Siirretty tämä ketju viesteineen agoralta tänne.
D
1 tykkäys
Yksinkertaisen selvää ja kaikille, jotka tahtovat. Tahtomisenkin perimmiltään vaikuttaa itse Jumala.
"Ei kukaan voi jäädä epäselvyyteen siitä, mitä Paavali tarkoitti evankeliumilla. Evankeliumilla oli aina sama, selvästi määritelty ja sanoilla ilmaistu sisältönsä (1 Kor 15:1-8). Sitä ei voida muuttaa, typistää, laajentaa tai uudistaa (Gal 1:6-9). Evankeliumi ei ole jokaisen sukupolven ja jokaisen kulttuurin tarkistettavissa ja muutettavissa oleva totuus. Siitä on pidettävä kiinni juuri sellaisena kuin se on annettu ja kirjoitettu.
Evankeliumi on Jumalan armon evankeliumi (Apt 20:24) ja on Jumalan lahja jokaiselle ihmisille (Room 3:24; Jes 55:1-3). Se on ilmainen eikä kenenkään tarvitsee maksaa mitään ottaessaan sen vastaan itselleen iankaikkiseksi elämäksi. Evankeliumi lupaa elämän ilman mitään ehtoja. Saat tämän sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse ansaita sitä. Ole hyvä, ota vastaan! Evankeliumi ei uhkaa, vaan antaa lahjaksi. Se on sanoma Jumalan rakkaudesta.(Room 5:8).
Siksi evankeliumin kuunteleminen voi synnyttää meissä pelastuksen vastaanottavan mielen, uskon. “Evankeliumi yksin varsinaisesti opettaa autuaaksitekevää uskoa Kristukseen” (Tunnuskirjat).
Käytännössä usein meille jo lapsuudesta asti tuttu evankeliumi kirkastuu vasta sellaisessa tilanteessa, jossa Raamatussa olevat Jumalan pyhän lain vaatimukset ovat meidät uuvuttaneet. Olemme huomanneet, ettemme pysty totuudellisesti ja vilpittömästi täyttämään pienintäkään Jumalan pyhyyden meille esittämää vaatimusta.
Meissä ei ole edes halua olla kuuliaisia Jumalan tahdolle. Kaikki omat yrittämiset, teot ja ansiot ovat osoittautuneet yhtä kelvottomiksi kuin saastaiset vaatteet. Sitten kuulemmekin, että saamme iankaikkisen elämän ja autuuden ilmaiseksi ja lahjaksi yksin Kristuksen tähden. Oi mikä riemu se onkaan!"
(Otelainaus: Olavi Peltola/Paavalin evankeliumi ja me)
Tässä O Peltolan koosteessa on pitkät matkat niinkuin Raamattu uskoontulon opettaa, vaikka tahtomisen kanssa Peltola näkee paljon vaivaa, ettei tahtoa, haluta ja ratkaista termiä esiintyisi.
On ihmisen vallassa vastaako hän Isän vetoon, mikä veto on aina yksi ihminen kerrallaan. Jokainen ihminen myöntyy tai vastustaa, kun Jumala häntä vetää, kutsuu pelastukseen. Tämän on Jumalan halua pelastaa jokainen ihminen.
Ihminen, vaikkei voi mitään itse ansaita pelastuakseen, niin hän voi hyljätä Jeesuksen ansion jokaista ihmistä varten.
Jumala vaikuttaa ihmisessä tahtomista ja tekemistä, joka ensin on suostunut Isän vetoon, jonka tuloksena Hän tämän suostumuksen palkitsee lahjoittamalla Uskon.
1 tykkäys
Tuosta olen eri mieltä, jos puhutaan uskoon tulemisesta. Sen sijaan kristillisessä kilvoittelussa tuo pätee:
“Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” (Fil 2:13)
Mutta tästä seuraavasta olen samaa mieltä:
Usko syntyy - sitä ei ratkaista, määrätä eikä tahdota. Se syntyy ilosanoman kuulemisesta.
Tuo liittyy lähinnä mielen alueella tapahtuvaan prosessiin. Jos ihmisen mieli ei perustavalla tasolla muutu hylkäämään vääryyttä ja pahuutta, pelastuksen tie on tukossa. Siinä olisi siis valinnan paikka.
“Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen.” (Room 2:4)
Mutta sinä helluntailaisena olet omaksunut käsityksen, että itse uskomisenkin voi ratkaista. Sanon ihan suoraan, että siinä olet kaikkien “ratkaisukristittyjen” tavoin pahasti väärässä.
Evankeliumi on siitä ihmeellinen, että siinä on Jumalan voima, kaikille uskoville pelastukseksi (Room 1:16)! Kun ilosanoma synnyttää uskon, se tekee ihmisen sisällä vallankumouksen ja muuttaa ihmisen mielen - ja parannus on siinä!
Jos sinun taivastoiveesi perustuu itse tekemääsi “ratkaisuun”, oletko varma että olet edes pelastuksesta osallinen? Ja jos arvelet pelastuvasi itsesi kautta, oletko varma, että olet Kristuksessa? Kovasti olet kuitenkin muita painostamassa samanlaiseen “uskonratkaisuun”. Kannattaa ottaa vakavasti Paavalin laista ja tekopainotteisuudesta varoittavat sanat galatalaisille (Gal 3:1). Uuden liiton palvelijoina me emme ole kirjaimen palvelijoita vaan Hengen.
“Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2Kor 3:6)
Kun usko on mystisesti ihmiseen syntynyt, hänestä tulee Jumalan lapsi, ja alkaa Jumalan kasvatustyö. Ja varmasti ja täysin vastaansanomattomasti hänen tahtonsa on se, että sydämemme pehmenee rakastamaan. Ja se on mahdollista, kun Jumalan Henki asuu meissä ja tuottaa hedelmää, ainakin jossakin määrin.
“Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” (Gal 5:22)
1 tykkäys
Koska Jumalamme on Kaikkivaltias, on Hän kaiken takana, vaikka salatusti ja käsittämättömästi PERIMMÄLTÄÄN siis. Ei näissä asioissa ‘lammas’ mitään voi, vaikka näyttäisi ja tuntuisi siltä.
Jumala ei kuitenkaan pakota ketään uskomaan yms., silti sidottu ratkaisuvalta on oikein, ei ole vapaata tahtoa pelastuksen asiassa ja johdatustakin on usein vaikea ymmärtää ja on meille usein jopa käsittämätöntä. Mielestäni näitä asioita on silti hyvä pohtia ja kokemuksia sovussa jakaa.
1 tykkäys
Jeesus sano Nikodemukselle,Joh. 3:
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
Voit mennä Itse Asiaan, mikä löytyy ratkaisu-sanankin takana. Synonyymit selitin vastauksessani Mirkulle.
On Jumalan Pojan usko, jonka Hän, Jumala, lahjoittaa jokaiselle, joka ensin myöntyy Isän vetoon, mikä “veto” johtaa uskoontuloon, ellei hyydy kun Usko lahjana tarjotaan.
Hyytyneisyyttä hoitaa sakramentit.
Kuulostaa siltä, että vihjailet tällä foorumilla olevan kristittyjä, jotka eivät mielestäsi ole uudestisyntyneet. Ja kovin varma olet kuitenkin omasta uudestisyntymisestäsi, “ratkaisun” perusteella.
Onpa todella ikävästi ja jopa ilkeästi sanottu. Kuulostaa pyhien toimitusten arvon mitätöimiseltä.
1 tykkäys
Henkilökohtaisuudet voit jättää itse asian vuoksi syrjään. En vihjaile, enkä ole ilkeä ihminen, enkä puutteellisempi kuin sinä.
Tyypillisesti kiertelet asioita etkä vastaa selviin kysymyksiin - ehkä siksi että koet ne liian vaikeiksi. Mutta minä tunnen erittäin hyvin helluntaiopin; sekä sen vahvuudet että sen heikkoudet.
Kaikki minun “ratkaisuni” ovat hiekalle rakennettuja.
1 tykkäys
Onkohan tämän ketjun aihe mennyt vahingossa Agoran puolelle? Ymmärtääkseni kaikki viestit alusta alkaen ovat evankeliointia eikä uskontokriittistä kirjoittelua. Ei tämä minua haittaa, mutta ihmettelen vain että koska se kriittinen näkökulma tähän ilmestyy… 
Sama se! Kyllä tämän oli yksipuolisena uskonnäkemyksenä tarkoitus haastaa keskusteluun ja kritiikkiin. Vain vähän tuli Okalta kritiikkiä ja Semjahilta Okalle kritiikkiä. Olen iloinen jos molemmat ovat kanssani tästä samanmielisiä. 
1 tykkäys
Itse uskon, että rakkauteen ja sen olemukseen ei koskaan kuulu pakko, siksi lampaan vapaa ratkaisuvalta ottaa lahjoitettu rakkaus vastaan tai olla ottamatta. Tuosta sitten seuraa se, että myös monet sidotun ratkaisuvallan kysymykset voivat näyttäytyä “vapaina”.
Tosin sen rakkaudenkin suhteen J:lalla on keinonsa / tapansa lempeästi tai joskus vähän kurmuuttaenkin ohjailla ja johtaa lammastaan rakkautensa vastaanottamiseen…
Toki täytyy myös muistaa ero “luonnollisen”, tunteiden ohjaaman ihmisrakkauden ja J:lan / Kristuksen rakkauden välillä, joka ON.
Joh.13:34
2 tykkäystä
Eipä liene asia ihan noin yksinkertainen. Mieti asiaa uskomisen kannalta eli sitä, kuinka ihminen suhtautuu ilosanomaan sen kuultuaan. Asettaako luottamuksensa siihen vai ei.
Kyllä, mutta kuuluu myös aikaisempiin vastauksiimme. Jumala on se joka vetää ja muokkaa ‘maaperää’ sopivaksi ja vaikuttaa tässäkin kaiken. Siksi emme useinkaan voi tietää, kuka todella pelastuu ja kuka ei. Emme näe sydämeen ja on muistettava, että ‘Kiljuva Jalopeura’ saa mellastaa nyky maailmassamme käsittämättömästi 24 / 7 ja sitä pitää oppia varomaan, mutta Jumalamme on Salattu emmekä voi ymmärtää kaikkea: " Niin kaukana kuin itä on lännestä, eroaa ajatuksemme…"
Vapaa tahto näyttää siis vapaalta tahdolta, mutta syvemmin tarkastellessa ei ole sitä.
Jumala kyllä pyytää meitä suostumaan ja silti voimme hylätä tarjouksen. Se on tyhmää, mutta näyttää yleiseltä.
Mielestäni ei ole paha virhe, jos luulee itse valinneensa ja ratkaisseensa, jos uskon kohde on kuitenkin oikea.
2 tykkäystä
Juu ei ole muuta kuin siinä tapauksessa, että siitä rakennetaan oppi, eli katsotaan pelastuksen tulevan teoista. Olen huomannut, että näissä liikkeissä joissa katsotaan ratkaisun pelastavan on myös, hedelmäkristillisyys, sen korostaminen tekona vankasti esillä.
2 tykkäystä
Jossain vaiheessa ihmisen on kuitenkin todettava että Jumala on synnyttänyt hänessä uskon. Jumala ei pelasta ihmisiä niin etteivät he koskaan millään tavalla myönny pelastettaviksi.
Tahdon siis sanoa, että usein käytetty sana, uskonratkaisu, selitetään monella tavalla ja se ymmärretään monilla tavoilla.
Itse ymmärrän sen niin että havahdun siihen mitä Jumala tekee minussa ja päätän olla mukana tietoisemmin.
Kokemukseni mukaan tämä hetki tulee aivan kaikille aikuisiällä kristillisessä toiminnassa jollain tavalla mukana oleville, vaikka vain kotona näitä asioita miettiville. Jokaiselle tietenkin omalla tavalla, mitään yhtä uskoontulo/uskon ratkaisu-kokemusta ei ole. Enkä pidä uskonratkaisu- tai uskoontulo-sanoja oikein kuvaavina. Ne antavat hieman vääränlaisen tunnelman siitä mitä oikeasti tapahtuu. Itse tapahtuma on kuitenkin todellinen ja niistä kristittyjen pitäisi jakaa toistensa kanssa enemmän. Se on vahva todistus ja rakentaa ja vahvistaa yhteisöä.
Jokainen tällä foorumilla kirjoittava on päättänyt kirjoittaa Jumalasta ja käyttää aikaansa uskonnon ajattelemiseen. Se on ratkaisu joka on tehty.
1 tykkäys
[Olavi] “Peltolan mieleen on jäänyt sielunhoitotilanne pastori Per Wallendorfin seurassa. Wallendorf kysyi Peltolalta: “Ola, tykkääks Jeesus susta?”. Peltolan käsitys Jumalasta kääntyi päälaelleen: tärkeintä olikin, mitä Jeesus ajattelee Olavi Peltolasta eikä päinvastoin”.
J:lan vaikuttamasta rakkaudesta on toki kyse, mutta ei koskaan pakosta: jos 4-vuotiaalla on huono päivä, ja tämä sanoo, että ei, niin kysytään seuraavana päivänä uudelleen, eikä jäädä tivaamaan valinnalle sen kummempia perusteluja.
Jeesus nosti lapset esikuvaksi siitä, miten Jumalan valtakunta otetaan vastaan. Lapsi on uskonnollisessa mielessä esikuva luottamuksesta, vilpittömyydestä ja avoimuudesta. Lapsi hyväksyy asiat lahjana eikä yritä ansaita niitä itse teoillaan.
Pienen lapsen nöyryydelle on ominaista, että hän ottaa vastaan vanhempien rakkauden ja lahjat ajattelematta, onko hän ansainnut niitä.
“Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”
1 Joh 4:19
Pyhäkoulussa yleensä järjestys on se, että ihan ensin selitetään, että Jeesus rakastaa sinua, ilman ehtoja, usko tai älä
Usko taas kuuluu sidotun ratkaisuvallan piiriin, ja sen voi vaikuttaa J:la yksin PH:n kautta, Erkki ei tule uskoon, vaan usko tulee Erkkiin. Tässä suhteessa harhaan vievät usein niin järki kuin tunnekkin, J:lan / Kristuksen usko kun ei ole kumpaakaan, eikä sitä kummallakaan voi perustella tai selittää, se vain ON, niin kuin J:la, joka on rakkaus, ON. Ihmisestä lähtevät “ratkaisut” taas tuppaavat usein tulemaan ja menemään vähän fiilispohjalta, mikä näkyy etenkin karismaattisemmassa toiminnassa.
Rakkaus suomenkielessä on sikäli vaikea sana, että on niin kovin monta rakkautta yhden sanan takana, kreikkalaisilla on jo huomattavasti enemmän, mistä valita…
Mun maailmassani rakkaus on se voima, joka (paljon muun ohessa) tekee ei-olevasta olevaa, ja oleminen (ei siis olemassaolo tai muilla predikaateilla höystetty oleminen) on rakkauden, joka ON, manifestaatiota, myös uskoni, joka ON.
Tuomo Mannermaa penkoi joskus Lutherin rakkauskäsitystä (maksamaton mainos)
1 tykkäys
Oletko ihan varma, että tuossa vaiheessa ei kyse ole parannuksesta ja pyhitykseen pyrkimisestä?
Toki nekin ovat itse asiassa myöntymistä pelastukseen…