No eivät nuo mitenkään sulje toisiaan pois. Tehkää tämä minun muistokseni, sanoo Jeesus, ja kyllä luterilaisen rippikouluopetuksen mukaan muistoateria on yksi ehtoollisen merkityksistä. Mutta tosiaan vain yksi merkitys. Joissain kirkkokunnissa se on ainoa merkitys, mikä on väärä oppi.
Moderaattorin huomio: pilkottu omaksi ketjukseen ketjusta Pitäisikö luterilaisesta kirkosta erota? Tässä ketjussa voidaan keskustella ehtoollisen luonteesta.
Ilman muuta näin. Ehtoollinen on myös muistoateria katolisenkin käsityksen mukaan. Se, että se on sen lisäksi vielä paljon enemmänkin, ei tee tuota ensimmäistä aspektia millään tavoin tyhjäksi. Tietenkään.
Mitä ehtoollisella sitten oikein muistellaan? En ymmärrä muistoateria aspektia. Ajattelen eukaristiaa menneisyyden sijaan nykyisyytenä. Sillein tämä on ihan tässä ja nyt veretön uhripalvelus, joka kannetaan Jumalalle.
Vastatkoon KKK:
”TEHKÄÄ TÄMÄ MINUN MUISTOKSENI”
1341. Jeesuksen käsky, että hänen eleensä ja sanansa on toistettava ”siihen
saakka, kun hän tulee” (1 Kor. 11:26), ei vaadi vain pitämään mielessä Jeesusta
ja sitä, mitä hän oli tehnyt. Tämä käsky tähtää siihen, että apostolien ja
heidän seuraajiensa kautta Kristuksen muistoa, hänen elämäänsä, kuolemaansa,
ylösnousemustaan ja hänen esirukoustaan Isän edessä vietetään liturgisesti.
611, 1363
Jos käännetään tuo muisto testamentiksi niin avautuu.
Olen samaa mieltä tekstin kanssa toki, mutta tuo on niin kokonaan eri asia arkikielen muisto-sanasta, että en tiedä onko puhe muistoateriasta mitenkään kuvaavaa. Paremminkin se vie mielikuvat väärään suuntaan.
" Muistaen siis tätä pelastavaista käskyä (ehtoollisen asettamista) ja kaikkea meidän puolestamme tapahtunutta: ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista, me Sinun omasi, Sinun omistasi, Sinulle edeskannamme kaiken tähden ja kaiken puolesta"
Nähdäkseni merkitys on sama kuin em. KKKssa. Ei muistella mennyttä arkikielen merkityksessä, vaan vietetään sitä tässä ja nyt.
Jeesuksen muisto ihana,
on mieltä ilahduttava,
se sydämen on lohdutus ja
sielun turva, pelastus.
Sana kertoo meille tänään tuon muiston.
Sen uskominen taas on tätä päivää.
Heprealaiskirjeen 10:10 todistaa, että Jeesus on meidät kertakaikkisella uhrilla pyhittänyt ja lunastanut.
Ei ole tarkoitus, että tämä uhri toistetaan.
Tehkää tämä minun testamentikseni? Sori, sekavammaksi vaan menee.
Tjaah. No, testamenttihan on raamatullisessa kielenkäytössä yhtäkuin liitto. “Tämä on sen uuden ja ikuisen liiton veri, joka teidän ja monien edestä vuodatetaan…” Eli onhan se siis testamenttikin. Ja tietysti myös Golgatan lunastusuhri tässä ja nyt. Ja varmaan vielä paljon muutakin. Pyhimmän sakramentin salaisuus ei hevillä tyhjene.
@Nienna, @SanGennaro, @Silvanus. Tämän ketjun viestit ovat jo hyvän aikaa olleet selkeästi off topic. Pilkoisitteko yleisen eukaristia-aiheisen keskustelun omaan ketjuunsa, kiitos.
Kyllä. Eukaristia on myös muistoateria, mutta se on pääasiassa Kristuksen pyhän ruumiin ja veren nauttiminen syntien sovitukseksi.
Viittasin edellä helluntailaiseen oppiin, joka kieltää eukaristian, eli, että heidän tarjoamansa viini / mehu ja leipä olisi Kristuksen p. ruumis ja veri, vaan heillä kyseessä on ainoastaan muistoateria, jossa mehu ja leipä ovat “vertauskuvia” Jeesuksen verestä ja ruumiista.
Jos joku nyt ihmettelee sanaa “mehu”, niin todellakin, heidän muistoaterioillaan ei välttämättä tarjota viiniä. Olen kerran aikoinaan saanut selvästikin laimennettua mustikkakeittoa. Tämän jälkeen aloinkin valmistella itseäni eroamaan heistä.
En nyt ole ihan varma, onko tämäkään ihan vimpan päälle luterilaisen opin mukainen lausunto. Meillä aikanaan ripariopetuksessa opetettiin ehtoolliselle neljä merkitystä: syntien anteeksisaamisen ateria, yhteyden ateria (yhteys sekä Kristukseen että toisiin seurakuntalaisiin), kiitosateria ja muistoateria. Ja Kristuksen ruumiin ja veren todellinen läsnäolo kaiken yläpuolella kattokäsitteenä. Näitä neljää merkitystä ei mun muistaakseni asetettu minkäänlaiseen ensisijaisuusjärjestykseen, ja omassakin hengellisessä elämässä tuntuu vaihtelevan, mikä niistä tuntuu milloinkin läheisimmältä ja puhuttelevimmalta.
Ja ei kai ehtoollinen sentään syntien sovitukseksi ole? Synnit on sovitettu, ja armonvälineiden kautta jaetaan syntien anteeksiantamusta. Mun mielestä eri asia. Mutta en tosiaan ole varma näistä.
Liputa 1.viesti jossa menee Off.
Olen ymmärtänyt Lutherin kirjoituksista, että HPE:ssä tapahtuu leivän ja viinin nk. muuttuminen, mutta ei aineessa, kuten Katolinen kirkko opettaa, vaan uskonmaailmassa.
Leipä ja viini ovat siis kaiken aikaa aineina leipä ja viini, mutta samanaikaisesti ne uskossa ovat Kristuksen p. ruumis ja veri. Eivät “vertauskuvina”, vaan todella ovat. Juuri tätä on sakramentti.
Luterilainen uskomme korostaa, että ehtoollinen on armoateria.
On se myöskin muistoateria.
Kun asiaa tarkastelemme, on ilman muuta kysymys myös muistamisesta.
Sanoohan Jeesus itsekin yläsalissa: “… niin usein kun te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni”.
Se, mitä me Jeesuksesta julistamme, se on hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa muistamista.
Eukaristiseen rukoukseen kuuluu osa:
Taivaallinen Isä, kaiken Luoja,
me muistamme kiitollisena, mitä olet tehnyt puolestamme.
Sinä lähetit Poikasi pelastamaan maailman…
Pilkottu omaksi ketjukseen (tämä).
Ei se ihan noin mene. Luther ei opeta, eikä kyllä Raamattukaan, että ehtoollisaineet olisivat “uskossa” Kristuksen ruumis ja veri. On paras sanoa yksinkertaisesti, kuten vaikka katekismus sanoo, että ne “ovat” Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Tämä on mysteeri, jota on yritetty - hyvässä tarkoituksessa kai - tehdä helppotajuisemmaksi kaikenlaisilla lisämääreillä kuten “kuvaannollinen”, “uskossa”, “hengellinen”. Sellaisia selityksiä on pidettävä harhaanjohtavina, jotka kyseenalaistavat Kristuksen omat asetussanat.
Kyllä. Juuri noin. Ne OVAT. Mutta ne eivät aineena “muutu” (mikä se teologinen sana nyt onkaan? Konsentraatio?) Ne ovat. Jumalan sanan mukaan ja sanassa. Uskon kautta. Kyllä Luther mainitsi myös uskon.
“Yksin uskosta…”