Olen paikallisseurakunnan kesäkuoroprojektissa mukana, ja hieman järkytyin tiedosta, että juhannuksen messun ehtoollismusiikkina on tarkoitus laulaa Kesäpäivä Kangasalla. OK, onhan se ikäänkuin puoliksi hengellinen ja luontotunnelmointi sopii juhannukseen, mutta mua häiritsee silti. Koen, että ehtoollismusiikin pitäisi olla selkeästi hengellistä tai sitten sanatonta, ja mahdolliset sanat mielellään toisen uskonkappaleen alueelta, koska on kyse sen verran isosta asiasta hengellisessä elämässä. Musiikin pitää tukea ehtoolliseen keskittymistä eikä haitata sitä. Mutta onko tämä nyt koko keikan boikotoimisen arvoinen asia, vai onko mulla pipo liian kireällä?
4 tykkäystä
Tosi huono valinta ja itse vähintään protestoisin vahvasti mutta vaikea sanoa jättäisinkö keikkaa väliin.
Ehtoollisen musiikin tulee olla hilllittyä ja itse suosin nykyään joko virsiä tai ehtoolliseen liittyviä lauluja tai sitten 1500-1600 - lukujen soitinmusiilkkia.
2 tykkäystä
Ehtoollisen aikana olevien laulujen pitäisi olla Kristusta ylistäviä, opetti kerran eräs vanhempi pastori, ei mitään ehtoollisopetusvirsiä.
3 tykkäystä
En tiedä teologisista perusteista, mutta itse varmaan jättäisin väliin ihan vaan koska triggeröittyminen. Kun minä menen kirkkoon, haluan uskontoa eikä kuppaisia Suomi-iskelmiä.
Sinänsä on kyllä mielenkiintoinen kysymys, mitä ehtoollisen aikana tulee laulaa. Joskus olin Lieksassa kirkossa ja siellä laulettiin olikohan papiston vai kansan ehtoollisen aikana Agni Parthene, joka ei ole liturgista musiikkia, vaan ilmeisessti melko suosittu P. Nektarios Eginalaisen sanoittama ylistyslaulu Jumalanäidille. Muistelen myös lukeneeni, että maailmalla kuulee papiston ehtoollisen aikana ikonostaasin ovien ollessa kiinni laulettavan erilaisia uskonnollisia kansanlauluja.
Kesäpäivä Kangasalla ei tietystikään ole kuppainen Suomi-iskelmä, vaan hieno ja perinteinen kuorolaulu. Mutta ei se minustakaan sovi ehtoollismusiikiksi. Jos sen nyt haluaisi välttämättä laulaa, niin ehkä loppumusiikiksi se voisi nipin-napin mennä. En varmaan itse boikotoisi keikkaa kuitenkaan.
4 tykkäystä
Ehtoollisen musiikin tulee liittyä Kristuksen ristintyöhön, sovitukseen tai ylistykseen. Sopivan harras, tämä onnistuu myös niissä herätysliikkeiden messuissa, joissa musiikki muuten on muuta kuin perinteistä kirkkomusiikkia. Sopivasti valitsemalla teksti ja tunnelma saadaan onnistumaan.
1 tykkäys
Näin on. Olen viime vuosina itse alkanut yhä enemmän kiinnittää huomiota ehtoollismusiikin luonteeseen. Liian usein se tuntuu valinnoiltaan vain taustamusiikilta tai sitten siihen on vaan pitänyt saada mahtumaan joku ohjelmiston kipale sen kummempia miettimättä. Mutta taustallekin instrumentaalikappale saa jäädä, sillä se auttaa silloin ymmärtämään hetken pyhyyttä ja korostaa ehtoollisosaa muuhun messun verrattuna.
Keikalla käyvä kuoro tai muusikko tai yhtye on tietysti tässä se hankalin kysymys. Aina ei ole itselläkään kantti riittänyt kieltää jotain jota ei itse valitsisi. Avustaminen messumusiikissa on arvo sinänsä. Mutta pyrin aina vaikuttamaan kappaleiden ja laulujen sijoitteluun jos suinkin mahdollista. Parasta on, jos keikkailijat saadaan mukaan koko messun suunnitteluun tai ainakin ymmärtämään kokonaisuutta. Hienoa on kun jotkut tulevat vapaaehtoisesti mukaan virsiin säestyksen tai laulun voimalla ja yleensäkin ovat osana kirkkokansaa - eivät pelkästään tarkkailijoina tai keikan heittäjinä.
Yhtäältä olen myös sitä mieltä, että ehtoollisen aikana ei tarvitse aina olla musiikkia.
2 tykkäystä
Minusta tällöin tulee vähän epäluonteva tauko. Eikö voisi vaikka resitoida psalmeja tai jotain?
Koska kukaan muu ei ole kannattanut boikotoimista kuin @SanGennaro triggeröitymisperusteella (ja mää triggeröidyn ihan eri lauluista…) niin varmaankin sitten menen keikalle. Mutta olenpahan saanut vahvistusta sille, että en ole turhasta nipottava tiukkapipo.
En tiedä, kannattaako minun mölinöitäni käyttää perusteena tälle kyllä. 
Itse olen pääsääntöisesti nimenomaan turhasta nillittävä tiukkapipo kaikissa asioissa.
Niin mille keikalle sä olet menossa?
Messuun kuorokeikalle.
Jos kyse on muutoinkin nk. kansanlaulumessusta niin sitten se sopii ns. isoon kuvaan mutta muussa tapauksessa se on yksi osoitus kirkkoon pesiytyneestä hapatuksesta.
Muutaman kerran on ollut tämä jo aiemmin Viisikielisen lauluja käsittelevässä ketjussa esiin nostamani laulu ehtoollisen aikana:
“Halleluja, tunnet sydämeni,
halleluja, kuulet rukoukseni.
Tänään avaan sinulle lukot sisimpääni.
Eteesi tuon alttarille tuhat unelmaani,
tahdon luottaa viisauteesi, käsivarsiisi, ne kantaa.
Heittäytyä rakkauteesi,
tahdot parasta vain antaa,
kuin isä lapsilleen.”
Tuossa siis koko teksti. Ainakin tuo on minun mielestäni aika huono verrattuna johonkin tämmöiseen virteen:
Jeesus, luon armopöydän (virsi 225)
1.
Jeesus, luona armopöydän
sinut löydän,
siinä mulla kyllin on.
Siellä armo, rauha, ilo,
siellä elo,
sieltä löydän ravinnon.
Siitä vuotaa lohdutusta,
virvoitusta,
jota sielu tarvitsee.
Siitä kasvaa usko, tieto,
voima, taito,
joka mielen hallitsee.
Armon pöytä, Jeesus rakas,
olet paras,
elämäni kuolosi.
Haavasi on auki mulle,
vaivatulle,
voimani kun raukeni.
Matkalla on ruokanani,
juomanani
ruumiisi ja veresi.
Hengen nälkä kasvaa yhä,
Herra pyhä,
antimista pöytäsi.
5.
Tätä ruokaa syödessäni,
juodessani
orjan mieli katoaa.
Tämän riemun rikkaudessa,
runsaudessa
oma puku putoaa.
Tässä näyttää tahraiselta,
saastaiselta
kaikki oma hurskaus.
Kristuksesta loistaa vastaan
ainoastaan
Isän suuri rakkaus.
Mieltäni se liikuttakoon,
opettakoon
armon Herraa kiittämään.
Sieluni se sulattakoon,
taivuttakoon
Jeesukseeni tyytymään.
Kirkkaus ja voitto, valta
kaikkialta
olkoon yksin Kristuksen.
Maa ja taivas luotuinensa
Herrallensa
Makuasiat ovat tietysti makuasioita, mutta kysymys voisi kuulua kenties niin, että onko tuo “omien unelmien tuominen alttarille” jo väärä asia ehtoollisen yhteydessä kontemploitavaksi.
Edellisessä keskustelussa tuntui valtaosa olevan sitä mieltä, että monipuolisuus on tärkeää ja psalmeissakin on kaikenlaista mitä näissä uusissa höttölauluissa. No, sitä keskustelua pitäisi käydä siinä jo hautautuneessa ketjussa kai. Niinkin on, että aivan suoraan psalmeista lainaamalla vaikka kaikki messun laulut voisi koostaa helposti aivan kelvottoman kokonaisuuden.
Tästä unelmahötöstä ehtoollisella vielä: en ole todellakaan perehtynyt ehtoollisen teologiaan jne., enkä etikettiin ja tapoihin. Itselleni tuo vain tökkii siinä ehtoollisjonossa seisoskellessa. Minua viisaammat ja oppineemmat voivat arvioida jos jaksavat, että onko tuo laulu ok siinä yhteydessä.
1 tykkäys
Kyllä tuo vanha virsi parempi virtenä ja ehtoollismusiikkina on kuin esimerkkisi Viisikielisestä (johon se on tullut Nuoren seurakunnan veisuista … johon… en tiedä).
Unelmien mainitseminen hiukan oudoksuttaa, mutta luulen että laulua ei ole tehty ehtoollislauluksi. Ja Jumalalle (alttari voi olla tässä symbolinen sana, Jumalan luokse rukoillen menemistä tarkoittava) on hyvä viedä niin unelmat kuin ahdistuksetkin. Perussävy laulussa on kuitenkin ylistävä ja turvallisuutta luova.
Tämä ajatus kyllä kallistaa vaakaa hiukan taize-yms. toistolaulujen puolelle opetuksellisia ja monisäkeistöisiä virsiä vastaan.
Virsikirjassa, myös lisävirsissä, on silti useita sopivia ehtoollisen merkityksen ja ylistävyyden yhdistäviä virsiä.
Juttelin tästä asiasta vapaakirkollisen mieheni kanssa, niin menee oikein tulkinnat siitä, mitä asioilla missäkin suuntauksissa tarkoitetaan. Halleluja, tunnet sydämeni -lauluhan on helluntailaisten tekemä. Vaikka siinä puhutaan alttarista, ei sillä luultavasti tarkoiteta mitään ehtoolliseen liittyvää. Helluntaikirkossa ja muissa vapaissa suunnissa ehtoollinen jaetaan joko suoraan penkkeihin tai “jonotussysteeminä” jakopisteistä, eikä asiaan välttämättä liity mitään fyysistä alttaria ollenkaan. Näin ollen helluntailaisen tekijän ajatuksissa ei ole luultavasti ollenkaan ollut, että laulu liittyisi jollain tavalla ehtoolliseen. Luterilainen taas liittää nämä asiat toisiinsa, ja tällöin laulun muu sisältökin tulee väärin kytketyksi ehtoolliseen, jolloin lopputulos todella on opillisesti aika eriskummallinen.
Unelmien tuomisestakin puhuttiin. Mies ainakin oli epäselvillä siitä, tuodaanko laulussa unelmat Jumalan eteen sillä toiveella että ne toteutuisivat, vai “luovutetaanko” ne Jumalalle. Laulun kontekstina voi olla rukoukseen ja/tai ylistykseen liittyvä Jumalalle avautuminen. Vapaissa suunnissa ehtoollinen ei ole samalla tavalla Jumalan kohtaamisen paikka kuin rukous ja ylistys ovat. Tämän kyllä huomaa selvästi heidän tilaisuuksissaankin siitä, millaisia lauluja missäkin vaiheessa lauletaan.
@Hullutus tekee kyllä siinä mielessä väärän vertailun, että tottakai 8-säkeistöisessä virressä on enemmän sisältöä kuin lyhyemmässä laulussa!
3 tykkäystä
Pidän Matti Kankaanniemeä sen verran fiksuna teologina helluntailaisenakin että ei tarkoitus ole toivoa tuossa tuhansien unelmien toteutumista. Ymmärrän niin, että niin unelmat kuin pelotkin viedään Jumalalle, joka viisaampana ja rakastavana antaa sen mitä tarvitsemme oikeasti.
Gospeltekstit ovat rocklyriikoiden tapaan monesti riimittelyä jossa ei ole tarkoitus tyhjentää opillisesti pajatsoa eikä analysoida uskoa.
Mutta kuten sanottu, ei kovin hyvä ehtoollislaulu. Valinnanvaraa riittää paljon paremmista.
1 tykkäys
Minusta Taize-tyyliset laulut ovat ihan hyviä ehtoollisen ajaksi. Yhdessä vaiheessa pidin virttä 228 ainoana sopivana. En ole enää ihan niin strikti.
1 tykkäys
Jaa, ilmeisesti tekstin onkin tehnyt Anu K. Sävellys Matti K.
1 tykkäys