Ensi ajan rakkaus

Pitääpä aloittaa ketju, kun tuli yhdessä raamattupiirissä asia vastaan. Eli Ilm. 2. luvun kirje Efeson seurakunnalle ja siinä mainittu luopuminen ensi ajan rakkaudesta. Mitä tämä rakkaus on?

Monestihan tulee ajateltua, että kyseessä on vastauskoontulleen innostus. Sehän on ilmiö, jossa on hyvää ja huonoa, ja uskossa on kuitenkin tarkoitus myös kasvaa ja kypsyä. Moni kokee uskoontulemiskokemuksen teini-iässä, jolloin aivojen kehitys on vielä kesken eikä harkintakyky ole samalla tasolla kuin aikuisena. Aikuisempi kristitty saattaa muistella uskisteinitempauksiaan lähinnä nolona, kun tajuaa että eipä niillä ainakaan hyvää hedelmää tuotettu. Ensi ajan rakkauteen palaaminen ei siis tällaisen henkilön kohdalla varmastikaan tarkoita sitä, että pitäisi alkaa uudestaan käyttäytyä kuin 15-vuotias…

Tästä asiasta olisi mielenkiintoista kuulla sellaisten ihmisten ajatuksia, jotka ovat tulleet uskoon aikuisemmalla iällä. Millaista on elää hengellistä alkuhuumaa kypsän otsalohkon kanssa?

Mutta sitten mietin myös, tarkoittaako ensi ajan rakkaus tätä asiaa ollenkaan. Vai puhutaanko tässä esim. lähimmäisenrakkaudesta kuitenkin? Oliko efesolaisilla sellaista alussa enemmän, tai onko ihmisillä yleensäkin?

Minun mielestäni tuossa on tapahtunut Jeesuksen jääminen joidenkin uskon elämän asioiden varjoon. Keskitytään liian vähän Jeesukseen, liikaa johonkin muuhun, vaikka hyväänkin asiaan.

2 tykkäystä

Olen aikuisena tullut uskoon ja tässä uskossani olen varsin horjuva. Aivolohkoistani en tiedå, mutta usko Jumalaan on minulle kaikki kaikessa.

Itse olen sangen aikuisena (n.50v) tullut uskoon sairaskohtauksen aiheuttaman kuolemanrajakokemuksen kautta. Se usko on pysynyt ja sen kuin vahvistunut matkan varrella.

Olen aina ollut siinä käsityksessä, että tuo symbolinen “ensi ajan rakkaus” tarkoittaa juuri sitä maallisen rakkauden voimakasta hullaantumista, mikä usein johtaa intohimoiseen suhteeseen, mutta mikä saattaa myös kadota sangen pian ja aiheuttaa suhteen lopun.

Se symboloisi helposti uusista asioista innostuvan ihmisen uskoontuloa, mikä leimahtaisi kyllä nopeasti kiihkeään liekkiin, mutta pian hiipuisi ja aiheiuttaisi etääntymisen Jumalasta. Juuri kuten Anskutin kirjoitti.

Itselläni tuon yllättävän henkiin jäämiseni tuottama hurja usko Jumalaan ja elämäni merkitykseen tosiaan alussa loisti, mutta ajan kuluessa sen alla ja mukana kasvoi myös rauhallisempi rakkaus -luottamus Jumalan tukeen ja varjelukseen. Sitä vahvistivat useat johdatukselta vaikuttavat tapahtumaketjut elämässäni, ja monet selviämiset uusista uhkista ja hyökkäyksistä jotka onnistuin torjumaan. Jumala auttoi.

2 tykkäystä

Varhaiskirkossa oli paljon ongelmia väärien opettajien kanssa. Efesolaisia oli luopunut ensirakkaudestaan, oikeasta uskosta, ja lähtenyt väärien apostolien kelkkaan. Myös Ilm. 2:6 (Siinä teet kuitenkin oikein, että inhoat nikolaiittojen* tekoja, joita minäkin inhoan - *Nikolaiitat ovat seurakuntaa uhannut lahko) tukee tätä teoriaa.

Ap. t. 20:29-30 29 Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Vääristä apostoleista 2. Kor. 11:1-15
4 Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte.
13 Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

1 tykkäys

Minussa syntyi voimakkain rakkaus Jumalaa kohtaan kun tajusin Pyhän Hengen vaikutuksesta saaneeni syntini anteeksi. Tuli tunne, että jos maailmassa olisi kahva kiskaisisin sen pois radaltaan.:grinning: Eikä tuo tunne minua ole vieläkään jättänyt, vaan koen sen yhä uudelleen lukiessani evankeliumin sanaa.

2 tykkäystä

Kysymykseen ensiajan rakkaudesta vastaus on varmaankin ainakin osaksi tuota innostusta. Minä en ole vasta uskoon tullut, vaan yli 60 vuotta sitten, mutta ensi ajan rakkaus syttyi vasta vähän yli 15 vuotta sitten roihuun.

Jo sitäkin ennen olin kymmeniä vuosia uskossa, mutta sisällöstä en niin paljon tajunnut kuin nyt myöhemmin. Ja tuo roihun tärkein sisältö on Raamattu, sen kertomukset ja opetukset, Jumala. Tajuan päivä päivältä vain enemmän rakastavani Jumalan sanaa. Ehkä siksi, että olen saanut siihen koko tuon ajan hyvää opetusta, ehkä siksi että tunnen sitä nykyään paljon paremmin kuin ennen, kun käsitykseni siitä aiemmin oli hyvin ohut, kuin tämän päivän naispastorilla :grinning:.

Innostus ja tunne on toki hiipunut. Se on enemmän tasaista luottamusta, ymmärrystä ja tietoa, mutta toisinaan roihahtaa myös hetkeksi liekkeihin. Toivoisin itse sen roihuavan enemmän, mutta en voi siihen juuri itse vaikuttaa. Sen se kuitenkin tekee, että joka päivä tajuan, miten tärkeä asia Raamattu on, miten jumalallinen ilmoitus se on ja miten johdonmukaisesti se etenee 1.Mooseksesta aina Raamatun loppuun asti, miten asiat nivoutuvat toisiinsa ja miten jo tuhansia vuosia aiemmin on tiedetty, mitä myöhemmin tulee tapahtumaan.

Ilmestyskirjassa Jeesus Johanneksen suulla puhuttelee seurakuntia. ”Sinä” ei ole siis yksilö vaan seurakunta, joka saa moitteita tai kehuja, varoituksiakin. Myös Efesolle Jeesus antaa ruusut ja risut.

Ne teot, joita ensimmäinen rakkaus teetti, olivat pakanuudesta irtautumista. Ilmeisesti taikuus yms. kiehtoi uudelleen kun asiasta piti muistuttaa.

Hauskallakin tavalla ”palavuus” voidaan ymmärtää myös konkreettisesti.
Ainakin näin voidaan tulkita:

Efesoksen seurakunta saa Jeesukselta myös moitetta. Se on luopunut “ensi ajan rakkaudesta” ja siksi Jeesus kehottaa sitä tekemään jälleen “ensi ajan tekoja”. Apostolien teoissa kerrotaan, mitä Efesoksessa tapahtui, kun kaupungin asukkaita kääntyi kristityksi. Ne, jotka olivat harrastaneet taikuutta ja omistivat alan kirjallisuutta, kokosivat kirjoista rovion ja sytyttivät sen tuleen. Kirjojen arvo oli 50.000 hopearahaa (Apt 19,19). Hopearaha oli lähes työmiehen päiväpalkka. Poltettujen kirjojen arvo nykyrahassa oli siis noin 10 milj. mk! Usko Jeesukseen otettiin todesta ja siitä tehtiin myös johtopäätökset. Into, jota oli ollut uskon alkutaipaleella, oli ilmeisesti hiipunut. Uskossa ei enää oltu niin tosissaan kuin oli oltu. Tästä Jeesus seurakuntaa moittii ja kehottaa sitä palaamaan siihen palavuuteen, joka seurakunnassa oli vallinnut pian sen syntymisen jälkeen. Ellei seurakunta tee parannusta, Jeesus lupaa siirtää Efesoksen seurakunnan pois omiensa joukosta. Se on pahinta, mitä seurakunnalle voi tapahtua. Jos Jeesus hylkää, seurakunta kuolee varmasti. Sille, joka kuulee Jeesuksen varoituksen, luvataan paljon: hän pääsee taivaaseen syömään elämän puusta. Joka siitä syö, se ei kuole koskaan (ks. 1 Moos 3,22).

Lähde: Sleyn mediakirjasto.

1 tykkäys

Seurakunnista nimenomaan on kyse. Filadelfia taisi olla ainoa, joka ei saanut yhtään moitteita. Käytiin kiertämässä noita Ilmestyskirjassa mainittua seitsemää seurakuntaa Turkin alueella yli viisi vuotta sitten omin päin vaimon kanssa. Kaksi nyt ainakin löydettiin, Smyrna ja Efeso, lopuissakin olisi voitu käydä, mutta ainakin osa oli sen verran hankalien bussiyhteyksien päässä, ettei viitsitty yrittää.

Efesoon pääsi suoraan junalla Izmiristä (Smyrna), jossa metrolla varta vasten mentiin katsomaan vanhaa Smyrna-nimistä paikkaa. Lisäksi Izmirin keskustassa oli vanhoja Smyrnan raunioita ja piispa Polykarpoksen kirkko, jossa hänen hautansa oli. Polykarpos oli apostoli Johanneksen oppilaita. Johanneksen hautakirkon rauniot taas olivat Efesossa, jossa kurkistelin alas kammioon. Kuulemma sieltä välillä nousee pölypilvi, kun Johannes vastaa rukouksiin. Ei meidän aikana kuitenkaan.

1 tykkäys