Huomasin jonkun otsikon missä “asiantuntija” Kanala pohtii em ohjelman huonoa seitsemättä seitsemättä (!) tuotantokautta ja miten ohjelmaa parannettaisiin kahdeksannelle.
En ole katsonut yhtään jaksoa em ohjelmaa, koska jo ohjelman nimen tuottama ajatuskin on mielestäni korni. Avioliittoa halveksiva. Sopii toki siihen ajassamme kasvavaan ilmiöön, että avioliittoon suhtaudutaan kuin nettiostokseen: hyvät peruutus- ja palautusehdot ja helppo prosessi. Ota nyt ja kokeile, saat palauttaa ellei tuote miellytä.
Minua myös kummastuttaa miten pappi lähtee tuollaiseen halventamiseen mukaan. Eikö tämä “asiantuntija” Kanala ole pappi.
Itse suhtaudun avioliittoon elämänmittaisena kestävänä lähimpänä suhteena, jonka arvo nähdään myös sen kestossa ja siihen sitoutumisessa ja sen puolesta yhdessä yrittämisessä.
Mitä muut ajattelevat tästä? Joku on varmaan seurannut ohjelmaa? Onko evl-kirkko muutenkin mukana kuin “asiantuntija” Kanalan kautta?
Henk. koht. en pidä formaattia mitenkään avioliittoa epäkunnioittavana. Päinvastoin on oikein virkistävää, että nähdään ylipäätään mahdollisena suhteen muodostua niinpäin, että ensin on yhteinen tahtotila ja tavoite ja tunteet seuraavat sitten perässä ajan oloon. Toki parempi olisi, jos samanlainen vakavissaan oleva kokeilu tehtäisiin ilman juridiikkaa - siviiliavioliittojahan nuo toki ovatkin. Mutta tässä ei haeta pelkkää seksiseuraa eikä olla lähtökohtaisesti millään kattellaan-mentaliteetilla liikkeellä, vaan osallistujat toivovat löytävänsä pysyvän parisuhteen. Paljon huonomminkin voisi olla!
Muistan Kanalan Hesan ajoiltani. Tai oikeastaan sen jälkeen kuin vaihdoin henkivakuutusfirmaa. Oli TYT:n juhlat, johon Joensuun ortodoksisen teologian laitoksen edustajat kutsuttiin. Mije menin kun olin Pistiksen pomo.
Kanala veti kamujen kanssa jonkun Jeesus-teatterin. Kaikilla oli hauskaa ja viina virtas (joka maistui mijulle tietysti) sitten tuli puheen aika. Menin ja pidin hyvinkin hyvän hengellisen (osin naivin) puheen, mutta ilmeisen liian syvän ja lahjoitin ristin. Rieha lakkaantui hetkiseksi, mutta en kokenut että olisin ollut täysin ulkona. Mutta jonkinlaisen järkytyksen kai vavahtumisen sain aikaiseksi. Sellainen tuntuma jäi. Sitten jatkoilla näin Matti Myllykosken tanssivan tavalla, joka sai minut miettimään dervissejä.
En ole katsellut ohjelmaa, mutta olen olen lukenut siitä joitakin lehdistön kirjoittamia juttuja. Se kysymys, että haluaako pari mennä yhdessä naimisiin, ja tahtovatko he yhteisen tulevaisuuden ja tahtovatko he rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, olisi hyvä keskustella yhdessä läpi riittävän perusteellisesti ennen vihkimistä. Silloin Tahdon-lupaukseenkin on helpompi sitoutua kuin jos Tahdon-sanan sanominen perustuu toiselle annettavan lupauksen sijaan kovin keskeisesti tuotantoyhtiön kanssa tehtyyn sopimukseen, joka velvoittanee ohjelmaan mukaan lähteviä sanomaan Tahdon vihittäessä, ellei halua taloudellisia seuraamuksia tuotantoyhtiön suunnasta.
Formaatti perustuu ymmärtääkseni siihen, että ensin iso joukko ihmisiä laitetaan hakemaan ohjelmaan, ja sitten joukko ohjelmaan harkittuja miehiä laitetaan pisteyttämään naisten valokuvia, ja päinvastoin, ja parit valitaan niiden joukosta, joissa tapauksissa molemmat ovat pisteyttäneet toisensa riittävän korkealle ulkonäössä, huomioiden samalla myös näiden vastauksia mieltymyksistään, arvoistaan ja taustoistaan. Parinhakuvalokuvissa nykytekniikan ollessa käytössä ihminen voinee näyttää ihan erilaiselta kuin arjessa. Lopussa vielä ilmeisesti teetetään psykologiset testit, jottei ohjelmaan päädy niin helposti sellaisia, joiden mielenterveys ei todennäköisesti kestäisi julkisuuden paineita. Tuotantoyhtiö teetättää ilmeisesti kaikille osallistujille avioehtosopimukset, joissa varaudutaan etukäteen avioeroon, sekä testamentit, joissa varaudutaan kuolemaan. Vihkimiset tosiaan eivät ole ilmeisesti kirkollisia vihkimisiä, vaan siviiliavioliittoja.
En rehellisesti tiedä. Eikä hän todellakaan ole kirkon edustajan siellä.
Historiallisesti on tietenkin toimittu myös niin, että suvut ovat sopineet avioliitoista ja ensitreffit ovat olleet oikeasti joskus alttarilla. Jos tätä formaattia haluaisi jalostaa, niin se edellyttäisi sitä, että primaariperheet tutustuisivat toisiinsa ja tuleviin sulhas- ja morsiuskandidaatteihin. Perheiden tuki on tärkeä asia. Ja tämä on tietenkin unohtunut nykykeskustelussa kun avioliitosta on tullut “mun juttu”. Ennen vanhaan piti vääntää suvunkin kanssa ja saada sieltä hyväksyntä ja vaikka en ihan sitä kaipaa itse, niin suvut on jollakin tavalla tunnettava ja määriteltävä suhteensä heihin mielellään jo ennen avioitumista. Parisuhteessa sillä nimittäin on merkitystä ja varsinkin parisuhteen ongelmista puhuttaessa.
Olen huomannut että kumman usein nuo omaan avioliittoonsa pettyneet, ja monta kertaa eroneet ja uudelleennaineet, usein ryhtyvät neuvomaan muita liittojensa ongelmissa?
Olin kerran jollakin firman pehmokurssilla tyliin “yhteistyön hiominen tiimissä”, ja kovasti varmuudella oppejaan paasannut psykojoku (-logi, -atri, -paatti?) mainitsi ohimennen lounaalla olevansa neljättä kertaa aviossa. Hmmm. Aiemmin kurssilla tuo psyko vertaili itsetietoisten ja vaikeiden nörttien R&D-tiimin yhteistyön vaikeuksia avioliiton ongelmiin, ja tarjosi oppejaan ratkaisuksi. Uskottavaa? Jos ratkoo omia parisuhdeongelmiaan ottamalla eron ja pakasta uuden rouvan.
No, vaihdoin minä työnantajaakin aika monasti noina hulluina IT&TC&Mobile-aikoina.
Minustakin formaatti tökkii. Näen vian ennemmin siinä, että avioliiton purkamattomuus- ja sitoutumispuolta ei kyllin ymmärretä. Avioliitosta tulee osa viihdekulttuuria, josta kirjoitetaan lööppejä. Jännästi media ja katsojat ottavat perheen ja yhteisön paikan heilan valintaprosessissa. Ohjelma on kuva ajastamme, missä yksilökeskeisyys ajaa yhteisön ohi eli toisin sanoen rakkaus itseen täyttää tajunnat toisten rakastamisen sijaan. Meidän tehtävämme on hurskastella asiaa täällä foorumilla muiden yläpuolelle asettuen…
Muutakin, tarkoittanet. Rakkaus on myös viihtyvyyttä ja seksuaalista halua.
Tätä tarkoitin. Mutta enemmän oikeastaan muuta. Jotta se kestäisi. Seksuaalinen halukin voi ainakin väliaikaisesti vähentyä. Esim. kun nainen on raskaana, lääkityksen vuoksi tms.
Tuon luin itse asiassa eräästä artikkelista, jossa formaattia arvioitiin. Siinä sanottiin mm. “homma toimii niin kauan kuin riittää rakkautta (lue: viihtyvyyttä ja seksuaalista halua)”.
Ehkäpä se ongelma tuleekin juuri siitä, että puolisolta odotetaan liikaa kaikkea muuta kuin “viihtyvyyttä ja seksuaalista halua”? Monet niistä sinkuista ovat eläneet vuosia yksin ja pärjäävät ihan mainiosti. Sitten puolisolta odotetaan kuitenkin vaikka mitä. Keskittyisivät siihen, että jatkavat elämäänsä niin kuin ennenkin ja että puoliso on vain seksiä varten, niin todennäköisesti menisi paljon paremmin. Jokainen aikuinen osaa nykyään ruokkia itse itsensä, siivota haluamallaan tarkkuudella ja huolehtia pyykeistään jne. Ei tuollaisia asioita varten puolisoa tarvita.
Sivusilmällä ohjelmaa vähän katsoneena ohjelman viehätys on helppo ymmärtää, koska parien toimivuuden eteen on kuitenkin yritetty tehdä kaikenlaista ja ohjelmassa on ihan lämmin ja positiivinen tunnelma.
Mutta itseäni tökkii lähinnä se, että niin monia sydämiä särkyy (turhaan?), ja muutenkin järjestetyt avioliitot ovat kyseenalaisia. Siksi kun ohjelmaa on vähän yrittänyt katsoa, lähinnä tulee paha mieli ja alkaa tuntea sääliä. En kyllä tiedä ovatko muut kaudet olleet erilaisia, voi olla että tämä menossa oleva kausi on vain poikkeuksellisen kauhea.
Toivoisin, että ohjelman nimi muutettaisiin nimeksi “Ensitreffit maistraatissa”, koska ohjelmassa on kysymys siviiliavioliiton solmimisesta eikä kirkollisesta avioliitosta. En ole katsonut ko ohjelmaa, mutta sen nimi on sisällönselostuksista päätellen harhauttava.
Laulukilpailuja voin periaatteessa katsoa, mutta en lämpene kilpailuissa sille, että vain ‘yksi voi olla paras laulaja’. Eihän esimerkiksi jotain Juice Leskistä voi verrata samana päivänä Ronnie James Dioon, Jon Andersoniin tai Rob Halfordiin. Kuitenkin Juicekin oli kokonaisuutena sellainen kaveri, jonka homma toimi aivan kympillä. Mutta Juice ei tietenkään olisi pärjännyt laulajana noille mainituille herroille.
Sama periaate pätee näihin treffailu/naimisiinmeno-ohjelmiin. Varsinkin ensitreffit alttarilla on formaatti, johon en ikinä uskaltaisi lähteä mukaan, koska olen sen verran kriittinen ihminen, että uskon, että kokisin siellä alttarilla järkytyksen - en suinkaan perhosia vatsassa.
Vaimoni on nyt muuttanut muualle ja aika päättäväisesti on tekemässä pesäeroa. Hieman olen miettinyt, että josko en enää lähde naisiin tutustumaan, koska olen yli viisikymppinen, enkä edes kehtaisi enää liikkua minkään nuoren naisen kanssa. Sitten sellaiset yli neljäkymppiset naiset, jotka pitävät itsestään ja kunnostaan huolta ja ovat vapaita ja vieläpä hyväluonteisia, on varmaan muutamia harvoja vapaana ja tuskin täällä lähistöllä, missä minä asustelen.
Mä ottaisin sinuna mieluummin sellaisen puolisoehdokkaan, joka huolehtii muista ihmisistä - ja jättää itsensä vähän vähemmälle. Itsekkäästä ja itsekeskeisestä ei saa hyvää puolisoa oli kaunis tai ruma.
Muistan, kun “kaikilla kavereilla” oli jo poikaystävät tai aviomiehet ja minä vain en löytänyt ketään. Rukoilin itselleni puolisoa ja sitten kun tajusin, että ykköskriteeri on se, että mieskandidaatti on tunnustava kristitty, niin ehdokas löytyi. Seurusteluaikana tein tosi paljon työtä sen eteen, että mietin, miten järjestämme asumisemme avioliiton solmimisen jälkeen. Olin kuvitellut aiemmin, että se aika on yhtä juhlaa, mutta huomasin, että vaikka se olikin ihanaa aikaa, niin kyllä se teetti töitä että sai puitua kaikki asiat läpi.
Monta asiaa olin kuvitellut aiemmin eri tavalla, mutta kuta kauemmin yhteiseloamme on jatkunut, sitä paremmin olen huomannut, että kyllä tämä on minulle paras vaihtoehto. En rakastunut ensisilmäyksellä, mutta pikkuhiljaa sekin tunne syveni.
Tämä on todella hyvä huomio. Veikkaan, että Kanala on laitettu juttuun juuri siksi, että asia saataisiin kuulostamaan kirkossa vihkimiseltä. Selvää huijausta!
No en nyt tuota ihan tarkoittanut. Vaan ihan sitä, että ihminen ymmärtää, miten tärkeää on liikkua riittävästi ja pitää keho kunnossa. Sellainen ei sulje pois sitä, että välittää muista ihmisistä.
Itse en ‘sohvalla’ viihdy enkä usko, että pärjäisin sellaisen ihmisen kanssa, jolle liikunnallisuus ei ole tärkeää. Ja sen näkee ihmisestä päälle päin aika nopeasti, että liikkuuko tämä vai ei.
En etsi siis mitään pullanpaistajaa tai kakunleipojaa.