Jos sitä kerran varma on omasta pelastumisestaan, että on matkalla taivaaseen, niin mihin sitä yhtä mittaa ehtoollisen sakramenttia tarvitsee? Ehtoollinen on vahvistuksen sakramentti.
Siirsin @anon35606751:ksen viestin uuteen ketjuun. Voidaan tässä ketjussa keskustella ehtoollisen sakramentin tarkoituksesta.
Toisaalta voidaan ajatella, että ehtoollisen on tarkoitus olla myös anteeksiannon elämys ja yhteydenkokemuksen elämys. Ei kai näitä elämyksiä liikaa voi olla? Toki on oltava tarkkana siitä, ettei ehtoollisella käymisestä tule pelkkää rutiinia, niin että unohtuu sen syvälliset ulottuvuudet.
Vaikka yhtäältä olen kyllä sitä mieltä, että tämä elämyksellisyys/kokemuksellisuus on aika tärkeää liturgiassa ja ehtoollisessa, niin sanoisin kuitenkin toisaalta, että ehtoolliselle osallistumisella on sellaisia vaikutuksia, jotka eivät ole välittömässä kokemuksessa (t.s. jotka eivät tunnu).
Ehtoollisessa vietetään Kristuksen uhrin viettoa ja julistetaan hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan ja jaetaan tämän uhrin lahjoja. Noihin lahjoihin kuuluu seurakunnan ykseys, kommuunio, anteeksiantamus, vahvistuminen Herrassa, armojen lisääntyminen, Jumalan vaikutuksen enentyminen elämässämme, ja monet muut.
6 tykkäystä
Eukaristia on myös yhteyden ateria. Rakkaudesta Kristukseen tahdon ottaa hänet vastaan aina, kun tilaisuus tulee. Tällä viikolla näin on tapahtunut kuusi kertaa, mikä kyllä minulla on hyvin poikkeuksellista.
Katoliset papit ja sääntökuntalaiset vastaanottavat kommuunion yleensä joka päivä.
2 tykkäystä
Tämä varmuuden varmistamiseen 
Ehtoollisessa tulemme osallinen Jeesuksen ristin hedelmät!
1 tykkäys
Ehtoollista tarvitaan jumaloitumiseen. Pelastuksesta ei ole varmuutta ja kaikkien tulee roikkua kiinni Kristuksessa. Siksi ehtoollinen.
7 tykkäystä
22 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Pelastuksen varmuus ja epävarmuus
4 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Eukaristian muisto- ja uhriluonteen välinen jännite
Minulle ehtoollisella käyminen on liittymistä siihen pitkään uhritraditioon joka alkoi jo ensimmäisistä ihmisistä, kun Jumala puki Adamille ja Eevalle nahkavaatteet, jatkui Abelin ja patriarkkojen uhreissa, uhrimenoissa Jerusalemin temppeleissä ja huipentui Kristukseen. Siinä suojassa haluan olla.
1 tykkäys
Hyvin sanottu!
Me kannamme sinulle, kunnian ja kirkkauden Jumalalle, sinun lahjoistasi puhtaan, pyhän ja tahrattoman uhrilahjan, iankaikkisen elämän leivän ja pelastuksen maljan.
Katso laupiaasti ja lempeästi tämän uhrilahjan puoleen ja ota se vastaan, niin kuin otit vastaan vanhurskaan palvelijasi Aabelin lahjat, isämme Aabrahamin uhrin ja sen pyhän ja tahrattoman uhrin, jonka ylimmäinen pappisi Melkisedek sinulle kantoi.
Nöyrästi rukoilemme sinua, kaikkivaltias Jumala, kantakoon pyhä enkelisi tämän uhrilahjan taivaalliselle alttarillesi sinun kirkkautesi eteen, jotta me kaikki, jotka tältä alttarilta nautimme sinun Poikasi ruumiin ja veren, täyttyisimme armolla ja siunauksella. (Roomalainen kaanon eli 1. eukaristinen rukous)
1 tykkäys
Olisiko tämä oikea ketju kysyä voiko ehtoolliselle mennä kaksi kertaa saman vuorokauden aikana?
Mulla on viikon kuluttua samana päivänä kaksi eri kuorokeikka. Aamupäivän oman seurakunnan kirkkokuoron kanssa messussa ja samana iltana toisen paikkakunnan messussa kuorokeikalla silloinkin.
Itse en näe tässä ongelmaa. Katson asiaa siltä kannalta, että jos tarvitsen sakramenttia uskoni vahvistukseksi ja sen uskossa vastaanotan, en silloin väärin tee vaikka näin tilapäisesti poikkeusoloissa kahdesti saman päivän aikana ehtoollisella käyn. (Ajattelen tässä myös sitä puolta, että olisihan se omituista illalla sanoa kuorokaverilleen, että aamulla olen jo käynyt, niin en nyt lähe.) Mieluummin usein ja aina kun tarjotaan, haluanhan ottaa Jeesuksen vastaan jokapäivä myös sanassa.
2 tykkäystä
Törmäsin tähän asiaan itsekin pari viikkoa sitten ja aluksi etsin vastausta netistäkin. En löytänyt pikaisella haulla mitään esteitäkään, joten kävin kai ensimmäisen kerran elämässäni kahdesti saman vuorokauden aikana ehtoollisella. Sen verran tätä asiaa kuitenkin jouduin jälkeenkinpäin miettimään, etten taida olla halukas näin kovin usein tekemään.
On aikoja, jolloin kävin ehtoollisella parikin kertaa viikossa, enkä tässä nähnyt mitään ongelmaa. Nyt saman vuorokauden yhteydessä kuitenkin niin ajattelin.
Ensinnäkin jälkimmäinen ei tuntunut enää oikein ehtoolliselta, vaikka sitä varmasti olikin. Tähänkin näin kaksi tai kolme syytä, eivätkä ne tietenkään tee ehtoollisesta pätemätöntä. Ensinnäkin, valmistauduin tähän jälkimmäiseen huonosti ja sitä lisäsi vielä näennäinen kiire pois. Toiseksi, menin seisaaltaan tarjoiltavaan ehtoollisjonoon, taas helppouden vuoksi, vaikka alttarillakin olisi ollut siihen mahdollisuus. Kolmanneksi, tarjoiltava viini oli alkoholitonta ja leipä gluteenitonta, muuta ei ollut tarjolla.
Vaikka kyse on puhtaasti tunteesta, näillä jokaisella on minulle merkitystä. Ehtoollinen tosin seisaaltaan toimii hyvin, jos muut ehdot täyttyvät, on kokemusta tästä paljon Kansanlähetyksen messuista. Kiire ei ole hyväksi tässä asiassa koskaan ja alkoholitonta viiniä olen kerran aiemmin maistanut, eikä se tuntunut ehtoollisviiniltä. Korostan jälkeen että kokemuksilla ei sinänsä ole väliä pätevyyden kannalta, mutta hengellisen elämän kannalta on.
Uskon, että voit huoletta käydä kahdesti saman päivän aikana, mutta pelko siitä, että kokee jälkimmäisen jotenkin turhana on olemassa. Siksi en itse sitä suosittele.
1 tykkäys
Ortodoksisessa kirkossa ei pitäisi mennä ehtoolliselle kahta kertaa saman liturgisen vuorokauden aikana. Liturginen vuorokausi alkaa illalla kello 18 tai tarkemmin sanoen, kun ehtoopalveluksessa luetaan: “Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.” Eli jos menee ehtoolliselle aamulla ja illalla saman kalenterivuorokauden aikana, niin ne ovat eri liturgista vuorokautta.
Sinullehan tällä ei ole mitään merkitystä, mutta tämänkin mukaan sinä voit käydä kahdesti.
2 tykkäystä
Luterilaisessa kirkossahan ei tätä koskevia säännöksiä ole. Mutta useammasta ehtoollisella käymisestä on kuitenkin mielestäni perusteltua kysyä itseltään, miksi niin tekee. Mielekäs syy voi toki olla niinkin yksinkertainen kuin mainitsemasi. Ja pappi voi joutua toimittamaan useampia messuja saman päivän aikana; itse pitäisin silloin hiukan outona oman kommuunion väliin jättämistä. Tosin sellaistakaan ei ole meillä varsinkaan aiemmin juuri kummeksuttu - on jopa pidetty suositeltavana, että ehtoollista jakava pappi sopii omasta osallistumisestaan kollegansa kanssa, ja itselleen jakamista saatetaan vieläkin jossakin päin vierastaa.
2 tykkäystä
Ortodoksisessa kirkossa pappi, joka toimittaa liturgian, ilman muuta nauttii siinä ehtoollisen ja jakaa sen itselleen. Jos liturgiaa toimittamassa on useita pappeja, kukin jakaa ehtoollisen itselleen. Kun piispa toimittaa liturgian, hän jakaa ehtoollisen papeille.
2 tykkäystä
Sellainen pointti vielä, että kuorolaisen ei ole mikään pakko käydä ehtoollisella, ei virallinen pakko eikä myöskään minkäänlainen de facto -pakko. Etenkin jos jommassakummassa esiintymisessä kuoro on jonkinlaisella parvella, ei poisjäänti edes herätä mitään huomiota. Mulla ei ole selkeää kantaa kahdella ehtoollisella käymiseen, mutta koen että mitään käytännön pakkoa siihen ei muodostu.
2 tykkäystä
Joo, huono peruste olisi mennä siksi, että ajattelee muiden sitä odottavan. Itse ajattelen, että useampaa kertaa samana päivänä ei pitäisi mennä ehtoolliselle, mutta eihän siitä ole meidän kirkossamme mitään virallisia säännöksiä.
1 tykkäys
En näe estettä myöskään kahteen kertaan ehtoollisella käynnille.
Se on toki yksityinen henkilökohtainen asia.
Näen kyllä silläkin jotain merkitystä, kun kuoroyhteisöinä porukalla
ehtoollispöytään menette.
2 tykkäystä
Kiitos kun vastailitte. Toki tiedän ettei kuorolaisella mitään ehtoollisellakäymispakkoa ole. Oletin että asenteeni asiaan olisi käynyt ilmi kysymyskommentissani.
Mulla on molemmissa messukuorokeikoissa täysin eri ihmiset ympärillä. Eli mielelläni polvistun molemien kanssa yhteiseen pöytään.
Tarkoittiko @Sameli mua vai @Filonilla a miettiä, missä tarkoituksessa ehtoolliselle on menossa? Tää on tietenkin tärkeä asia. Eihän sitä etukäteen tiedä, onko oikealla mielellä ja motiivilla. Usein epäröin, kun alan miettimään, kadunko nyt varmasti riittävästi ja aidosti, olenko oikealla mielellä jos ei oikein tunnu edes miltään. Tai tunnen peräti vain kuinka paatunut tai kuiva olen. Mitä kauemmin penkissä istun ja odotan oikeanlaista mielentilaa nousta ja lähteä, sen vaikeammaksi se käy, koska alan olemaan yhä varmempi, että en kenties ole ollenkaan kelvollinen koko ehtoollispöytään. Niinpä olen viime aikoina tehnyt niin, että lähen vaan heti kävelemään kun kuulen kutsun alttarilta.
Tämä on nyt tosiaan harvinainen poikkeus, en ole aiemmin joutunut tällaista asiaa miettimään.
2 tykkäystä