Onko Suomessa paikkaa henkilölle, joka on kiinnostunut esoteerisesta kristillisyydestä (esoteerinen mallia keskittyen uskon mysteeriluonteeseen)? Esoteerisuuden historiahan menee niin, että pitkään se oli Jeesuksen seuraajien joukossa, kunnes parisataa vuotta sitten yleisesti sysättiin Jeesusta syrjään, ja mentiin kaikki tiet vievät taivaaseen moodiin. Jota itse vastustan, eikä usein ole edes ongelmaa väitellä miksi Jeesus on tie, totuus ja elämä ja joku sen ulkopuolella oleva esoteerinen uskomus ei ole.
Kaipaisin keskustelukerhoa. Tottahan toki esimerkiksi sakramenteissa mysteeriluonne tulee esille kaikkialla.
Eikö gnostilaisuus ole sitä ‘esoteeristä’ kristillisyyttä? Sen mukaan Jeesus opetti lähipiirilleen asioita, joita ei muille opettanut. Esimerkkinä joku vuosi sitten kovasti kohuttu Juudaksen evankeliumi.
Siihen kuului käsittääkseni opetuslasten jakaminen tavan pulliaisiin ja niihin, jotka olivat jotenkin opissa ‘pidemmällä’. Mukaan kului vain tietyille pitemmälle edistyneille tarkoitettuja initiaatiojariittejä. Tiettyjä Raamatun kohtia voi tältä kannalta tulkita, mutta valtavirtakristillisyys lopulta torjui tämmöiset salaopit. Olennaiset kristinuskon perusjutut ovat kaikkien yhteistä omaisuutta.
Uskon mysteeriluonne ei mielestäni liitty esoteriaan. Asiasta voivat paremmin kertoa esim. foorumin katoliset ja ortodoksit. Sekä aiheeseen perehtyneet luterilaiset.
Juudaksen evankeliumi esimerkiksi omasta mielestäni on tylsä ja kuollut.
Raamattu riittää siihen turhia lisäilemättä, tai ottamatta vaikkapa itämaisia uskomuksia mukaan.
Toki sen selittäminen miksi vaikkapa gnostilainen on jossain kohtaa väärässä on kiinnostavaa. Ja itse tehtynä aivan valtavan hidasta, tarkkaa, ja vaivalloista puuhaa.
Syy juurikin miksi kaipaisin tuollaista keskustelukerhoa on, että uskoni suurelta osin elää tuolla rajalla.
Terveessä muodossaan ei ihmisellä ole tarvetta ylpeillä jollain edistymisillään. Erilaisia ollaan, ja erilaiset asiat tuntuvat tärkeiltä. Enemmän näkisin mystiikan läheisenä veljenä unille ja mielikuvitukselle.
Meille varmaan sitten sana ‘esoteerisuus’ synnyttää erilaisia mielikuvia. Omat mielikuvani ovat jotensakin kielteisiä: esoteerisuus = kristinuskon salaopillista tulkintaa. Mutta toivottavasti muutkin vastaavat tähän kysymykseesi.
Tietyllä tavoin kyse väistämättä on salaopillisesta tulkinnasta. Koska kyse on henkilökohtaisesta tulkinnasta. Näkee vaikkapa unen, jota pitää uskoa vahvistavana ja ajatuksia herättävänä.
Ongelmana esoteerisuuden poiskitkemisellä, jota kirkkokin tottahan toki on edistänyt pitäen heitä hörhöinä, osin oikein ja osin väärin on että siinäpä tippuu sitten uskovien joukosta taiteilijat. Ja ketkäs pitävät massojen uskoa elävänä? Ketkäs muokkaavat massaviestimissä sen mihin uskotaan?
Esoteerinen tapa uskoa on henkilökohtainen, joten se osaltaan taatusti kaikilla on harhaoppinen. Aivan kuin lopulta millään kirkkokunnalla ei ole kaikkia totuuksia itsellään.
Taiteilijoita on monenlaisia, siitä olemme ihan samaa mieltä. Monet elävät osin niissä omissa haavemaailmoissaan olivat kristittyjä, tai eivät. Auttaa heidän työssään, kun on ylivilkas mielikuvitus.
Eikö kaikilla kristityillä ole uskonelämässään henkilökohtainen, “sisäinen” puolensa, ja sitten ulospäin suuntautunut, kirkkoon, muihin ihmisiin, ja älyllä käsiteltäviin oppeihin suuntautunut puoli.
Toki, mutta miten suurella osalla oman uskonelämän keskiössä on vaikkapa se, että käyttää 100 tuntia miettien jotain Raamatun yhtä tarinaa esimerkiksi? Enkä syytä siitä heitä, koska tehdäkseen tuota, eikä sitä mitä useimmat näkevät enemmän kutsumuksenaan jättää samalla tekemättä jotain muuta. Eli on superkristitty omassa jutussaan, ja olematon toimija vaikkapalähetytyössä, tai missään toisessa toiminnossa.
Ongelma heissä on, että eivät ole kristittyjä. Jos menisin sinne mettimään elämän syntyjä olisi ainakin jonkinasteinen vaara, että sen sijaan että he kääntyisivät Jeesuksen seuraajaksi alkaisin itse heikentyä uskossani.
Miksi kaipaisit teosofiaa? Se minullakin tulee ensimmäisenä mieleen esoteerisuudesta, joka menee monella tavalla harhaan. Noin kuten sanot voisi käydä.
Esoteerisuus ei ole sama asia kuin keskittyä uskon mysteeripuoleen. Esoteerisuus on harhaoppia, jossa Kristuksen merkitys muuntuu joksikin muuksi kuin perinteisessä kristinuskossa.
Uskon tervettä yliluonnollista puolta korostetaan varmasti enemmän ortodoksisuudessa ja katolisuudessa, mutta protestanteisskin on mm karismaattisemmin asioita ajattelevia, jossa ymmärretään Jumalan yliluonnollisenkin toiminnan puolia, Ihmeitä, uskotaan armolahjojen toimivan edelleen jne.
Koska koen, että tällä hetkellä kristillisyydestä pitkälti puuttuu Raamatun tarinoiden syvempi pohdiskelu. Jossa turvaudutaan juuri kirkkohistoriaan, ja siellä tulleisiin selityksiin. Sen sijaan, että yritettäisiin astua tarinoihin, ja pyrkiä selittämään niitä ja ottaa samalla kritiikit terveesti vastaan siitä, mikä omassa tulkintayrityksessä on vielä pielessä.
En ole sanomassa, että tuo kirkkohistoriaan pohjautuminen olisi kaikille, tai kaikenaikaa väärin. Vaikkakin sen ongelma on, että kirjain kuollettaa. Itselle innostus uskoa kohtaan kuitenkin suurelta osin tulee tuosta syvästä pohdikelusta, johon teosofit pyrkii, kylläkin väärillä lähtökohdilla, ja pyrkimyksilläkin.
Eikö sinulla ole vaikkapa raamattupiiriä, jossa juurikin vähän niin kuin vertaistukihengessä näitä kysymyksiä voisi pohtia? Ja voihan noita täälläkin pohtia, mutta sanalla esoteria vaan on niin huono kaiku.
Raamattupiiri on toki osaratkaisu. Siinä keskitytään yhteen Raamatun kirjaan, ja pyritään ymmärtämään sitä. Jos mennään liikaa sivuun asiasta, niin rönsyt tietenkin hyvässä raamattupiirissä katkotaan, eli keskitytään asiaan.
Raamattupiiri osaratkaisu, koska se samalla rajoittaa kiinnostuksen kohdetta. En sano etteikö olisi äärimmäisen haastavaa pitää avointa keskustelukerhoa Jeesuksen seuraamisesta niin, ettei mentäisi harhaoppien puolelle vähän väliä.
Samalla tavoin keskustelupalsta on omanlaisensa osaratkaisu.
Esoterian huono kaiku on pitkälti varsin myöhäistä historiallista perua. Lähtee pitkälti yhteiskuntien maallistumisesta, jolloin koettiin tarvetta suitsia pois väärinajattelijoita edistyksen tieltä.
Totta. Pitäisi siis lisätä syvempi pohdiskelu yhdessä pähkäillen. Sekään ei pidä ihan paikkaansa, koska taatusti on jotain kaveriporukoita, joissa tehdään juuri noin.
Juutalaisuudessa on suuntauksia, joissa pyritään menemään syvemmälle ja etsiä Raamatun VT:n tekstin tasoja ja eri tasojen kertomia opetuksia. Ajatuksista tekstin syvemmissä kerroksissa ja tekstin takana. Niistä sitten kautta historian ovat rabbit väitelleet ja keskustelleet ja merkittävimpien tulkintoja on kirjattu talteen teoksiin, joita vallankin haredit (ort.juut) ja hasidit (vallan mystikot) opiskelevat ja tutkivat.
Tunnetuimpia juutalaisen mystiikan/esoteria suuntia on Kabbala, ja sen laaja eräänlainen pääteos: Zohar on täynnä tätä pohdiskelua. Samoin Midrash, jonka nimikin merkitsee “tekstin tulkintaa” ja “opiskelua”.
" Midrash and rabbinic readings “discern value in texts, words, and letters, as potential revelatory spaces”, writes the Hebrew scholar Wilda C. Gafney. “They reimagine dominant narratival readings while crafting new ones to stand alongside—not replace—former readings. Midrash also asks questions of the text; sometimes it provides answers, sometimes it leaves the reader to answer the questions”.[4]
*Vanessa Lovelace defines midrash as "a Jewish mode of interpretation that not only engages the words of the text, behind the text, and beyond the text, but also focuses on each letter, and the words left unsaid by each line".[5]"
Kävin äskettäin kuuntelemassa teosofien kokousta. Koen olevani rokotettu, ja oikeastaan niin että minun tehtävääni on olla pohdiskelemassa uskoa pääasiassa vääräuskoisten kanssa. Jotka samalla ottavat asiaansa monesti tosissaan.
Gnostilaisuutta, kyllä. Uudelleensyntymää jne. kyllä. Koenko noiden oppien olevan vieraita ja väärin Jeesuksen seuraamisen rinnalla, kyllä. Mutta samalla koen olevani rokotettu. Useimmat eivät ole, ja tällöin kannattaa pyrkiä kuuntelemaan oikeaa oppia.
Kyse on kahdesta asiasta. Ensinnäkin koen itselleni terveenä mennä tuollaiseen joukkoon puolustamaan Jeesusta. Samalla pyrkien näkemään sitä, että joo tottahan tosiaan muissa uskonnoissa on oppeja, jotka ovat vain hieman erilaisessa muodossa muissa uskonnoissa. Koen haastavana haastaa uskoni suhteen erilaisiin ajatuksiin, jota kautta pystyn syventämään uskoani.
Toisena asiana on teosofien hyväsyminen esoteerisen avaimen olemassaoloon. Eli olennaisesti miten asian näen runouden avaimen olemassaoloon Raamatussa. Runouden ymmärtäminen on aina henkilökohtainen prosessi. Jolloin perinteinen opettaja vaikkapa pappi oppineena opettaa on vaikea lähestyminen.
Tuohon toiseen kuuluu astrologia. Ehkä astroteologia terminä parempi. Ei sellaisena oppina, mitä oikeastaan kaikki nykyastrologit sitä opettavat syntymäkarttoineen. Ei vaan oppina siitä, että ihmisen kehitysvaiheesta jolloin kirjoitusta ei vielä ollut tulevat tarinat mielestäni opettavat ymmärtämään paremmin kaikkien uskontojen mukaanlukien kristinuskon sanomaa. Astrologiaa opetettiin (opetuksen laadusta tietysti ei tiedä) vielä keskiajalla, eikä sen suhde ole historiallisesti ollut kirkon kielteinen asemoituminen heikohkoilla perusteilla Raamattuun. Tai tarkemmin ne perustelut pätevät toki useimpiin astrologian harrastajiin, koska vähemmän yllättäin ihminen korruptoi erityisesti nykyään kaikki henkisyyteen keskittyvät totuudet.
Tulen menemään jossain kohtaa koronan rajoitusten vähetessä myös Raamattukouluun, jossa opetetaan jotain Raamatun kirjaa siihen syventyen. Se on opetusta omien parista. Pääosin olen opetuksista samanmielinen. Eron ollessa se, että nähnen Raamatussa sen mitä yleisesti opetetaan lisäksi, myös paljon syviä muita tasoja. Tasoja joista monet ovat henkilökohtaisia, ja monesti ja monelle vaikeasti sanalliseen muotoon puettavissa. Sitä en edes ole sanomassa, etteikö esimerkiksi moni pappi olisi samanmielinen vaikkapa Raamatun syvästä runollisuudesta.