Olen samaa mieltä tekstin kanssa toki, mutta tuo on niin kokonaan eri asia arkikielen muisto-sanasta, että en tiedä onko puhe muistoateriasta mitenkään kuvaavaa. Paremminkin se vie mielikuvat väärään suuntaan.
" Muistaen siis tätä pelastavaista käskyä (ehtoollisen asettamista) ja kaikkea meidän puolestamme tapahtunutta: ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista, me Sinun omasi, Sinun omistasi, Sinulle edeskannamme kaiken tähden ja kaiken puolesta"
3 tykkäystä
Nähdäkseni merkitys on sama kuin em. KKKssa. Ei muistella mennyttä arkikielen merkityksessä, vaan vietetään sitä tässä ja nyt.
Jeesuksen muisto ihana,
on mieltä ilahduttava,
se sydämen on lohdutus ja
sielun turva, pelastus.
Sana kertoo meille tänään tuon muiston.
Sen uskominen taas on tätä päivää.
Heprealaiskirjeen 10:10 todistaa, että Jeesus on meidät kertakaikkisella uhrilla pyhittänyt ja lunastanut.
Ei ole tarkoitus, että tämä uhri toistetaan.
Tehkää tämä minun testamentikseni? Sori, sekavammaksi vaan menee.
1 tykkäys
Tjaah. No, testamenttihan on raamatullisessa kielenkäytössä yhtäkuin liitto. “Tämä on sen uuden ja ikuisen liiton veri, joka teidän ja monien edestä vuodatetaan…” Eli onhan se siis testamenttikin. Ja tietysti myös Golgatan lunastusuhri tässä ja nyt. Ja varmaan vielä paljon muutakin. Pyhimmän sakramentin salaisuus ei hevillä tyhjene.
1 tykkäys
@Nienna, @SanGennaro, @Silvanus. Tämän ketjun viestit ovat jo hyvän aikaa olleet selkeästi off topic. Pilkoisitteko yleisen eukaristia-aiheisen keskustelun omaan ketjuunsa, kiitos.
Kyllä. Eukaristia on myös muistoateria, mutta se on pääasiassa Kristuksen pyhän ruumiin ja veren nauttiminen syntien sovitukseksi.
Viittasin edellä helluntailaiseen oppiin, joka kieltää eukaristian, eli, että heidän tarjoamansa viini / mehu ja leipä olisi Kristuksen p. ruumis ja veri, vaan heillä kyseessä on ainoastaan muistoateria, jossa mehu ja leipä ovat “vertauskuvia” Jeesuksen verestä ja ruumiista.
Jos joku nyt ihmettelee sanaa “mehu”, niin todellakin, heidän muistoaterioillaan ei välttämättä tarjota viiniä. Olen kerran aikoinaan saanut selvästikin laimennettua mustikkakeittoa. Tämän jälkeen aloinkin valmistella itseäni eroamaan heistä.
En nyt ole ihan varma, onko tämäkään ihan vimpan päälle luterilaisen opin mukainen lausunto. Meillä aikanaan ripariopetuksessa opetettiin ehtoolliselle neljä merkitystä: syntien anteeksisaamisen ateria, yhteyden ateria (yhteys sekä Kristukseen että toisiin seurakuntalaisiin), kiitosateria ja muistoateria. Ja Kristuksen ruumiin ja veren todellinen läsnäolo kaiken yläpuolella kattokäsitteenä. Näitä neljää merkitystä ei mun muistaakseni asetettu minkäänlaiseen ensisijaisuusjärjestykseen, ja omassakin hengellisessä elämässä tuntuu vaihtelevan, mikä niistä tuntuu milloinkin läheisimmältä ja puhuttelevimmalta.
Ja ei kai ehtoollinen sentään syntien sovitukseksi ole? Synnit on sovitettu, ja armonvälineiden kautta jaetaan syntien anteeksiantamusta. Mun mielestä eri asia. Mutta en tosiaan ole varma näistä.
Liputa 1.viesti jossa menee Off.
1 tykkäys
Olen ymmärtänyt Lutherin kirjoituksista, että HPE:ssä tapahtuu leivän ja viinin nk. muuttuminen, mutta ei aineessa, kuten Katolinen kirkko opettaa, vaan uskonmaailmassa.
Leipä ja viini ovat siis kaiken aikaa aineina leipä ja viini, mutta samanaikaisesti ne uskossa ovat Kristuksen p. ruumis ja veri. Eivät “vertauskuvina”, vaan todella ovat. Juuri tätä on sakramentti.
1 tykkäys
Luterilainen uskomme korostaa, että ehtoollinen on armoateria.
On se myöskin muistoateria.
Kun asiaa tarkastelemme, on ilman muuta kysymys myös muistamisesta.
Sanoohan Jeesus itsekin yläsalissa: “… niin usein kun te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni”.
Se, mitä me Jeesuksesta julistamme, se on hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa muistamista.
Eukaristiseen rukoukseen kuuluu osa:
Taivaallinen Isä, kaiken Luoja,
me muistamme kiitollisena, mitä olet tehnyt puolestamme.
Sinä lähetit Poikasi pelastamaan maailman…
1 tykkäys
Pilkottu omaksi ketjukseen (tämä).
Ei se ihan noin mene. Luther ei opeta, eikä kyllä Raamattukaan, että ehtoollisaineet olisivat “uskossa” Kristuksen ruumis ja veri. On paras sanoa yksinkertaisesti, kuten vaikka katekismus sanoo, että ne “ovat” Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Tämä on mysteeri, jota on yritetty - hyvässä tarkoituksessa kai - tehdä helppotajuisemmaksi kaikenlaisilla lisämääreillä kuten “kuvaannollinen”, “uskossa”, “hengellinen”. Sellaisia selityksiä on pidettävä harhaanjohtavina, jotka kyseenalaistavat Kristuksen omat asetussanat.
Kyllä. Juuri noin. Ne OVAT. Mutta ne eivät aineena “muutu” (mikä se teologinen sana nyt onkaan? Konsentraatio?) Ne ovat. Jumalan sanan mukaan ja sanassa. Uskon kautta. Kyllä Luther mainitsi myös uskon.
“Yksin uskosta…”
Asiasta käytettyjä teologisia sanoja on esimerkiksi “transsubstantiaatio”. Se on katolisen kirkon ajatus siitä, että esim. leipä lakkaa olemasta leipää, kun se muuttuu Kristuksen ruumiiksi. Meillä luterilaisilla näin ei ajatella, lähinnä siksi, että kohdassa 1.Kor.11:28 Paavali sanoo sen olevan leipä vielä syömishetkellä.
Toinen sana on “konsekraatio”; sen tekee pappi lausuessaan asetussanat. Kun konsekraatio tehdään Kristuksen asetuksen mukaan, tuloksena on todellinen Kristuksen ruumis ja veri.
Usko on tarpeen, jotta vastaanotamme sakramentin hyödyksemme. Jo 1500-luvulla kiisteltiin siitä, mitä tapahtuu, jos epäuskova nauttii sakramenttia. Englannin anglikaanit katsovat, että hän ei nauti Kristuksen todellista ruumista ja verta. Luterilaiset pitävät kuitenkin kiinni siitä, että jopa epäuskoinen nauttii todellisen Kristuksen ruumiin, tosin tuomiokseen, kuten 1.Kor.11:29 sanoo. Tämä johtuu juuri siitä, että esim. leipä on todellisesti Kristuksen ruumis.
Ehtoollismessussa laulamme: Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Aikaisemmin oli muoto, joka pois otat maailman synnin. Joh. 1:29
Yhteenveto
"Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: “Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
Tietenkin on pääasia, että meidän synnit on sovitettu, mutta kiinnostaisi tietää, miksi sanamuoto on muutettu. Minusta syntien pois ottaminen ja kantaminen eivät aivan synonyymeilta kuulosta.
Meillä on edelleenkin noin…
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä!
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, miserere nobis!
(Ehkä tämä on luterilaista teologiaa, kun ymmärtääkseni luterilaiselta ei syntejä oteta pois… seuraavassa versiossa sitten lauletaan “joka peität maailman synnin”) 
1 tykkäys
“Jumalan karitsa, joka kuljet vierellämme ensimmäisen maailman ongelmissa.”
2 tykkäystä
Hämmästellen ja etsien.
2 tykkäystä