistoriassa ketään, joka olisi ahdistunut tällaisesta?
Ahdistuksen tapauksessa voi kääntyä ortodoksiksi. Meidän pappeuden validiutta ei varmaan kiistetä yhdessäkään kirkkokunnassa. 
3 tykkäystä
Saavatko teidän pastorinne aikaan syntien anteeksiantamuksen?
En ymmärrä kysymystä. Ei kai kukaan ajattele, että papilla on taikavoimia.
4 tykkäystä
Jumala antaa synnit anteeksi, mutta ortodoksinen pappi lausuu synninpäästön. Katumuksen sakramentissa ennen synnintunnustusta pappi sanoo mm.:
“Älä häpeä syytä, minkä vuoksi olet tullut Jumalan ja minun eteeni. Sillä et sinä kerro minulle vaan Jumalalle siinä missä seisot.”
Synnintunnustuksen jälkeen pappi sanoo:
"Minulle arvottomalle tunnustuksen tehnyt hengellinen lapseni, minä mitätön syntinen en voi antaa syntejä anteeksi maan päällä, ellei Jumala antaisi. Mutta sen jumalallisen äänen tähden, joka Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen jälkeen tuli apostoleille sanoen: ‘Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt’, sanomme siihen uskaltaen: Kaiken mitä olet sanonut minulle arvottomalle ja kaiken mitä et saanut sanotuksi joko tietämättömyydestä tai unohtaen, olipa se mitä tahansa, Jumala antakoon sinulle anteeksi tässä ja tulevassa ajassa.
Jumala, joka profeetta Naatanin kautta antoi anteeksi syntinsä tunnustaneelle Daavidille, katkerasti Herransa kieltämistä itkeneelle Pietarille, Herran jalkojen juuressa itkeneelle syntiselle naiselle, publikaanille ja tuhlaajapojalle, antakoon anteeksi myös sinulle minun syntisen kautta kaiken niin tässä kuin tulevassa ajassa, sovittakoon sinut pyhän Kirkkonsa kanssa ja yhdistäköön sinut siihen Kristuksessa Jeesuksessa ja asettakoon sinut tuomituksi tulematta peljättävän istuimensa eteen. Sentähden murehtimatta enää tunnustettuja rikkomuksia mene rauhaan."
3 tykkäystä