Todella. Ja minua on näissä idolsseissa ym. häirinnyt se laulutaidon korostaminen menestyksen ym. takeena. Kun minusta musiikkibisneksessä, joka toki on bisnestä, on kyse ennen muuta siitä musiikista.
Jos ajatellaan vaikka sellaista menestyvää artistia kuin Juha Tapio. Ei hänellä ole mitään erityisen upeaa ääntä, ei toki huonoakaan. Sellainen perushyvä, miellyttävä lauluääni ja laulutaito. Mutta ne on ne laulut, joilla on noustu kansan tietoisuuteen ja suosioon.
Kuin myös Juicen kohdalla. Tai Junnu Vainion.
Tätä parisuhdeformaattia en ole katsonut yhtään jaksoa. Ja tosiaan papin mukaan ottaminen ja viittaaminen “alttarille” on mautonta. Ei noista taida muistakaan vastaavista syntyä kestäviä suhteita. Kuten “Unelmien poikamies”- ohjelmasta, jossa suhde on usein kaatunut siihen kun tuotanto on määrännyt salaamaan suhteen siihen asti kun kaikki jaksot on esitetty, tai liialliseen julkisuuteen tai muuhun sellaiseen.
Nyt on sitten nähty parikin sellaista ohjelmaformaattia, jossa kumppania etsitään (vaihteeksi) alasti. Kuten naked attraction ja muutaman vuoden takainen “Aatami etsii Eevaa”.
Höpsistä. Älä ole oma vihollisesi! Älä käperry hiljaiseen näivettymiseen! Kyllä maailma hoitaa sen vihaamispuolen. Viisikymppiselle miehelle on tarjontaa 30 - 60-vuotiaista naisista vaikka kuinka. Älä rankaise itseäsi vaipumalla apatiaan ja tukahduttamalla seksuaalisuutesi. Miehen on tarkoitus olla viriili, voittoisa sankari, jonka libido toimii loppuun asti. Passivoitumista EI palkita koskaan. Tsemppiä!
Yksi laulaja ei voi tosiaan korvata kaikkia muita. Ja jos vaikkapa laulukilpailussa kilpailisi esim 2 loistavaa laulajaa, mutta toinen pitäisi selvästi kaupallisemmasta genrestä, niin ei ole vaikea arvata, kuka runnottaisiin voittajaksi. Kilpailussa kun pitää olla voittaja.
Kiitos sympatiasta. Vaimo ei ollut hetkeen arvostanut sitä, millainen ihminen olen. Voisin esimerkiksi todeta, että kuolinvuoteellani lupaan valittaa, että voivoivoi, miksen eläessäni siivonnut enemmän (Wagner possun toteamus Viiville). Pidän muita aktiviteetteja tärkeämpinä ja siivoan vain, jos niiltä osin jää aikaa ylitse. Musiikki on minulle hyvin tärkeä osa elämää, mutta vaimo kärsi musiikkiharrastuksestani. Mitään ei olisi saanut tulla kaiuttimista, vaan olisi pitänyt aina käyttää kuulokkeita. Tietokoneen kanssa olen tietty viettänyt liikaa aikaa, kun olen yrittänyt saada ammatilliset asiat parempaan suuntaan.
Kyllä kyllä. Kuntosalilla, jossa käyn, ei juuri vanhempia naisia näy. Ihan kourallinen ja nekin varmaan varattuja. En kehtaa lähestyä nuoria (30-40v) naisia, joita salilla käy runsaasti ja naiset eivät useinkaan tee aloitetta, vaikka muuten speksit täsmäisivät.
Salilla minuun vetoaa nainen, joka treenaa kovaa. Varovainen treenaaja ei oikein sytytä. Ja jos nainen ei juokse - siis koskaan - ei pysty, ei jaksa, paikat ei kestä, liian huono kunto… se on nou nou.
Minun kriteerini tässä nousevat esteeksi. Miksi lähtisin niistä tinkimään??
Sellaiset naiset, jotka täyttävät nuo speksit… sellaisista kilpailee moni muukin mies… kenties paljon äveriäämpi ja menestyneempi kuin minä. Eivät tuollaiset naiset ole pakotettuja ‘tyytymään’ mihinkään, vaan voivat vapaasti valita mieluisan miehen.
Nimeksi sopisi vielä paremmin Ensitreffit digi- ja väestövirastossa.
Maistraatit lakkautettiin vuoden 2019 lopussa, eli enää maistraatit eivät hoida siviiliavioliittojen vihkimisiä. Silloin toteutui Väestötietoviraston ja Maistraattien fuusio. Vanhojen virastojen tilalle perustettiin Digi- ja väestövirasto, joka hoitaa myös entisten maistraattien tehtävät.
Ohjelmaa kuitenkin mainostetaan suoraan kirkon avulla. Kanalalla on papin asuste ainakin ohjelman mainoksissa.En ole katsonut, joten en tiedä miten pitkälle ohjelmassa muutoin ratsastetaan kirkolla.
Ihmettelen tässäkin miksi kirkko sallii kyseisen toiminnan? Eikö sillä ole mahdollisuutta valvoa missä papit käyttävät virka-asujaan? Voiko pappi olla muunkinlainen yrittäjä kuin Kanala tuossa? Jos on pappisihkimys niin voiko olla vaikka strippibaarissa pokena papin asusteet päällä? Tosiasia kuitenkin on, että halusi kirkko sitä tai ei lienee ohjelma yksi merkittävimmistä kirkon julkisuuskuvan muokkaaja tällä hetkellä. Jos en olisi uskossa kuuluisin lähes varmasti joukkoon, joka karsastaisi kirkkoa tuollaisten mielikuvien pohjalta.
Ohjelmasta en tiedä, mutta halveksin ihmisiä, jotka raiskaavat tarkoituksella kielen, kuten esimerkiksi kauppiaat, jotka meitä muka rakastavat.
Ei hirveästi ole, ainoastaan papinpaidassa käyttäytymistä voi kontrolloida jonkin verran. Samanlaista sokeripalaa käyttävä henkilö voi Suomessa olla vapaakirkon, metodistikirkon, joidenkin baptistikirkkojen tai katolisen kirkon pappi. Kyseessä ei ole lainsäädännöllä suojeltu virka-asu samalla tavalla kuin vaikkapa poliisin, tai sotilaan virka-asu.
Evl pappien pukeutumista määrittelee piispainkokous. Se ei anna ohjeita viran ulkopuoliseen papin puvun tms vastaavan käyttöön. “Papin pukeutumisen lähtökohta on, että pappi on aina virkaa toimittaessaan tunnistettavissa papiksi.”. Viranhoidon ulkopuolella, pappi saa pukeutua niin kuin haluaa. Toki kirkko voi edellyttää papilta silloin viranhoidon tunnuksien edellyttämää käyttäytymistä ja esim känniörveltäminen vapaa-ajalla pantapaidassa olisi varmaan varoituksen paikka. Kanalan käyttäytymisessä ei sinänsä ole moitittavaa, mutta ymmärrän että esiintyminen tällaisessa ohjelmassa tuntuu monesta oudolta, niin minustakin.
Itse pidän työpäivänä poikkeuksetta pantapaitaa. Vapaapäivänä en.
Toisaalta näkisin ev-lut kirkon kannalta jossain määrin positiivisena sen, että edelleen kansan pääosan mielikuvissa avioliitto, kirkko ja papin läsnäolo kuuluvat yhteen. Jos tämäkin ohjelma olisi digi-ja väestötietoviraston kumppani, se edistäisi tämän mielikuvan rapautumista entisestään.
(Järjestetyt avioliitot ovat sinänsä edelleen ihan valtavirran toimintaa monissa Aasian maissa, ja ovat olleet sitä Euroopassakin vielä parisataa vuotta sitten. Kristillinen kirkko ei mielestäni voi eikä sen pidä tuomita järjestettyä avioliittoa ilmiönä sinänsä. Tämän ohjelman suhteen suurempi ongelma on se, että naimisiin mennään “kokeeksi”, ajatuksena että voihan tästä sitten erota jollei onnistu. Katolisesta näkökulmasta se ajatus tekee avioliiton mitättömäksi.)
Kyllä voi ja kyllä pitää tuomita. Ortodoksisuuteen tuollainen ei kuulu, vaan avioliitto solmitaan aina vapaasta tahdosta, olipa kyseessä kerjäläinen tai prinsessa.
Vapaasta tahdosta ja vakavalla mielellä. Tämä vakava mieli on “Ensitreffit alttarilla”-ohjelmassa kokonaan unohdettu. Järjestetty avioliitto ei kuitenkaan ole sama asia kuin pakkoavioliitto. Järjestetyssä avioliitossa vanhemmat tai suku voivat jäjestää, että puolisoehdokkaat tapaavat toisensa, mutta puolison valinnan tekee jokainen itse. Ei ole mikään pakko hyväksyä vanhempien tai suvun ehdokkaita. Kristitty ei koskaan pakota ketään avioitumaan.
Tämä ohjelma esimerkiksi luonnollisesti pyrkii tekemään voittoa omistajilleen. Tämä tehdään luomalla vääriä mielikuvia kirkolla ratsastaen. Pyrkien kahteen asiaan: avioliittoinsituution romauttamiseen tekemällä siitä vitsin, ja toisaalta kansanosan joka ei kannattaisi, mutta kannattaa kun ihan pappi on ohjelmassa mukaansaamiseen. Papilta pidän toimintaa moraalittomana, koska hän voisi olla ohjelmassa ilman papinasuaan, mutta ei ole. Tehden ohjelmaidean sillä mahdolliseksi, ja hyötyen itse taloudellisesti. Luoden samalla vääriä mielikuvia kirkosta ihmisten mieliin.
Rinnastan tämän siihen, jos joku lääkäri olisi vaihtoehtolääkintäohjelmassa julistamassa sen ihanuutta käyttäen lääkärintakkia ja julistaen olevansa lääkäri, jonka takia hän nyt tietää vaan asiat. Tuollainen ohjelmaidea voi olla taloudellisesti aika houkutteleva, mutta monessa tapauksessa samalla melkomoisen moraaliton. No raha ei haise, ja tuohen tekevät ne, joilla moraalia ei ole.
Timo ei nyt tainnut ymmärtää lukemaansa. Miksi luulet, etteivät intialaiset astuisi järjestettyihin avioliittoihinsa vapaasta tahdosta ja valmiina elämään siinä loppuikänsä? Itseasiassa tunnen monia tällaisia pareja, kristittyjä ja hinduja, enkä voi väittää heidän avioliittojaan millään lailla meikäläisiä huonommiksi.
Katolinen kirkko ei tietenkään salli minkäänlaista avioliittoon pakottamista, mutta järjestetty avioliitto ei todella välttämättä edellytä sellaista - varsinkaan kulttuureissa, joissa se on normi.
Hyökkäämällä järjestettyä avioliittoa vastaan hyökkäät samalla ortodoksisenkin historian valtavirtaa vastaa. Itse asiassa Venäjän kirkossa esiintyy nytkin opetusta, että järjestetty liitto on parempi kuin itse löydetty puoliso.
Aivan höpöä väittää, että jossain Intian köyhälistön keskuudessa järjestetyt avioliitot eivät olisi nimenomaan pakottamista. Ei niillä tytöillä ole mitään, ei heillä ole mahdollisuutta kieltäytyä. Se, että ovat “valmiita elämään siinä loppuikänsä” ei todista niinkään vapaasta tahdosta kuin todellisten vaihtoehtojen poissaolosta. Taloudellisten syiden takia Suomessakin moni riutuu onnettomassa liitossa: on miltei mahdotonta erota vaikka haluaisikin, jos esim. yhteinen miljoonan euron velka kahlitsee yhteen.
Mitä venäläisiin tulee, en tunne ainoatakaan venäläistä, joka olisi puhunut järjestettyjen liittojen puolesta.
Nämä tuttuni asuvat ihan Suomessa eivätkä edusta mitään erityistä köyhälistöä. Se nyt vain on osa heidän kulttuuriaan. Varmasti Intiassa pakottamistakin tapahtuu. Jos nyt toki ns rakkausavioliitoissakin tapahtuu sitä, että parin kuukauden jälkeen erotaan, kun koko homma osoittautuu manipuloinniksi. Nykyinen seurustelukulttuuri ei ole pohjimmiltaan erityisen kristillinen.
Pakkoavioliittojahan oli myös tietenkin ne jotka solmittiin raskauden takia. Tiedän että ortodoksikirkossakin on pariskuntia joiden 1. lapsi on syntynyt jo muutaman kuukauden raskauden jälkeen avioliiton solmimisesta. Mitä luterilaisiin tulee, niin oma luterilainen isoveljeni syntyi kuukausi häiden jälkeen. Ei siinä ollut vielä kovin paljon lihaa luiden päällä.
Kauppiailla tarkoitin K-kaupan konkreettista mainoskampanjaa, jossa kauppias väittää rakastavansa minua. Jos noin on, niin sittehän voin varmaan jättää rahat pois kauppaan mennessäni, eikä kauppias siitä pahastu.
Ei nykyään ole enää mikään pakko menä naimisiin, vaikka olisikin raskaana, mutta vielä 1960-luvulla oli. Aviottomat lapset olivat ennen huonossa asemassa, jonkinlaisia puolihuutolaisia suorastaan. Lastenvalvojat valvoivat au-äitejä tarkasti. Kukapa itselleen ja lapselleen sellaista asemaa halusi, joten aina mentiin naimisiin, jos vain voitiin.