Näin oli. Siitä tulee vaan se ongelma, että miten siitä Toiviaisen touhusta sitten olisi sallittua puhua? Selvästi näkyy, että hän toimii ns. omissa nimissään eikä esim. seurakuntansa päätösten velvoittamana, on valmis uhmaamaan ja syyllistämään viranomaisia ja heidän päätöksiään, uhkaa yllättäen muuttaa maasta mutta peruukin päätöksensä, käyttää karkeaa kieltä somessa jne. On selvää, että tuollainen ei ole tavanomaista kirkonpalvelijan käytöstä vaan uhmakasta, tempoilevaa, lyhytjännitteistä, tunteikasta ja passioiden ohjaamaa, dramaattista, omapäistä, kiihkoisaa, sovinnaisuudesta vähät välittävää jne. Ei ole minusta mitenkään kohtuutonta kutsua sitä meuhkaamiseksi, jos vertailukohtana ovat sadat tavalliset ev.-lut. kirkon työntekijät, jotka pyrkivät toimimaan työyhteisönsä pelisääntöjen puitteissa, pyrkivät vahvistamaan uskovissa (ja muissakin) kunnioitusta myös maallista esivaltaa ja heidän päätöksiään kohtaan, pyrkivät kaikessa ulkoisessa käytöksessä ja toiminnassaan välittämään kristillisiä hyveitä kuten rauhallisuutta, sopuisuutta, toisten kunnioitusta, iloisuutta ja toiveikkuutta jne.
Minusta se lainaamani Toiviaisen Fb-päivitys huokui epäkristillistä henkeä. Kun pyhä apostoli kirjoitti olevansa itse syntisistä suurin ja miten koko luomakunnassa mikään muu ei ollut epäpuhdasta, niin mitä sanoo Toiviainen: hän sanoo koko maata paskaksi ja toivottomaksi, kun taas hän itse uskoi säilyttävänsä toivonsa, koska “uskoi ja rakasti niin paljon”. Minä ennakoin, että Toiviainen joutuu käymään vielä kovan koulun itsensä kanssa - ja sen, että kristinuskossa ei ole kyse sosialidemokraattisesta maailmanparannusprojektista, vaan uskosta siihen, että Jumala pelastaa kyllä ihmiset toivottoman paskankin keskeltä, vaikka tämä sitten tulisi äärimuhamettilaisten teurastamaksi.