En muista oliko tämä jossakin ketjussa. Ensimmäisenä mieleen tuli, että tarve tälle muutokselle ei johdu heteroparien tarpeista. Toiseksi, avioliittolain muuttaminen antaisi mahdollisuuden laittaa lakiin että luterilainen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä ei menisi läpi kirkolliskokouksessa, jolloin samaa sukupuolta siunaavat ja vihkivät papit saisivat lisää vettä myllyynsä.
Huomaan turhautuvani tällaisista uutisista. Enimmäkseen siksi, että oletus ketunhännästä kainalossa on pesiytynyt omaan ajattelumaailmaan liian syvälle.
En ymmärrä miksi ei-kristitty, ihminen joka ei kuulu mihinkään kristilliseen kirkkoon tarvitsisi tulla vihityksi kirkossa. Kirkko ei rankaise tällä ketään. Kirkolla on omat kriteerinsä toimituksille. Ei niitä voi toimittaa miten sattuu ja kenelle sattuu.
Olisihan se hassua, jos kirkkoon kuuluvia kastettaisiin. No, leikki leikkinä.
Tavallaan tämä sama ongelma on myös ort. Kirkossa seka-avioliittojen suhteen: vain liittoon, jossa molemmat parikit ovat ortodokseja, voidaan vihkiä kruunaten. Seka-avioliittoja kyllä siunataan ja vihitään, mutta silloin tärkein eli kruunaus jätetään pois. Se on vähän sellainen kompromissitoimitus.
Ihan samaan asiaan kiinnitin huomiota (kirkkoon kuulumattomia kastetaan). Korkalainen on körttipappi, oikein liberaali sellainen. Häneen olen pettynyt tosi pahasti.
Onko körttejä oleamssa ei-liberaalieinakin? En ole tähän mennessä törmännyt sellaiseen… Kyllä ne konsut löytyy ihan jostain muualta kuin Herttäjä-yhdistyksen tai KRS:n piiristä…
Kyllä voi hyvin johtuakin. on paljon heteropareja, joista toinen ei kuulu kirkkoon. Eräs sukulaiseni oli pettynyt kun eivät saaneet “ihan oikeaa” vihkimistä kirkossa, kun puoliso ei kuulunut kirkkoon,
En kyllä kiellä sitäkään etteikö tässä joku sateenkaarijuoninta voi olla takana.
Ymmärrän sen halun henkilön itsensä (tai hänen puolisonsa) kannalta. Esim. mies ei kuulu kirkkoon ja tuleva vaimo kuuluu. Morsian haluaisi ihanan perinteisen ja tunteikkaan kirkkovihkimisen. Kirkollisella vihkimisellä on tunnearvoa, siltikin, vaikka avioliiton siunaamisen saisi joka tapauksessa.
Mutta sinänsä samaa mieltä kuin sinäkin, että ei kirkon tarvitse vihkiä muita kuin kirkon jäseniä. Henk. koht. mielipiteessäni menen jopa niin pitkälle, että ei kirkon tarvitsisi myöskään vihkiä (kirkon jäseniäkään) kuin ensimmäiseen avioliittoon. Seuraavat voisi hoitaa maistraatissa.
Ei se ole halventava vaan totuudenmukainen kuvaus. Seka-avioliitto on sellainen, jossa puolisot edustavat eri uskontokuntaa. Evankelis-luterilaisuus nyt vaan ei ole ortodoksisuutta ja kääntäen.
Tämä on oleellinen tieto etenkin teologiaa opiskeleville ort. miehille, koska seka-avioliitto luterilaisen naisen kanssa on kanoninen este pappisvihkimykselle. Ei riitä, että on naimisissa: myös vaimon pitää olla ortodoksi, ja liiton molemmille ensimmäinen. Tämän vuoksi en itse menisi naimisiin toisuskoisen kanssa; haluan säilyttää option saada joskus vihkimys edes johonkin pappeuden asteeseen.
Meilläpäin puhutaan kirkkokunnista. Jos puhutaan uskontokunnista niin evl kontekstissa sillä viitataan esim. buddhalaisiin. Jos kristitty sanoo kristitylle että kuulut eri uskontokuntaan niin kyllä se on minun mielestäni halventavaa.
Joo, on paljon kirkkokuntia joilla ei ole ehtoollisyhteyttä, mutta ovat samaa uskontokuntaa eli kristinuskoa. Ev.lut. kirkossa myös avioliittoon vihkiminen voidaan toimittaa ihan tavalliseen tapaan, vaikka toinen puolisoista kuuluisi muuhun kirkkokuntaan eikä ehtoollisyhteyttä olisi. Kokemusta on.
Timo tietenkin tapansa mukaan provosoi ja tämän voi halutessaan ohittaa sitten että ”suomentaa” uskontokunnan kirkkokunnaksi.
Mutta tarkkaan ottaen kyseessä on sääntöjen rikkominen, ja jos olisin mode, antaisin varoituksen ja seuraavasta bannin.
Uskonto on yleisen puhetavan mukaan jotain sellaista mitä kristinusko on. Eri asia kuin kirkko. Näin Timo itse asiassa sanoo meitä muita ei-kristityksi, joka on selvä sääntörikkomus. Ei sillä sanalla, mutta sisältö on juuri se.
Käsitteitä ei voi omavaltaisesti muuttaa. Kuten vaikkapa avioliitoksi väitetään saman sukupuolen kanssa elämistä. Eihän se sitä ole koska avioliiton eksakti ja olennainen merkitys sisältää eri sukupuolet.
Juuri tuollaisten seikkojen vuoksi voidaan puhua eri uskonto-/kirkko-/tunnustuskunnasta. Valitkaa sana, joka teitä miellyttää. Minusta kyse on eri uskontokunnasta, koska molemmat ovat uskonnollisia yhdyskuntia. En oikein tavoita sanoista närkästymistä tässä. Kyllähän puhutaan mm. ortodoksisen uskonnon opetuksesta kouluissa, ja samoin ev.-lut. uskonnon opetuksesta. Jos ne siis koulussa ovat kaksi eri uskontokuntaa omine oppiaineineen, niin miksi se olisi loukkaavaa muussa yhteydessä? Sanoin nimenomaan, että ehtoollisyhteyttä ei ole opillisten eroavaisuuksien takia.
Onhan myös yhteisöjä ja paikalliskirkkoja, joilla on yhteinen oppi mutta ei ehtoollisyhteyttä järjestykseen liittyvien seikkojen takia. Silloin ei ole kyse eri uskonto-/kirkko-/tunnustuskunnasta, vaan oppi on sama, vaikka yhteys onkin katkolla.
“Timo k taas trollaa” alkaa olla aika kulunut fraasi. Ei se ole trollaamista, jos näkee asiat eri tavalla ja rauhallisesti ilmaisee sen. En ole väittänyt ketään ei-kristityksi.
Te, jotka paheksutte mielipidettäni ja käyttämiäni termejä tässä yhteydessä ette joudu ikinä kohtaamaan omakohtaisesti tämän opin ankaruutta. Minulle se nyt vaan on niin, että evankelis-luterilainen nainen edustaa eri uskontoa, koska hänen kanssaan avioituminen estäisi minulta vihkimyksen pappeuteen, kun taas oman kirkko-/tunnustus-/uskontokunnan naispuolisen edustajan kanssa avioituminen on suorastaan edellytys vihkimykselle. Tästä positiosta katsottuna ero ei ole vain jotain semanttista saivartelua, vaan se on mitä konkreettisin asia, joka vaikuttaa ihmissuhteisiin ihan käytännön tasolla.
Kyllä minä sen uskon, että ev.-lut. kansankirkossa saa kirkkohäät, vaikka avioituisi muhamettilaisen tai hindulaisen kanssa.
Eikö tässä ole jotain ylimääräistä lastia lastattu virkaan liittyväksi?
1 Tim 3:1 - 2 “Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan,”
Juu, alkuteksti käyttää termiä episkopos.
1 Kor 7:12 - 14: "Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
Olisi tietenkin mielenkiintoista tietää mitä käsitettä ortodoksit käyttävät niistä joilla on eri uskonto: buddhalainen, hindu tms: uskontokunta, kirkkokunta vai tunnustuskunta.
Tässä ei ole mitään henkilökohtaista. Eriuskoisen tai uskomattoman kanssa naimisiinmeno ei ole ollut alunperin kielletty kristityltä.
Ei kenenkään ole pakko mennä naimisiin. Ei se ainakaan ortodokseilla ole edellytys papiksivihkimiselle Suomessa.
Provosoivasti voisi tietenkin sanoa että naimisiinmeno ortodoksisen miehen kanssa estäisi myös papiksivihkimisen, mutta tuskin silloin vedottaisiin siihen että kyse on eri uskonnosta.
Faktisesti “uskontokunta” sanaa käytetään horjuvasti virallisessa kielenkäytössä. En vain keksi miten eriteltäisiin kristilliset kirkot eri ei-kristillisistä uskonnoista muuten kuin puhumalla uskontokunnista. Kun virallisessa kielenkäytössä puhutaan kirkkokunnista, niillä ei kuitenkaan tarkoiteta hinduja tms.
No eihän tuossa ole samasta kysymys.
Uskonnolliset yhdyskunnat on yleiskäsite, joka voi tarkoittaa kaikkiin eri uskontoihin liittyviä yhteisöjä, myös saman uskonnon puitteissa.
”Eri uskontokunnat” sen sijaan alleviivaa sitä että po. yhteisöt ovat nimenomaan eri uskontoja edustavia.
Onko näin? Mielestäni tuossa on sitten harhaanjohtavaa terminologiaa. Kyllä yleistietoa on se, että kyse on samasta uskonnosta. Joten kuuluisi puhua ortodoksisesta uskonnonopetuksesta eikä ortodoksisen uskonnon opetuksesta. Ja evlut uskonnonopetuksesta.
Kun lopuksi taas toteat sen että et pidä meitä ei-kristittyinä, huomataan miten turhaa provoilua harrastat. Ihmiset, jotka pitävät toisiaan aidosti kristittyinä, käyttävät asiallisesti vakiintuneita termejä. Niihin kuuluu puhe kirkkokunnista ja kirkoista. On riittävästi tilanteita, joissa voi tuoda esiin uskoaan siihen että oma kirkko on se ainoa oikea alkuperäinen.
Raamattu ei ole mikään tyhjentävä ortodoksisen opin kuvaus eikä papin kriteerien luettelo. Ei sitä ole tarkoitus sillä tavalla käyttää. Ei ole nyt kanonikirjoja täällä käytössä, joten en voi tarkistaa, mutta käsittääkseni vaatimukset ovat jo jakautumattoman kirkon ajalta (eli niiden on tarkoitus koskea koko kristikuntaa eikä vain ortodokseja. Eihän siellä Raamatussa myöskään lue, että luterilaisessa kirkossa tulee olla urut, mutta niin vain te aina ne sinne sijoitatte. Olisiko siis niin, että Raamattu ei sisällä kaikkea?).
Ööh, buddhalaisia kutsumme buddhalaisiksi, muhamettilaisia muhamettilaisiksi, hindulaisia hindulaisiksi jne.
Kirkko ei ole koskaan nähnyt hyvänä ei-kristityn kanssa avioitumista. Jos niin on jossain tapahtunut, siinä on ollut kyse jonkinlaisesta ekonomiasta tai välttämättömyyden pakosta. Kuten sanottua, kruunausta ei voi tapahtua, jos parilla ei ole ehtoollisyhteyttä. Sen takia kruunaus puuttuu myös silloin, kun ortodoksi menee naimisiin ei-ortodoksisen kristityn kanssa. Sellainen liitto on muutenkin meidän perinteestämme katsottuna hieman kummajainen, ja niinpä toimituskäytännöissä voi olla horjuntaa - etenkin menneinä aikoina on ollut.
“Ei kenenkään ole pakko mennä naimisiin. Ei se ainakaan ortodokseilla ole edellytys papiksivihkimiselle Suomessa.”
On se, jos ei ole valmis ryhtymään munkiksi tai selibaattipapiksi. Kirkko on perinteisesti suhtautunut meillä hyvin nihkeästi uusien selibaattipappien vihkimiselle, koska sen suhteen on ollut ongelmia. Selibaatissa pysyminen on haasteista vain yksi, eikä välttämättä edes se kaikkein raskain tai vaikein. Selibaattipapilta puuttuu vaimon ja perheen tuki - hän on ihan yksin. Selibaattipapit sijoitetaan usein syrjäisimpiin seurakuntiin, joihin on vaikea saada perheellisiä pappeja lähtemään. Yksin vieraalla paikkakunnalla keskellä ei-mitään ja vastuun kantaminen koko seurakunnasta yksin voi olla aivan hemmetin raskas taakka, jos henkilö ei ole täysin balanssissa itsensä ja selibaattilupauksensa kanssa. Se johtaa helposti masennukseen tai päihdeongelmaan. Tämän vuoksi kynnys vihkiä uusia selibaattipappeja on korkea.
Naimattomuus ei ole pappisvihkimyksen saamisen este per se, mutta käytännössä se sitä on, ellei ole valmis menemään luostariin. Jos taas olen puhunut ortodoksisesta avioliitosta, siitä luulisi jokaisen tajuavan, että silloin en ole kiinnostunut selibaattipappeudesta.
