Tottakai käytännössä voi merkitä monenlaista.
Toiviainen tuo esiin tuskaansa esim. ihmisten yksinäisyydestä. Papin työssä on karua kun ei edes hautaan siunattaessa ketään välittävää omaista tai ystävää löydy, ja tietenkin moni meistä muistakin kohtaa kysymyksen esim. laitoksissa vieraillessaan.
Omista asioistaan huolehtivia on kyllä riittävästi. Hyvinvointi ei meillä jakaannu tasaisesti, eikä toisaalta perheen tai yksilön elintaso mitenkään takaa sitä että esimerkiksi lapset tai vanhukset voisivat hyvin. Heikommat siis jäävät vahvempien ja kiireisempien jalkoihin.
En sympatiseeraa Toiviaisen kielenkäyttöä, enkä tiedä oikein tarkkaan mistä kaikesta on kysymys hänen kohdallaan. Jaan myös huolen siitä onko papin tehtävä järkevää uskoa hänen kaltaiselleen.
Mutta yhteisöllisen välittämisen kaipaaminen on oikein ja rikkaan Suomen rakkausvaje on totta. Tilanne lienee kuitenkin samanlainen tai huonompi todella monessa maassa.
Kaikkialla voi jokainen aloittaa välittämisen lähipiiristään, eikä kenenkään elämää välttämättä paranna yhtään hallituksen ja muiden päättäjien syyttäminen. Jotkut vaan kokevat asiat voimakkaasti ja sanovat ääneen sen.
Minusta ainakin suomalaiset ovat enimmäkseen välittäviä ja ystävällisiä ihmisiä. Ihme demonisointia taas.
Ei ammatissaan ongelmia kohtaavan tunteita silti pidä vähätellä. Lapsiperheet meillä elävät enimmäkseen ihan hyvää elämää. Silti ongelmaperheissä käyvät poliisit ja sosiaalityöntekijät tarvitsevat todellista tukea jaksaakseen, koska kohtaavat oikeasti liian paljon lapsia liian pahoissa tilanteissa.
Sama koskee varmasti vanhuksia ja syrjäytyneitä. Moni huolehtii omistaan, mutta eivät kaikki, ja sitten on niitä, joilla niitä omia ei ole, eikä heistä kukaan muu huolehdi kuin työkseen huolehtivat. Kyllä siinä varmasti näkyy helposti lähimmäisenrakkauden rajat. Ja siinä, miten suomalainen vastustaa erilaisten hoitolaitosten sijoittamista asuinalueilleen.
Meillä on sellainen ‘yhteiskunta’ hoitaa ajattelutapa. Ja on hyvä, että meillä yhteiskunta oikeasti monta asiaa hoitaakin. Mutta samalla me jätämme itse kohtaamatta vähäosaiset. Monessa maassa kristityt ottavat paljon aktiivisemman ja henkilökohtaisimman asenteen toisten auttamiseen.
Syntisiä ihmiset tietysti ovat kaikkialla, joten rakkautta ja välittämistä ei missään ole riittävästi, missä ihmiset asioita hoitavat.
Ei pidä vähätellä, mutta ei pidä liioitellakaan. Aikuisen ihmisen pitää kuitenkin osata panna tunteillensa rajat. Ja ymmärtää sekin, että vaikka joutuisi näkemään ikäviä asioita työssään, se ei tosiaan tee kaikista ja kaikesta sellaista.
Ihan samaa mieltä olen siitä, että liikaa välittämistä ulkoistetaan yhteiskunnalle tai valtiolle - viranomainen saa olla lähiomainen. Samalla ihmiset ovat myyneet oman itsenäisyytensä asioissaan.
Tarvitsemme heikompien auttamiseen erikoistuneita ihmisiä. Kaikenlainen amatöörimäinen säätäminen on vain pahaksi.
Lisäksi yksi erittäin suuri ongelma on organisointi ja logistiikka. Auttajien pitäisi tietää milloin, kuka, missä jne…
Kirkko tietenkin voi auttaa asioiden organisoinnissa ja toimia siinä aktiivisesti.
Yksinäiset ynnä muut apua/ihmissuhteita kaipaavat ihmiset eivät ole useinkaan kovin aktiivisia tiedottamaan tilanteestaan. Enkä kyllä sitä lainkaan ihmettele. Toivo voi olla vähissä.
On huolestuttavaa, että muslimien harjoittama terrorismi on Euroopassa kaiken aikaa kasvussa ja leviämässä aina vain uusille alueille. Ruotsissa on nykyään 2000 islamilaista radikaalia, joilla on kovan luokan terroristiyhteydet. Vuonna 2010 kyseiseen kyseenalaiseen joukkoon kuului vain 200 asialle vihkiytynyttä.
Koska asiat ovat tällä menolla menossa paljon huonompaan suuntaan, on erinomainen asia, jos terrorisuunnitelmista tiedotetaan näyttävästi ja mitään salailematta. Tämä siksi, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa islamilaisen maahanmuuton tulevaisuuteen äänestyspäätöksillään.
Saman pitäisi päteä myös ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten rikollisuuteen.
Ihmisillä on oikeus tietää.
Diakonian ja sosiaalityön resurssit eivät yksin riitä. Kysymys ei ole vain tiedosta vaan asenteistakin.
Näen, että esim. vanhojen ihmisten kohtaloissa ainakin kahdella tavalla em. kylmyyttä esiintyy:
-
Monet eivät välitä käydä katsomassa omaisiaan vaan jättävät heidät täysin oman onnensa nojaan tai “unohtavat” laitoksiin, kun arvelevat ammattilaisten hoitavan sen mitä he kuitenkaan eivät kykene tekemään ajan tai taidon puutteessa
-
Kuntien päättäjät uskovat numeroiden pyörittelijöitä ja omaa etuaan ajavia kauppiaita kun esillä ovat ratkaisut oman kunnan vanhusten hoidosta tai terveydenhuollosta. Siis osa heistä, usein liian suuri osa.
-
kohdasta on mielessä ihan tuore lähelle tullut esimerkki. Tiedän myös että monella muulla on.
Meillä on tässä maassa loistavat järjestelmät ja resurssit verrattuna moneen muuhun. Meillä on myös koulutusta ja tietoa jolla estää ihmisten putoamiset turvallisesta ja inhimillisestä elämästä silloin kun sairaus iskee tai ikä vääjäämättömästi vie toimintakyvyn.
Näihin faktoihin nähden on hämmästyttävän paljon yksinäisiä ja unohdettuja. Kuten sanoin, kaikesta ei voi syyttää kasvotonta “yhteiskuntaa”. Ihmisethän päättävät rahojen jaosta ja myös omista omaisistaan.
Usein vaaditaan todella paljon taistelunhalua ja kanttia saada itselle tai omaiselle asianmukainen hoito. Vastassa on monilla kylmä ja tiettyä periaatetta ajava kohtelu, jota on vaikea ymmärtää. Esim. se miten kauan kotona asuvaa sairasta vanhusta saa hoitaa lähes yhtä sairas puoliso kun “kotona on paras”. Tämä johtaa uupumiseen ja tragedioihinkin.
Olet pitkälti oikeassa näissä sanoissasi. Itse en voisi kuvitella äänestäväni kuntapäättäjää, joka on nuiva vanhuksia ja sairaita kohtaan.
Itselläni on hyvin pieni joukko sukulaisia, enkä ole ketään heistä unohtanut.
Muutamia vuosia sitten eräs sukulaiseni kuoli pitkällisen dementian jälkeen, jonka oli aiheuttanut altzheimerin tauti. Kävin silloin tällöin katsomassa häntä niin pitkään kun hän tunsi ja jutteli. SItten kun hän oli täysin ulkona kaikesta ja vain makasi, lakkasin käymästä. Lähinnä siinä uskossa, että kyseisessä tilassa oleva ihminen ei enää tajua olevansa yksinäinen eikä myöskään ymmärrä, jos hänet ‘hylätään’.
Ko ihmistä ei hylätty kuitenkaan sukulaisten toimesta, vaan samassa kaupungissa oleva sukulainen kävi häntä säännöllisesti katsomassa. Hänellä oli myös paljon ystäviä, jotka hänen luonaan kävivät.
Sikäli ‘aikataulut’ menivät pahasti ristiin, koska tiedän, että ko ihminen olisi halunnut nähdä veljensä lapsen lapsia. Ensimmäisen hän tapasi vauvana, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun lamput alkoivat jo hiipua ja järjen valo pimeni. Valitettavasti.
En kuitenkaan usko, että vanhat sukulaiset hylätään ajan tai asiantuntemuksen puutteessa, vaan takana saattaa olla jotain muutakin. Köyhillä ei ainakaan ole mahdollisuutta vierailla toisissa kaupungeissa sukulaisiaan katsomassa. Nykyaikana matkustaminen toiseen kaupunkiin on todella kallista. Varsinkin, jos täytyy vielä yöpyäkin.
Jos luit hänen tekstiään, hän puhui valtiosta. Tämän perusteella ymmärrän sinun siis ajattelevan, että ihmisen pitäisi pistää toivonsa valtioon ja hallitusvaltaan. Se ei ole kovin kristillinen ajatus. Ehkä sinun pitää tehdä siitä parannus?
Tallenna viesti ja laita se maanantaina, kun ketju avautuu huomenna.
On kyllä melkoimoista, että meuhkaamisesta puhuminenkin on nyt sitten vihapuhetta.
Moderaattorin huomio: Tähän viestiin vastattiin tällä viestillä, joka valitettavasti ei siirtynyt viestejä siirtäessäni. Pahoittelen.
Kyllä viestissä sanottiin, ettei minkäänlaista vihapuhetta muistuttavaakaan sallita ja meuhkaaminen erikseen ilmoitettiin kielletyksi. Normaali tulkinta tästä on, että meuhkaamisesta puhuminen on vihapuheen kaltaista.
Jep. Eli johtopäätös: Tässä nimenomaisessa tapauksessa (ei siis yleensä) meuhkaaminen lasketaan kategoriaan “jollakin tavalla vihanpuheen kaltainen”. Tosin tuon “jollakin tavalla” voisi kai muotoilla monella tapaa. Pääasia lienee silti sen sanominen, että kyseessä ei ole suoraan vihapuheeksi julistaminen. Vai mitä?
[details=Yhteenveto]
Jos nyt minun mielipidettäni joku kysyisi, niin sanoisin, että Syldavianus on liian herkkä tässä jutussa. Mutta silti en lähtisi väittämään, että sananvapautta merkittävästi rajoitetaan.[/details]
Näin oli. Siitä tulee vaan se ongelma, että miten siitä Toiviaisen touhusta sitten olisi sallittua puhua? Selvästi näkyy, että hän toimii ns. omissa nimissään eikä esim. seurakuntansa päätösten velvoittamana, on valmis uhmaamaan ja syyllistämään viranomaisia ja heidän päätöksiään, uhkaa yllättäen muuttaa maasta mutta peruukin päätöksensä, käyttää karkeaa kieltä somessa jne. On selvää, että tuollainen ei ole tavanomaista kirkonpalvelijan käytöstä vaan uhmakasta, tempoilevaa, lyhytjännitteistä, tunteikasta ja passioiden ohjaamaa, dramaattista, omapäistä, kiihkoisaa, sovinnaisuudesta vähät välittävää jne. Ei ole minusta mitenkään kohtuutonta kutsua sitä meuhkaamiseksi, jos vertailukohtana ovat sadat tavalliset ev.-lut. kirkon työntekijät, jotka pyrkivät toimimaan työyhteisönsä pelisääntöjen puitteissa, pyrkivät vahvistamaan uskovissa (ja muissakin) kunnioitusta myös maallista esivaltaa ja heidän päätöksiään kohtaan, pyrkivät kaikessa ulkoisessa käytöksessä ja toiminnassaan välittämään kristillisiä hyveitä kuten rauhallisuutta, sopuisuutta, toisten kunnioitusta, iloisuutta ja toiveikkuutta jne.
Minusta se lainaamani Toiviaisen Fb-päivitys huokui epäkristillistä henkeä. Kun pyhä apostoli kirjoitti olevansa itse syntisistä suurin ja miten koko luomakunnassa mikään muu ei ollut epäpuhdasta, niin mitä sanoo Toiviainen: hän sanoo koko maata paskaksi ja toivottomaksi, kun taas hän itse uskoi säilyttävänsä toivonsa, koska “uskoi ja rakasti niin paljon”. Minä ennakoin, että Toiviainen joutuu käymään vielä kovan koulun itsensä kanssa - ja sen, että kristinuskossa ei ole kyse sosialidemokraattisesta maailmanparannusprojektista, vaan uskosta siihen, että Jumala pelastaa kyllä ihmiset toivottoman paskankin keskeltä, vaikka tämä sitten tulisi äärimuhamettilaisten teurastamaksi.
Kun joku puhuu meuhkaamisesta, niin minua häiritsee siinä eniten se, että se ei millään tavalla analysoi sitä, että mistä todellisuudessa on kyse. Se ainoastaan nimittää kohteensa mappi Ö:n toimijaksi.
Kun Eero Jaakkolalta meni överiksi, niin siihen voitiin sanoa, että nyt hei seis! Toki on niitä, kenen mielestä Jaakkola puhui ihan asiaa. Samaan aikaan, ottaen huomioon työntantajan ja kuulijakunnan odotukset, kyse oli kuitenkin mopon karkaamisesta käsistä. Papeissa on ihmisiä, jotka tekevät työnsä asiallisesti. Sitten on niitä, jotka ovat vähän tai jonkin verran persoonia. Tai “kohupappeja”. Mika Ebeling oli hieman tällainen. Juha Molari selkeästi enemmän. Sitten on piirejä, joissa flirttaillaan ajatuksella, että papin pitäisi nimenomaan olla persoona, joka tuo jotain “omaa hämminkiä” tullessaan.
Vantaalla, luterilaisella kirkolla, oli jonkin aikaa pappina entinen ja nyttemmin niihin hommiin palannut linja-autonkuljettaja Juha Hytönen, jonka merkittäviä saavutuksia oli saada rippikoululaiset hekottamaan leirin aikaisille sisäpiirivitseille konfirmaation aikana. Tuoreena pappina häntä ei silloin tunnettu mistään erityisestä teologisesta tai poliittisesta kannasta mihinkään.
Kaikkien näiden kohupappien ja persoonien tapauksessa kyse on siitä, että he ovat persoonallaan edistäneet jotain asiaa tai näkemystä, ja heidät on eri tahoilla punnittu sen mukaan. Jokaisen kohdalla on mietitty, että “sä käytät sun papin virkaa tällaiseen” tai “sä pidät tätä papille soveltuvana toimintana”. Ja jokainen on varmaankin ollut sitä mieltä, omalla tahollaan, että “tästä pitäisi pappina toimimisessa juuri olla kyse”. Toiviainen menee tästä joukosta henkilönä vain pidemmälle kuin kukaan muu.
Nyt ei kyse voi olla siitä, että Toiviaisesta olisi joku suunnaton pakko tykätä. Ei sitä pakkoa ole Ebelingin, Molarin eikä Jaakkolankaan kohdalla. Eikä voi olla kyse siitä, että pitäisi olla samaa mieltä hänen poliittisista päämääristään. Sama. Sääntöjen mukaan niistä ei voi, saa eikä pidä keskustella täällä. Pappina, niin kuin konservatiivit sen käsittävät, Toiviainen on, paremman ilmaisun puutteessa, lakannut olemasta. Tai aivan eri kategoriaa. Tämä on jotenkin päivänselvä toteamus. Kaikki papit voidaan sijoittaa sen mukaan, miten a) paljon tai b) onnistuneesti he edistävät konservatiivista kristinuskoa.
Jos sanon, että Toiviaisella on äärimmäinen määrä intoa, enkä minä henkilökohtaisesti havaitse paljoakaan taitoa, niin mielestäni tämä on neutraali tapa ilmaista asia. Jos puhutaan meuhkaamisesta, niin siihen liittyy vihamielinen tunne. Tai se on helppo käsittää hyökkäyksenä. Tai siihen kuuluu implikaatio, että jonkun pitäisi hiljentyä. Uskon, että tästä on kyse kiellossa. Yrittäkää puhua asiasta tarkastellen ja ilman implikaatioita. Näkökulmina, ilman vaatimuksia. Toiviainen on sanonut piut paut sille diskurssille, tai ei ollenkaan liiku sen sisässä, jossa älyllisesti debatoidaan asian kaikkia puolia. Avain kitkattomaan tarkasteluun on todeta tämä asia ja olla vaatimatta, että sen pitäisi olla jotain muuta. Sopeudutaan siihen, että vastuu on kuulijalla, eikä olla katkeria siitä. Tämän jälkeen ei jää hirveästi puhuttavaa, mutta ei hirveän paljon ärsyyntymisen aihettakaan.
Olen erikseen pyytänyt teitä olemaan käyttämättä tiettyjä sanoja juurikin tuon vihamielisen tunteen vuoksi.
Toiseksi, minua ottaa päähän, että te aloitte käydä sitä suljettua keskustelua nyt täällä metana.
Luterilaisten saarnaviran hoitajien julkisenkin toiminnan ruotiminen on täällä näköjään kiellettyä. Mitä se foorumiin tai foorumilaisiin kuuluu, jos Toiviainen saa vihapostia. Eihän sitä täältä ole lähetetty - ja tuskinpa on foorumilaisten toimesta muuallakaan - joten miksi sen pitäisi estää hänen toimiensa käsittely käytännössä kokonaan, niin kuin nyt näyttää olevan.
Foorumi ei ole enää ekumeeninen samalla tavalla kuin alkufoorumi ja Willen foorumi olivat; tässä nykyisessä foorumissa ei näet korkeinta luottamustasoakaan ole myönnetty yhdellekään ortodoksiselle kirjoittelijalle, ja luterilaisia teologeja kohtaan osoitettu kritiikki tukahdutetaan ja leimataan vihapuheeksi.
Jos nyt silti miettisi ihminen ennen johtopäätöksiä. Miettiminen meinaan parantaa johtopäätösten laatua. Et nääs osaisi tarvittaessa perustella tuota johtopäätöstä kovin hyvin. (Siis jos pitää perustella tosiasioilla eikä tunteilla.)
Minä pyysin teitä karttamaan näitä sanoja jo aikaa sitten. @Thinkcat yllä kirjoitti minusta hyvin, miksi meuhkaaminen on huono sana. Kuten olen jo lukuisia kertoja selittänyt, Toiviainen saa hyvin paljon vihapostia. Hänen ovellaan käydään. Ilmeisesti näitä vihapostien lähetyksiä masinoidaan jostain. Laitan pari kuvaa alle. Koska Internet on Internet, ja vihapuhe yltyy helposti asiattomasta ja tunteettomasta kritiikistä, olen halunnut, että täällä ei lähdettäisi voivottelemaan, kun ei kuitenkaan asioita tunneta kuin medioiden kautta.
[details=En suosittele herkkänahkaisille]
