Diakoni, kirkkonne avioliittokäsitys ei siis ole muuttunut, mutta silti osa piispoistanne sallii papin kuitenkin vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Siinähän on kyse toiminnan sallimisesta, ei pelkistä mielipiteistä. Miten tällainen voi lisätä kirkkonne yhtenäisyyttä, etenkään kun perusteena pidetään papin omantunnonkysymystä.
Tulkitsenko oikein, että saa vihkiä, koska “musta tuntuu siltä”, koska “rakkaus velvoittaa”.
Kuten sanoin, yksi piispa on anatematisoinut itsensä kannustamalla toimimaan vastoin kirkon opetusta.
Ei tämä lisää kirkon yksimielisyyttä. Eikä myöskään erilaisten käytänteiden salliminen. Jos niin käy, niin seuraavaksi turmion iljetyksen alttarille kantanut puoli alkaa edellyttämään sitä, että samaa sukupuolta olevien siunaaminen on Jmalan tahto, jota vastaan ei saa puhua. Sitähän he edellyttävät jo nyt, sillä ei kukaan pappi toimisi vastoin Jumalan tahtoa. Tätä toitotan papeillemme koko ajan, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen. Se, mitä sanotaan ääneen, esimerkiksi minulle suoraan, on että “Miten voin tietää Jumalan tahdon?”.
Minusta tuntuu, että syy on siinä, että ei kestetä ihmisen pahaa oloa. Ajatellaan että pyytäjällä on parempi olo kun suostutaan vaatimuksiin. Tämä on perkeleen sielunhoitoa. Sivuutetaan Jumalan tahto että kaikilla olisi hyvä olla. Saman sukupuolen liittoja vihkivät papit ovat toteuttamassa omaa kutsumustaan ei Jumalan eikä seurakunna kutsumusta. EI uskalleta sanoa ihmisille “Ei”.
Kirkkomme avioliittokäsitys ei ole muuttunut, mutta piispa Laajasalo osaittaa toiminnallaan, että häneltä on piispuus hukassa.
Pahinta tässä on, että samaa sukupuolta olevat parit harhautetaan uskomaan että Jumala jopa siunaa heidän liittonsa. Se on äärimmäinen valhe ja suoranainen pastoraalinen raiskaus. Samalla opetetaan ja sanotaan, että yksittäinen pappi ominetuntoineen voi ajaa kirkon ohi ylentäen itsensä kirkon yläpuolelle. Sitä ei edes Luther tehnyt kaikista karikatyyreistä huolimatta.
Mutta minä jään tähän kirkkoon, vaikkapa vain kaikkien, jopa itseni kiusaksi. Toisekseen, ort ja kat ovat täällä selkeästi osoittaneet että heidän kirkkonsa ei ole minua varten. Joskus saatoin niin ajatellakin, mutta se juna meni jo.
D
Täällä olevilla ort ja kat ei ole minkään valtakunnan valtuuksia määritellä tätä asiaa…
Joitakin huomioita ketjun alkuperäisen avauksen aiheeseen:
tällä hetkellä kirkkojärjestyksessä todetaan, että molempien kirkossa vihittävien pitää olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Kirkollisen vihkimisen voi saada myös pari, josta toinen kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kristilliseen kirkkokuntaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin periaatteellisella tasolla, että molemmat vihittävät ovat kristittyjä. Reaalimaailmassa itsensä kristityksi kokeva oi olla myös kuulumatta virallisesti johonkin kirkkokuntaan, vaan olla esim. jonkun yhdistyksen jäsen tai ei ehkä sitäkään. Tämä seikka ei kuitenkaan liene ollut aloitteen taustalla.
Tuomiokapituli huomauttaa, että kirkolliset toimitukset ovat nimenomaan kirkon jäsenille kuuluvia oikeuksia. Kirkollisen vihkimisen laajentamista kirkkoon kuulumattomiin ja muiden uskontojen edustajiin se pitäisi tästä merkittävänä poikkeuksena.
Lisäksi olisi syytä huomata, että kirkolliset toimitukset ovat toimituksesta osallisille omakohtaista uskonnonharjoittamista. Jos toinen kihlakumppani ei ole kristitty, niin millä perusteella hänen oletetaan tunnustavan kristinuskoa vihkitoimituksessa.
Avioliiton siunaaminen on sikäli eri asia, että siinä riittää että toinen osapulista tunnustaa omakohtaisesti kristinuskoa ja toivoo että heidän yhteisen liittonsa puolesta rukoillaan.
Eivät ole osoittaneet mitään tuollaista. Ortodoksinen kirkko on koko kosmosta varten. Mutta ei siihen voi tietenkään yhden asian takia hakeutua. Luterilaisesta ei tule ortodoksia sillä, että on esim. avioliitto- ja pappeuskysymyksessä samaa mieltä kuin ortodoksinen kirkko. Tämä on ongelma monelle, jotka pakenevat yhdestä puljusta toiseen jonkin yksittäisen opillisen seikan perusteella; pian käy ilmi, että eroja on enemmänkin ja että pitäisi oikeastaan uudistua mieleltään melko paljon omaksuakseen ort. opin ja elämännäkemyksen.
Kyllä ovat. Jatkuva luterilaisuuden dissaaminen, (olisikin vain puhetta erilaisuudesta), on saanut minut huomaamaan, että olen aika hyvässä kirkossa. Ei ole tarvetta dissata. Toki pahimmat luterilaisuuden dissaajat löytyvät omista riveistä, mutta elämä opettaa heitäkin.
Ennen ajattelin että paluu isoäitikirkkoon tai ort on mahdollista. Nyt huomaan vain jotain omituista aversiota kun käyn noissa kirkoissa tai luen niiden juttuja. Luulen että tuo aversio nousee tämän foorumin jutuista. Minulla on melko koherentti kuva luterilaisuudesta. En jaksa enää oikoa siitä heitettyjä juttuja liiemmälti. Se on se mihin olen yrittänyt pyrkiä. Pyrkimykseni ei ole ollut nillittää muiden kirkkojen asioista, ne eivät minulle kuulu. Mutta ilmapiiri täällä on niin evl-vastainen, että se on varmasti vaikuttanut ja sisuunnuttanut minut.
Ja olen hyvin tietoinen siitä, että yhden asian takia ei kirkkoa vaihdeta. Kirkko on elämäntapa ja minun kirkossani ja minun luterilaisuudessani opetetaan kunnioittamaan muita kirkkoja, koska niissä on tosi Kirkko löydettävissä, vaikka ihmisissä ei aina olisikaan.
Luterilaisuus on erilaista kuin muut kirkot. Odotan sitä päivää kun keskustelut täällä alkavat sanoilla “Meillä on eri tavalla”, eikä “Meillä on paremmin”. Jokaiselle on itsestään selvää, että kirkot ovat erilaisia. Paremmuudesta en tiedä. Jumala tietää.
Palatakseni teemaan, konservatiivisena evl pappina sitä odottaisi kannustusta ja jopa rukousta jaksamisen puolesta. Ei niinkään kirkon rappiosta puhumista ja kannustusta vaihtaa kirkkokuntaa. Se on samaa p****a pastoraalisuutta jota liberaalipapit tarjoavat ihmisille muutenkin.
D
En ole huomannut, että ort. tai room.-kat. kirjoittelijat olisivat kannustaneet täällä ketään vaihtamaan kirkkokuntaa. Pikemminkin ovat hillinneet sitä, jos joku on uhonnut tekevänsä niin jonkin yksittäisen asian takia.
Toisaalta moni foorumin ort. ja room.-katolilaisista on entinen luterilainen, joten heillä on kokemusta vaihdosta ja siihen liittyvistä tuntemuksista. Totuus on, että moni seisoo liian kauan kynnyksellä ja odottaa, vaikka sisimmässään tietää jo lopputuloksen. Silloin on aivan paikallaan rohkaista ottamaan ratkaisevan askeleen.
Mitään erityistä käännytystä mihinkään suuntaan en ole havainnut - paitsi sen, että erottuani aikoinaan ev.-lut. kansankirkosta Luther-säätiöläiset laittoivat minulle privaviestejä ja houkuttelivat omaan puljuunsa. Mutta ei sekään minua häirinnyt. Kiitin kohteliaasti ja sanoin ei.
Ev.-lut. rappiosta puhuvat tosiaan eniten luterilaiset itse.
Olen huomannut sellaisen ilmiön, että joillakin on liian romanttinen kuva vaikka todellisuus on kaikkea muuta ja historia puhuu puolestaan. Joillekin raja on venyvä käsite. Uhriutumisesta puhumattakaan. Psykologisesti tuon jotenkin ymmärtää. Jarrutus tapahtuu peloista käsin, pelätään muutosta koska pitäisi muuttua niin paljon, eikä siihen ole valmiutta.
Kun erosin kansankirkosta ja kerroin siitä edellisellä foorumilla, niin teikäläinen toivotteli tutustumaan Ort. kirkkoon. Että taidetaan se hallita sielläkin suunnassa.
Edellyttäisin tällaisen kommentin kirjoittajalta yleensä melkoista tietämystä psykologiasta ja ihmisen psykodynamiikasta. Mutta tässä tapauksessa annan olla, koska
D
Mihinkään kuulumattomat eronneet ovat tietysti vapaata riistaa. Ei se ole proselytismiä, jos henkilö ei ole minkään puljun jäsen.
Mutta sanotaan nyt silti, että toivottavasti toivotukseni aiheuttamat traumat ovat jo parantuneet. 
Joo, no hard feelings. Pomppasi vain muistin syövereistä mieleeni, kun luin viestisi säätiöläisten privaviesteistä.
Diakoni, surullisena voin yhtyä edellisen viestin sanoihisi.
Piispa Keskitalon ulostulo on mielestäni outo:
" Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo ottaa sanomalehti Kalevassa 18.10. julkaistussa haastattelussa kantaa sateenkaaripareja vihkivien pappien rankaisemiseen. Hän toteaa, ettei voi piispana kehottaa vihkimään sateenkaripareja, koska rikkoisi kirkon kantaa vastaan.
– En liioin usko, että ratkaisemme tilanteen varoituksia jakamalla, hän jatkaa.
Keskitalo kertookin esittävänsä keskiviikkona 21.10. kokoontuvalle"
Ei voi kehottaa ketään pappeja kirkon kannan vastaiseen toimintaan (pitäisikö tosiaan ?!?), mutta kehottaa muita piispoja olemaan rankaisematta niitä pappeja jotka toimivat kirkon käsitystä ja sääntöjä vastaan (?!?)
Siis: En nyt kehoita ketään toimimaan sääntöjä vastaan , ja jos toimii niin ei siitä mitään seuraa…
Joo, Olisipa jääkiekkotuomareilla yhtä “liberaalit” otteet, ja Poliisilla (?)
Suomen evl-kirkko: Ei mitään rajaa!
Linjassa evankeliumin kanssa. Valitettavasti ne jotka muutosta haluavat, tulevat tästä oikeasta kaitsennasta huolimatta ottamaan kirkon väkivalloin haltuunsa ja nöyryyttämään sitä ja niitä jotka ajattelevat perinteisesti.
Keskitalo on oikeassa. Opettamalla ja pitäytymällä oikeassa opissa - siinä on evankeliumin dynamiikka. Lupa olisi ollut pakkokeinoihin, mutta on oikein että niin ei tehty. Vaikka se pahalle tuntuukin, kaiken kirkon pilkkaamisen jälkeen.
D
Vähän yllättävää Keskitalolta. Mutta antoi hän tosin jo aiemmin vastauksen jonka mukaan pyrkii jonkinlaiseen konsensukseen… Taitaapa Häkkinen jäädä ainoaksi piispaksi joka selvin sanoin torjuu uuden ajattelun opin vastaisena.
Niin, siis Keskitalohan sanoo suoraan mikä kirkon käsitys on. Ei se rankaisemalla muutu.
D
Sanoo, mutta pyrkii silti jonkinlaiseen mahdottomuuteen eli kumartamaan yhtaikaa kahteen suuntaan.
Eihän papin väärän teko voisi jäädä ilman seurausta millään järkevällä perusteella nyt kun kapitulin aiempi toiminta todettiin oikeudessa lailliseksi. Mikä nyt olisi muuttunut?
Toki voi todeta että Keskitalon ehdotus jonka mukaan kaikki ns vihkimiset kuitenkin käsitellään on eräänlaista kaitsentaa sekin. Mutta heti en keksi mitä mieltä sellaisessa työssä on mikäli etukäteen on sovittu että ei seuraa varoitusta. Yhtä hyvin voisi jättää nuo käsittelytkin sitten pois.
Keskitalo haluaa siis hakea sovinnon tietä. Osa papeista kiittää. Jotkut kuitenkin jatkavat syrjinnästä syyttämistä kuten fb kommentit jo kertovat.
Sopua ei tule syntymään. Kirkko jakautuu.
Minä uskon että Keskitalo tekee niin kuin Jeesus tekisi. Sanoisi että ei näin, eikä sanktioisi, ennen kuin viimeisellä tuomiolla.
D