Halleluja, tunnet sydämeni on siis ollut luterilaisessa messussa ehtoollislauluna muutaman kerran.
@Anskutin: laitoin vain laulut peräkkäin vertailtaviksi. Pituuden lisäksi eroa on kyllä sisällössäkin. Ja tokihan voi vertailla ehtoollislaulujen paremmuutta niiden pituudenkin perusteella.
Laulun sisällöstä: kuten aiemminkin totesin, niin tuohonkin messuun olisi tarkoitus tuoda etsijöitä ja uskosta osattomiakin, jolloin olisi varmasti hyvä, ettei olisi kovin montaa laulua, joita voi lukea kahdella tai useammalla tavalla. Lisäksi pk-seudulla on paljon liikkuvaa porukkaa ja tuohon messuunkin saattaa tulla vaikkapa menestysteologissa seurakunnissa käyviä ihmisiä. Heille “Jumalan paras” ei taida käsittää myös kuritusta, pilkkaa ja vainoja.
Ehkä tuon kappaleen tausta ei ole avoimessa menestysteologiassa, vaan sen voisi ajatella olevan hyvä kappale seurakuntakasvu-nuorisokristillisyyden kontekstissa. Churchgrowth(Warren, Hybels, Global leadership summit yms.) puhuu etsijäystävällisistä jumalanpalveluksista(seeker-sensitive) ja koettuihin tarpeisiin vastasmisesta(felt needs). Tarkoitus on houkutella tunnetarpeisiin ja muihinkin apua tarjoamalla ihmisiä mahdollisimman vähän ärsyttäviin ja viihteellisiin tilaisuuksiin.
Nuorisotyökristillisyys valahtaa helposti samaan luonnostaan, kun yritetään kilpailla kulutuskeskeisen ja hedonistisen nuorisokulttuurin kanssa nuorten suosiosta.
Varmasti kappaletta ei ole sellaiseksi ainakaan tietoisesti tarkoitettu ja sen voi ottaa Jumalan ylistyksenä jne.
Omasta mielestäni se on kuitenkin yleisesti ärsyttävä ja ehtoollisella suorastaan kuvottava. Ja myönnän että näillä sanavalinnoilla puran myös omia aggressioitani ja saan siitä edes jotain fiilistä tyhjyyteeni. Sori siitä!