Eksorkismi

katolisuus

#1

Nostetaanpa kissa pöydälle.

@Plautilla tuossa ohimennen mainitsi eksorkismin. Toinen niistä liittyy esim. kasteeseen ja toinen, se kauhuelokuvista tunnetumpi, tilanteisiin joissa henkilön koetaan olevan demonin riivaama.

Ise kuulun niihin, joille jälkimmäinen on juurikin elokuvista tuttu. Kulttuurisena käännekohtana kiinnostukseen jälkimmäistä kohtaan voidaan pitää William Peter Blattyn romaania Manaaja (1971) ja erityisesti sen pohjalta tehtyä elokuvaa (1973).

Mielenkiintoiseen tutkivaan journalismiin perustuvaan Manaajan taustoitukseen voi tutustua tuolla. Artikkeli huipentuu kohtaan, jossa haastattelija saa yhteyden jo aikuiseksi mieheksi kasvaneeseen lapsena riivatuksi väitettyyn henkilöön: “He stated that he had seen the movie The Exorcist but did not offer his take on the film. He seemed very alarmed that I had contacted him and told me there would be no cooperation on his part whatsoever. He would not confirm that he was the subject of this investigation and firmly stated he did not want me to ever call him back again.”

Sitten ilmestyi Malachi Martinin kirja Hostage to the Devil (1976). Martin esiintyi kokeneena manaajana. Hänestä ilmestyi hiljattain mielenkiintoinen dokumentti Hostage to the Devil (2016), jossa pääsivät ääneen pääasiassa hänen ihailijansa mutta myös ainakin yksi ankara kriitikko, joka piti miestä suoranaisena huijarina.

Martinin ystävän Ralph Sarchien ohjelma Manaajat näkyy myös Suomen telkkarista ainakin Frii-kanavalta. Mielestäni se on tyypillistä tosi-tv-hömppää. Sarchie on entinen poliisi, joka nykyään kutsuu itseään demonologiksi. Hänestä on tehty myös elokuva Deliver Us from Evil - Päästä meidät pahasta (2014), ohjaajana sama mies, joka teki elokuvan Emily Rosen riivaaja (2005), joka puolestaan perustuu väitettyyn tositapaukseen saksalaisen Anneliese Michelen riivauksesta. Siitä löytyy hyvä dokumentti Youtubesta, mutta huomatkaa, että varsinainen dokumentti päättyy kohdassa 50:11, jonka jälkeen se toistaa jo nähtyä.

Manaaja ja Malachi Martinin toiminta toimi eräänlaisena katalyyttinä, joka epäilemättä paitsi lisäsi kiinnostusta ilmiötä kohtaan, myös ratkaisevasti lisäsi raportoitujen riivaustapausten määrää (huomattakoon, että Blatty teilasi Martinin kirjan täysin). Keskeinen vaikuttaja oli myös kiistanalaisista lausunnoistaan tunnettu Vatikaanin pääeksorkisti isä Gabriele Amorth.

Vuonna syntyi 1990 International Association of Exorcists, vuonna 2005 alettiin sitten järjestää aiheeseen liittyviä kursseja ja 2010 perustettiin International Catholic Association Of Exorcists.

Kirjassaan The Rite (2010) Matt Baglio kertoo näistä kuvioista ja kuvaa silminnäkijänä eksorkismeja. Kirjan päähenkilöstä isä Gary Thomaksesta on netissä runsaasti aineistoa. Kirjasta tehtiin myös tyypillinen Hollywood-kauhuelokuva (2011).

Manaajan ohjaaja William Friedkin teki dokumentin isä Gabrielista, josta olen kertonut täällä .

Katolinen tiedotuskeskus on julkaissut isä José Antonio Fortean kirjasen Kysymyksiä eksorkistille (2014).

Paitsi kauhulokuvien ystävänä minulla on vissit syyt olla kiinnostunut eksorkismistä sen possessiomuodossa. En toki ole aihetta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ottamassa asiaa puheeksi. Possession tunnusmerkit
ovat kuulemma

  1. tieto kielistä, joista ei riivatulla voi olla tietoa

  2. tieto asioista, joista ei riivatulla voi olla tietoa

  3. epätavallisen suuret fyysiset voimat

  4. pyhien esineiden, rukousten ja nimien yms. kammoaminen.

Toki aihepiiri kiinnostaa, mutta juuri tästä kiinnostuksesta yleensä varoitetaan.

Esim. aihetta paljon tutkinut Jeffrey Burton Russell kertoi em. Willian Friedkinin dokumentissa kärsineensä vakavasta masennuksesta tutkimustensa seurauksena.


#2

Olen klassisilla linjoilla eli näistä eivät ole kiinnostuneita kuin ne jotka ovat asiaan erityisellä tavalla kutsutut (hiippakunnan tehtäväksianto huolehtia tällaisista asioista).
Muiden on parempi kiinnostuksen sijaan keskittyä sellaiseen rukoukseen johon on kutsuttu.

Aihepiiriä käsittelevistä elokuvista en pidä. Asialliset dokumentit ovat ok, mutta itse en katso niitäkään. Yhden Antonio Fortean videon, jossa hän kertoo aihepiiristä käytännön uskovalle tarkoitetulla tavalla olen katsonut netissä.
Tosielämässä nämä asiat tuskin ovat läheskään aina sellaisia kuin elokuvissa. Ja uskon että tällaiset ongelmat ovat kohtalaisen yleisiä arkisissa muodoissaan.

Olennaista on keskittyä Jumalaan eikä Hänelle vastakkaisiin voimiin.


#3

Jeh.

Minulle eräs katolinen ystävä linkitti joskus juhannuksen aikoihin isä Chad Rippergerin opetuksia muutamasta silloin keskustellusta aiheesta. Olen sen jälkeen katsonut muutamia kymmeniä saman miehen saarnoja ja opetuksia. Koska kyseessä on eksorkisti, niin seassa on myös pimeiden voimien toimintaan liittyviä opetuksia.

Tässä yksi tuore opetus. Alusta puuttuu vajaa minuutti. Eipä puutukaan.

Minulle on noussut noista pari keskeistä demystifioivaa pointtia. Ensin se, että demonista vaikutusta on monen asteista. Possessio on ainoastaan vahvin muoto. Sitä lievempänä puhutaan kiusauksesta (lievin) ja oppressiosta (jotain siltä väliltä).

Jos jollain on elämässään vaikka sitkeä riippuvuus, niin siinä kohdalla voi miettiä, voisiko kyse olla oppressiosta.

Toinen sellainen, että jokaisen kuolemansynnin luonnollinen lopputulos on possessio. Koska varsinaiset possessiot ovat kuitenkin varsin harvinaisia, niin tämä ei selvästi ole mikään one strike and you’re out. Mutta se ilmaisee, että on olemassa jatkumo.

Kolmas, että ripin sakramentti on yhtä kuin pieni eksorkismi. Nimestä huolimatta on tärkeää käsittää, että se ei ole vaikutukseltaan yhtään vähäisempi kuin varsinainenkaan.

Nämä jutut ovat kovasti erilaisia sen mukaan, jos uskoo, että katolisella kirkolla on erityinen asema ihmiskunnan hengellisessä elämässä, kuin jos uskoo, että kaikki perustuu yksin Raamattuun ja jokaisen uskovan auktoriteettiin yksilönä.

Tuossa videolla varoitetaan, että pimeyden jutuista kiinnostuminen tuottaa niille epäsuoralla tavalla kunniaa. Toisaalta hankin jokin aika sitten isä Rippergerin kirjan Introduction to the Science of Mental Health. Olen siinä melko alkumetreillä. Mutta olen siinä eräästä varoituksesta päätellyt, että ihmisellä on olemassa vain yksi mieli ja yksi käsitys todellisuudesta. Se käsitys muotoutuu sen mukaisesti, minkälaista ajattelua kyseinen henkilö pyrkii käsittämään. Eli jos joutuu olemaan tekemisissä psyykkisesti tai hengellisesti sairaiden asioiden kanssa, niin sitä pitäisi tasapainottaa vähintään riittävällä annoksella tervettä ajattelua.

Moderni ajattelutapa sanoo, että ihminen on puhdas ja riippumaton tahto, joka voi vähän kuin käyttää pimeitä ja valoisia asioita sen mukaan, mitä kulloinkin tarvitsee. Se tarkoittaisi, että pelkkä tieto ei muuttaisi ihmistä, jos ihminen ei niin erikseen tahtoisi tai päättäisi.

Esimoderni tapa taas sanoo, että ihmisen psyyke on joukko toimintoja, joita koskee kaikin tavoin rajallisuus ja inertia. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen tahto ei ole millään ideaalilla tavalla vapaa, vaan se käytännössä nousee tai muodostuu siitä, mitä ihminen milläkin hetkellä tiedollisesti käsittää.

Moderni ja esimoderni ihmiskuva ovat tässä täysin vastakkaiset. Siinä, missä moderni pitää tahtoa ihmisen keskeisenä ja riippumattomana osana, jonkinlaisena perustavana ytimenä, pitää esimoderni sitä pelkkänä derivaattana, emanaationa tai heijastuksena mielen muista toiminnoista. Ihmisen tahdossa on tietty vapaus, jota hän ei kykene tarkastelemaan ulkopuolisena. Mutta sen verran, kuin ulkopuolisena tarkasteleminen on mahdollista, voidaan nähdä, että tahto toimii älyn, muistin ja aistien muodostamien parametrien sisällä.

Joo lisää suuntaa ja sisältöä vaan tähän keskusteluun. Älkää antako minun kaapata sitä tällä.


#4

Näistä olen kanssasi asian miettimisen ja elämänkokemuksen myötä ihan samoilla linjoilla. Tämä pappi jonka opetuksia olet lukenut ja kuunnellut vaikuttaa käytännölliseltä opettajalta.

Kuolemansynnin seurauksena ei ehkä tosiaan aiheudu välittömästi possessio, vaikka en ole niin perehtynyt näihin termeihin että voisin tietää tarkasti, mutta ainakin oppressio ja lopulta jos synnissä eletään pitkään niin sitten lopullinen possessio.

Tietyistä ajatuksista riippuvaiseksi tulo, niiden jatkuva pyörittely tavalla joka ei ole rakentavaa on hyvä kohta missä pahat voimat voivat esitellä itsensä, joten riippuvuudet kaikissa muodoissaan ovat joko ovia pahan tulla tai sitten jo olemassaolevia oppressioiksi muuttuneita tai muuttumassa olevia kiusauksia.
Mielestäni tällaisia riippuvuuksia ovat myös jatkuvat ajatukset esim. oman vartalon vioista tai vaikkapa sukulaisen kuoleman aiheuttamaan suruun jääminen liian pitkäksi aikaa kiertämään kehäajatuksia.

Nämä asiat ovat tosi yleisiä, mutta ei näitä kannata kenenkään pelätä.
Olennaista on ymmärtää että maailma on luotu hyväksi, tästä maailmasta on inkarnoitunut Jumalan Poika joka on kuolemassaan lopullisesti voittanut pahan, ja että hän antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden nähdä, kokea ja elää sen mikä maailmassa on hyvää ja rakentavaa. Maailman olemus on mielestäni sellainen että se suorastaan työntää meitä kaikkia pyhityksen tielle, mutta totta kai täällä on kaikenlaista sälää mikä ei ole hyväksi sillä tiellä etenemiselle.

Rippi ja messuun rukoilemalla osallistuminen ja eukaristiaan osallistuminen ovat lääke kaikkiin vaivoihin.
Ripin osalta painottaisin yksityisen ripin sakramentin merkitystä. Yleisessä ripissä on se vaara, että koska ei yksilöidä syntejä, aletaan ajatuksissa pitää ihmisyyttä ihan jo ilmiönä syntisenä jota pitää aina messun aluksi masentuilla. Tällainen ajatus on paholaisesta lähtöisin ja johtaa masennukseen, epätoivoon ja Jumalalta piiloutumiseen (niinkuin Aadamkin teki lankeamisen jälkeen) mitkä ovat paholaisen haluamia seurauksia.
Yksityisen ripin vaikutus taas on sellainen että tuntee itsensä hyväksi ja puhtaaksi, vapaaksi kehää kiertävistä ajatuksista.


#5

Kuuntelin tuota @Thinkcat in ylle linkkaamaa videota.
Se oli varsin käytännöllistä asiaa hengellisestä sodankäynnistä.
Siinä oli hyvää opetusta joka pohjautuu Jeesuksen sanoihin “Kiusauksien on pakko tulla mutta voi niitä joiden kautta ne tulevat.”

Samoin voidaan tämän opetuspuheen kautta miettiä miksi Paholainen kiusasi Jeesusta.

Mutta se mitä tässä ei juurikaan mainita, on minusta se tärkein syy miksi hengellistä sodankäyntiä opetellaan käymään. Se on ympärilleen armovoimien levittäminen, ei vain itsen vaan myös ympäristön pyhittyminen. Katolilaiset ja muutkin tunnustuskunnat uskovat että pyhien pyhyys leviää heidän ympärilleen, eikä vain pyhän eläessä vaan vielä hänen kuolemansakin jälkeen hänen reliikkiensä kautta, joten pyhittymisen jopa tärkein aspekti on pyhyyden levittäminen.

Jeesusuksesta Raamatussa lukiessa voimme huomata että kaikki hänen sanansa, tekonsa ja tapansa kohdata ihmiset pyhittivät ihmisiä.
Kun opetuslapset sanoivat että eivät olleet kyenneet ajamaan joitain demoneita ulos, Jeesus sanoi heille että he ovat vähäuskoisia ja että sellaiset demonit lähtevät vain paastolla ja rukouksella.

Eli kun me paastoamme ja rukoilemme voimme auttaa demonien karkottamiseen muista ihmisistä ja kun meidän uskomme on luja, sekin karkottaa demoneita muista.


#6

Luin kirjoituksestasi maininnan tuosta omaan vartaloon liittyvästä itsekriittisyydestä. Lienee niin, että ennen valokuvaustekniikan kehittämistä ei moista murheenkryyniä liene ihmisillä ollut. Aiemmin mahdollisuutta laajamittaiseen vartalojen vertailuun ei ollut. Ensin kuvia julkaistiin lehdissä ja nyt tietotekniikan aikakaudella kuvat täydellisistä vartaloista kiertävät maapallon jo lähes reaaliajassa.

Erilaisia syitä kiusauksiin lienee siis nykyään paljon enemmän kuin ennen.

Ajatus pahan vaikutuksesta maapallolla on toki sellainen, ettei sitä voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Ongelmana lienee se, ettei ilmiötä voi juurikaan asettaa suuren yleisön arvioitavaksi monestakaan syystä. Asia jää siis vain melko vähäisen ihmisjoukon tietoon.

Aihe on myös sellainen, että se kirvoittaa mahdollisuuksia tehtailla materiaalia, jolla voi jopa ansaita toimeentulonsa, kun julkaisee fiktiota, johon sekoittaa sopivasti uskovilta napattua materiaalia.

Viimeisin katsaukseni aiheeseen oli se Netflixissä oleva dokumentti, joka esitti edesmenneen father Amorthin suorittamaa eksorkismia. Harmittavasti näytti siltä, että eksorkismi ei näyttänyt tuottavan samanlaista tulosta, kuin esim Raamatussa esitetään.

Youtubekin on täynnä videoita, joilla kosiskellaan aiheesta kiinnostuneita katsojia ja syynä voi olla yksinomaan se, että katselukerrat hyödyttävät tekijöitä. Mitään sellaisesta lähteestä saatua materiaalia ei siis voi ottaa vakavasti. Näin vakava aihe vaatii ehdottoman luotettavan lähteen.