Tutkin joskus 90-luvulla heidän nettisivujaan. Ei ollut mitään tekemistä sen paremmin katolisuuden kuin kristinuskonkaan kanssa. Enemmän näytti ihan pimeältä teosofiselta jutulta. Ja tuolloin olin sentään osallistunut katolisenkin kirkon koulutukseen.
Minun nähdäkseni teosofia ei ole esoteerista kristillisyyttä, se ei ole kristillisyyttä lainkaan.
2 tykkäystä
Totta! 80-luvulla Katolisen tiedotuskeskuksen informaatiokurssilla joku kerran kysyi, mikä tämä Vapaa Katolinen Kirkko oikein on? “Teosofien touhuja!” tokaisi tiedotuskeskuksen legendaarinen johtaja isä Jacobus. Keskustelu loppui siihen. Myöhemmin luin jostain, että VKK väittää, että sillä on apostolinen suksessio piispan virassa, koskapa joku vanhakatolinen piispa olisi joskus jossain vihkinyt VKK:n pastorin piispaksi. Mutta kumpi on tärkeämpi: vihitty piispa vai kristillinen oppi…
3 tykkäystä
Olen täysin samaa mieltä.
Olen kirkon toimintaan muutoin tyytyväinen, mutta esoteerisen kristillisyyden kanssa en tiedä missä olisi porukkaa, joka ajattelisi edes yhtään sinne päinkään kuin mistä itse olen kiinnostunut. Jonka pitkälle ymmärrän, koska tietenkin esoteriassa aina on suuri vaara hörhöilylle. Oma koulutukseni on luonnontieteiden tutkijan koulutus, joka auttanee siihen etten hörhöilyyn kovin herkästi ainakaan ole mukaan menossa.
Mikäli joku tietää kristillistä yhteisöä, jossa keskitytään asioihin kuten esimerkiksi Babylonian kulttuurin tutkimiseen se vakavasti ottaen, ja sen kautta kristinuskoon peilaten, tai kristittyjen vs. hindujen uskomusten erilaisuuksiin ja samankaltaisuuksiin olen ehdotomasti kiinnostunut.
Oma lähtökohtani on Jeesuksen seuraaminen. Ja sen polun pidemmälle seuraaminen, niin että teen sen omaehtoisesti, eli persoonastani tulevat kiinnostukset huomioiden. Koen oikeastaan aika vahvastikkin tällä hetkellä niin, että minun tehtäväni olisi käännyttää ihmisiä eri tyyppisistä New age suuntauksista ihan siksi, että niissä ei koetella kaikkea ja pidetä sitä mikä on hyvää ja totuus. Ainakin se on varmaa, etteivät noiden parissa olevat ihmiset kuuntele kuin niitä, jotka osaavat heidän kielensä.
Teosofian hyvänä puolena on se, ettei se ole uskonto. Jolloin siis siinä ei ole painetta käännyttämiseen. Kristinuskon ulkopuolisiin uskonyhteisöihin en osallistuisi. Tai sellaiseen teosofiseen toimintaan, jossa on turvallisesti pystyisi kertomaan omaa mielipidetäni.
Vanhan kristityn miehen neuvo:
Pysy erossa ryhmistä jotka eivät ole kristinuskoa. Heidän käännyttämisensä ei ehkä ole realistista ja siinä on vaaransa. Oma uskosi tarvitsee ravintoa ja sitä saat vain Kristuksen kirkossa.
Ne uskonnot jotka ovat sekoituksia kristillisistä opeista ja muista, ovat sekoittaneet monen ihmisen elämän ja uskon. Ne pyrkivät olemaan jotain enemmän ja jotain hienompaa kun yksinkertainen ja vanha Kirkon usko.
Siinä ne toimivat hyvin samalla tavalla. Ihan vastaavien harhaoppien alkuvaiheet näkyvät jo Raamatussa. Apostolit kehottivat pysymään Kristuksessa ja alkuperäisessä evankeliumissa. Se riittää tänäänkin.
4 tykkäystä
Muistuuko jollekin mieleen joku hyvä lainaus Raamatusta, joka tukisi erossa olemista? Myönnän ehdottomasti asian olevan osin ongelmallinen. Syystä että Buddhalaisuuden tutkija ehdottomasti imee siitä alitajuisesti vaikutteita, vaikka olisi kristitty.
Juutalaiset olivat pakkosiirtolaisina, jona aikana opettelivat oman kulttuurinsa lisäksi Babylonialaistenkin uskomukset näitä paremmin. Tuossa näkökohta sen puolesta, että muiden uskomusten tutkiminen kulttuurissamme, jossa sellaisia esiintyy olisi tervettä.
Toki voi olla kiinnostavaa ja esim. lähetystyöntekijöille vieraiden kulttuurien keskellä myös tärkeää oppia tuntemaan eri uskontojen ajattelua.
Raamatussa on hyvinkin paljon kohtia joissa neuvotaan karttaamaan harhaoppisia ja pysymään siinä, mitä on seurakunnassa (apostoleilta) oppinut.
Eri ihmisillä on eri tehtävät. Jos sinulla on lähetin ja “käännyttäjän” missio ja kutsu Jumalalta, saat siihen voimaa. Mutta tarkkana saa olla, ja kannattaa varmistaa että on tukevaa maata jalkojen alla. Minulle tulee mieleen että se tarkoittaisi vankkaa seurakuntayhteyttä ja jopa lähettävää yhteisöä sekä kristinuskon jatkuvaa opiskelua. Yksittäisen “uskonsoturin” ei kannata kyllä lähteä liian syvälle viidakkoon ilman tukiverkkoja.
4 tykkäystä
Lähettävää yhteisöä minulla ei ole. Seurakuntayhteys on, mutta ei niinkään vankka juurikin koska koen tippuvani vähän väliin. Raamattupiiriin syvemmin menen perehtymään johonkin Raamatun kirjaan.
Jatkuva kristinuskon opiskelu on itselleni itsestään selvyyskin. Koen sen hyvin antoisana. Josta kumpuaakin kiinnostus muihin uskomuksiin. Esimerkiksi Buddhahan ei edes väittänyt olevansa kuin ihminen. Peilaamalla kristinuskoa siihen syventyy uskossaan. Ilman tuota peilaamista en ole Buddhalaisuudesta kiinnostunut. Ei sillä ettäkö tuo olisi edes monelle se oikea tapa. Useille se on muunlainen läheisten palveleminen ja auttaminen.
Mietiskelen, ja rukoilen asiaa. Ehdottomasti olen samaa mieltä, että harhaopeissa on vaaransa.
Ehkä teosofit ovat sillä tavalla avoin ja liberaali porukka, että siellä voi kertoa myös poikkeavia mielipiteitä. Mun mielestä olisi kuitenkin hiukan epäkohteliasta osallistua sellaiseen tietyn uskontoryhmän “oman väen” tilaisuuteen, jonka kanssa on kovasti eri mieltä, ja tuoda siellä sitten mielipiteitään esiin. Eihän kristillisestäkään tilaisuudesta tulisi mitään, jos joku olisi koko ajan kyseenalaistamassa kaikkea. Se häiritsisi tilaisuuden kulkua niillä, joita asia oikeasti kiinnostaa.
Sinänsä voisi olla ihan mielenkiintoista nähdä jonkin ihan erilaisen uskontoryhmän toimintaa sisäpuolelta, mutta sen pitäisi tapahtua sellaisessa roolissa, että ei ole tullut paikalle omasta kiinnostuksestaan käsin. Esim. vieraana toisen uskonnon häissä tai hautajaisissa, tai työtehtävässä esim. henkilökohtaisena avustajana tai vaikka äänentoistossa.
Minkä kirkkokunnan nimissä tekisit lähetystyötä? Mihin seurakuntaan heidät ohjaisit liitettäväksi?
Teosofit eivät varsinaisesti ole uskonto. Uskonnolliset tilaisuudet ovat erikseen vaikkapa Vapaa Katolinen kirkko. En heidän uskonharjoittamisiin koe mitään tarpeita mennä.
Siinä mielessä pidän teosofeja itselle läheisenä, että heille tärkeää on Raamatun esoteerinen taso. Eli siis karkeasti se, että Raamattu on myös runokirja.
Toiminta mihin osallistuisin olisi siis yleisöluentoja, joihin kaikilla on vapaa pääsy. Sitä en tee, niinkuin en mihinkään vastaavaan tilaan mennessä tekisi, että dominoisin jankkaamalla omaa mielipidettäni esittäen.
Käännytystyöni näkisin kutakuinkin sellaisena, että kertoisin omaa tulkintaani Raamatusta, ja ilmaisisin sen mukaan mihin kykenen miten esimerkiksi Raamattu poikkeaa jostain muista opeista. Eli herättelisin ihmiset ajattelemaan Raamattua ja Jeesusta syvemmin.
Noissa kuten New agessa myös on paljon oppia, joka on osin oikein. Mallia että kolmiyhteys löytyy muistakin uskonnoista. Joka pitää paikkaansa, mutta jatkokysymyksenä silloin on se, että mitens ne nyt kuitenkin toisistaan poikkeavat. Jonka jälkeen optimissaan huomaa lopulta Raamatun Jumalan sanana. Toki arvonantoa siinä mielessä pitää antaa muille uskonnoille, että eiväthän kristityt mitenkään takki auki voi mennä totuuksiaan julistamaan. Nöyränä ja kuunnellen, jota vaatii sekin, että siitä mitään itse oppisi.
Tällainen on tosiaan ikävää, ja pilaa kaikilta muilta tilaisuuden.
Olin aikoinaan aikuisten Alfa-kurssilla ohjaajana, ja yhdelle kurssille länsi-Espoossa sattui sellainen kaveri, joka kyseenalaisti kaiken ja vastusti kaikkea. Tuo “opponentti” vei kaiken kommentointi- ja keskusteluajan muilta, aika ei muille enää riittänyt. Ihmettelin itsekseni, miksi hän yleensä oli tullut evl-seurakunnan, kristinuskon isoja kohtia pohtivalle, kurssille, jos oli ateisti tai omasi jonkun oman ihmeuskon missä kiistettiin kaikki kristinuskon perusteet?
Muut oppilaat tulivat tilaisuuden jälkeen pyytämään minulta, että tuo kaveri poistettaisiin kurssilta, mutta eihän minulla ollut oikeutta sellaista tehdä. (tasa-arvo?, ihmisarvo?)
Alfa-kurssi on heille, jotka ovat kiinnostuneita kristinuskosta, ja haluavat ymmärtää enemmän tai syvemmin. Se ei ole väitöstilaisuus kilpailevien uskontojen battleksi. Ohjaaja pitää lyhyen alustuksen kurssimateriaalin pohjalta tietyistä sellaisita kristillisistä raamatun aiheista, mitkä ovat yhteisesti hyväksyttyjä kirkkokunnissa, ja sitten on enemmän aikaa varattu ihmisten kysymyksille, kommenteille ja keskustelulle. Yleensä ihmisillä on perusasiat kristinuskosta tiedossa, ja niistä lähtevä pohdiskelu ja syventäminen kyseessä, eikä jokaisen perusasiankin kyseenalaistaminen.
Kerran sain kaverin suun hetkeksi tukkoon, kun hän taas kerran pilkkasi käsitystäni (ja Alfa-materiaalin, ja Raamatun käsitystä) jostakin asiasta. Kysyin häneltä, että mikä sitten on sinun uskosi, miten sinä uskot tämän asian olevan? Hänhän suorastaan loukkaantui, “Minähän en lähde uskoani teille selittämään!” Mutta oli silti valmis kiistämään kaiken mitä Raamatusta esiin nostin?
Taisi vielä valittaa minusta kurssin jälkeen kurssin järjestäneen seurakunnan kirkkoherralle, joka onneksi kysyi muidenkin kurssilaisten kokemuksia. Kymmenkunnassa seurakunnassa tuolloin jonkun koko kurssin tai alfa-illan tai -viikonlopputilaisuuden pidin, ja paljon kiitosta kurssilaisilta sain, liikuttavia itse tehtyjä lahjoja, valokuvatervehdyksiä ja kirjeitä.
Kaipa jokaiselle ihmiselle muodostuu jonkinlainen “oma usko” omien tulkintojen ja painotusten kautta. Mutta tuon kaverin raivo hyökätä jokaista raamatunlausetta tai -käsitystä vastaan oli jotenkin joko patologinen tai demoninen. Ehkä hänellä tosiaan oli mielenterveyden häiriöitä tai sitten joku pimeiden voimien hyökkäys, mitkä eivät kestäneet Jeesuksesta puhumista.
Vuosienkin jälkeen tulee mieleen “epäonnistumisenani”, vaikken tiedä, miten olisi pitänyt toimia? Miten olisi päässyt molempia osapuolia rikastavaan keskusteluun hänen kanssaan?
P.S. Nuo olivat vuosia ennen nykyistä, kirkkoa jakavaa kysymystä homoliitoista. Niistä erimielisyyksistä ei ollut kysymys.
3 tykkäystä
Vaikka olisi osin jotain oikein, voi pohja olla kokonaan väärä. New age, teosofia, salatieteet ovat eksyttävää oppia, joihin ei kristityn kannata mennä mukaan eikä edes kiinnostua epäterveellä tavalla, koska ne voivat viedä mukanaan. Nämä opit eivät ole vain harmittomia näkemyksiä ja käsityksiä, vaan niissä on takana aina henkivaltoja, jotka eivät ole Jumalasta. Ne osaavat kyllä näyttäytyä kiinnostavina ja uutta tietoa antavina, mutta johtavat aina ihmistä harhaan pois terveestä opista ja Kristuksesta.
Esoteerikoille Kristus on uuden salaisen tiedon tuoja, meille kristityille hän on Herra, Jumala ja Vapahtaja. Kun noihin oppeihin sotkeutuu, niistä ulospääsy onkin vaikeampaa, sillä ne sitovat ihmisen, eikä niistä löydy kuin yksi vapauttaja, Jeesus Kristus. Takana ovat pimeyden voimat ja vallat, jotka johtavat aina vain syvemmin uuteen tietoon ja salaisuuksiin, sokkeloihin joista ei löydä enää pois. Siksi vältä näitä viimeiseen asti.
2 tykkäystä
Eikö mielestäsi Jeesuksessa ole puolta, jossa Hän on uuden salaisen tiedon tuoja? Eikö hän kerro puhuvansa vertauskuvin, jotta kaikki eivät häntä ymmärtäisi?
Salatiedolla koen tarkoitettavan runollisuutta. Juutalaiset ovat tunnettuja runoudestaan. Tommy Tabermanin runoja ei liene pystyä ymmärtämään, jos ei ole koskaan rakastunut. Eli hänen runonsa ovat tietoon vihittyjen salatietoa.
Onhan hän Jumala, mutta esoteerikot keskittyvät myös Raamatun ulkopuoliseen ilmoitukseen ja tietoon. Meille kuitenkin on annettu luotettavina vain Raamatun sana, Jeesus Jumalan Poika ja Pyhä Henki. Ei ole hyväksi lähteä näiden ulkopuolelle, josta voi saada jos jonkinlaista tietoa ja ilmoitusta, joiden alkuperää ei voida tietää. Myös vieraat henkivallat antavat tietoa ja ilmoituksia.
1 tykkäys
Nykyaikana llienee niin, että suurin osa esoteerikoista tekee noin. Se ei kuitenkaan ole välttämättömyys.
Sitä en ole sanomassa, että esoteria olisi kaikille. Näen asian samanlaisena, kuin esimerkiksi kutsumuksen hoitaa sairaita ja vammaisia. Meillä kaikilla ei tuollaista kutsumusta työksi asti ole, eikä voikaan olla kun tarvitaan ihmisiä muihinkin tehtäviin.
Se mitä ajattelen erityisesti luterilaisissa nyt on, että esoteerisuus on liian heikoilla. Korostetaan liikaa yksipuolisesti koulutusta teologiaan, jota kautta syntyisi tieto uskosta ja Jeesuksesta.
En edes oikein pääse kärryille, mitä tarkkaan ottaen tarkoitat tässä esoterialla. Mitä haet siitä ja mihin pyrit?
Ensinnäkin se on eksoterian vastakohta. Eksoteriassa olennainen kysymys on vaikkapa, että kuoliko Jeesus todella ristillä? Esoteriassa olennainen on kysymys miten minun henkilökohtainen uskoni voi syventyä uppoamalla tarinassa syvemmälle? Jossa auttaa johonkin asti esimerkiksi hyvä papin saarna, mutta lopulta tulee kohta, jossa huomaa olevansa yksilönä erilainen kuin saarnaaja, ja näin painottaa asioita hieman ainakin eri tavalla omana yksilönään.
Ajattelu, jossa usko koetaan merkittäviltä osin henkilökohtaisena, ja myös mystisenä kokemuksena, joka osin voidaan ilmaista vaikkapa taiteen avulla niille, jotka ovat vastaanottavaisia tuollaiseen “salatietoon”.
Esoteria on ongelmallinen sen suhteen, että henkilökohtainen usko on herkkä harhaopeille. Näin ollen täysin henkilökohtaiseksi muodostunut usko, joka lienee väistämättä kirkosta eronnut menettää lopulta kosketuksen todellisuuteen.