Nyt julkaistiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uusi strategia. herättää varmaan keskustelua ja kommentteja jahka ehdimme siihen tutustumaan.
Onhan siellä oikein hyviä asioita esillä:
“Puhumme Jumalasta, kutsumme Kristuksen yhteen, edistämme ihmisoikeuksia ja positiivista uskonnonva-pautta.•Pyrimme entistä vahvemmin vuorovaiku-tukseen heidän kanssaan, jotka eivät ole vielä tai enää kirkon jäseniä.”
Piti varmaan olla Kristuksen yhteyteen
“Kutsumme ihmisiä hengellisen kasvun polulle koko elämän aikana. Painotamme kasteen merkitystä, kristillistä kasvatusta ja otamme yhteyttä johdonmukaisesti ja aktiivi-sesti muuttajiin. Pidämme esillä mah-dollisuutta aikuisrippikoulun käymi-seen.”
Kristilliseen kasvatukseen ja aikuisrippikouluihin satsaaminen kuulostaa tosi hyvältä. Jos kansa saataisiin säännöllisesti lukemaan Raamattua, niin sillä olisi tosi positiivisia vaikutuksia.
“Tulevaisuu-den kirkossa tunnistetaan seurakun-tien erilaisuus ja vahvistetaan kirkon sisäistä solidaarisuutta.”
Mitä tarkoittanee kirkon sisäinen solidaarisuus käytännössä?
"Tiedonvälityksen vallan siirtyminen median portinvartijoilta ihmisille itselleen on muuttanut myös ihmisten suhdetta tietoon ja auktoriteettiin. Kirkon kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kristinusko ei enää ole suomalaisille itsestään selvä hengelli-nen valinta. "
"Sitoutuminen kirkon jäsenyyteen, uskominen uskontunnustuksen esittämällä tavalla ja osallistuminen kirkon järjestämiin tilaisuuksiin on heikentynyt. Kehitys korostuu nuorilla aikuisilla. Kirkon jäsenenäkin yksilön uskonnollinen maailma on luonteeltaan riippumaton ja yksilölli-nen. "
“Koettu etäisyys kirkkoon tai se, että ei usko kirkon opetuksiin, on Suomessa viime vuosina korostunut kirkosta eroamisen syynä.”
“Pohjoismaissa uskonnollisen perinteen katkeaminen näkyy voimak-kaasti suhtautumisessa kasteeseen. Suuri joukko kirkon jäseniä jättää omat lapsensa kastamatta. Vuonna 2000 Suomessa kastettiin lähes yhdeksän kymmenestä syntyneestä lapsesta, vuonna 2019 kastettujen osuus oli enää 62 prosenttia.”
" kastamatta jättämisen syy on se, että lapselle itselleen halutaan jättää päätösvalta kastamisesta."
"Yhä useampi nuori nainen mieltää itsensä henkiseksi, mutta ei hengelliseksi. "
Siinäpä muutamia havaintoja strategiasta.
Terveintä solidaarisuutta kirkon sisällä olisi se, etteivät ketkään papit sooloile omiaan, vaan toimisivat kirkon opin ja käytännön mukaan. Jonkinlainen ryhdistäytyminen olisi siis paikallaan.
2 tykkäystä
Kirkko jakoi tasa-arvo-palkintonsa ja sen sai esseekokoelma “Taantuvan tasa-arvon kirkko” . (https://evl.fi/plus/yhteiskunta-ja-kirkko/sosiaalietiikka/kirkon-tasa-arvopalkinto).
Jos kirkko haluaa palkita kyseisen aiheen mukaisen teoksen, oletettavasti kirkko itse kokee (tai on syyllistetty kokemaan) huonontaneensa tasa-arvoa ? Kumma kun minä, muuten sangen ärhäkkänä kirkon kritisoijana, en ole huomannut tippaakaan tuon kaltaista tapahtuneen. Organisaatiokin on toiminnaltaan niin matala, että hyvä jos kukaan uskaltaa mainita olevansa jonkun esimies. Tai että kukaan kokisi olevansa yhtään mistään vastuullinen kenellekään. Eiköhän se postmoderni moniarvoisuus ja suhteelliset ja näkökulmariippuvaiset arvot (=täysi arvottomuus) ole poistaneet kaikenlaisen mahdollisuudenkin ihmisten eriarvoisuuden kokemiseen. Paitsi erityisen “kokijan” (vrt. mielensapähoittaja), kokijaa korkeammalla tasolla on “puolestakokija” (vrt puolestaloukkaantuja).
Siksi suhtaudun suurella kummastuksella asenteeseen, mikä tulee esiin eräästä palkinnon kiitospuheenvuorosta (ote):
Halusin omalla esseelläni raivata tilaa unelmille tulevaisuuden kirkosta. Halusin kysyä, millainen tulevaisuus tasa-arvon suhteen on kehkeytymässä. Miten voisimme kuunnella tätä tulevaisuutta itsessämme, toisissamme ja kirkossa? Meidän tulisi raivata tilaa tälle kuuntelulle. Tarvitsemme valtakunnallisen vision ja toimintaohjelman tasa-arvolle.
Aivan ensi askel yhteisen vision syntymiseen on taata kirkossa rauha erilaisille ihmisille. Tarvitsemme kehorauhaa, työrauhaa ja ihan olemassaolon rauhaa. (Minna Mannert)
Mitä ihmettä?
-
Kenen keho ei saa kirkossa rauhaa? - Siis todella? En ole nähnyt kirkossa seksuaalista ahdistelua senkään vertaa kun maallisissa työpaikoissa
-
Keillä kirkossa ei ole olemassaolon rauhaa? - Onkohan tuo vain kokijan oman pään sisällä oleva rauhattomuus .
-
Työrauhaa voi toki estää moni asia - kuten joutavanpäiväisten poliittisten riitojen tunkeminen kirkkoon.
Toki tästä saa ehtymättömän tutkimusaiheen ja päättymättömiä kehitysprojekteja, kun koko lähtökohta on niin jalat pilvissä imaginaarinen kuin olla voi. Varsinaisia löydöksiä väitetystä ongelmasta ei ole, mutta sehän ei merkitse, etteikö ongelma olisi olemassa! Ongelma on vain niin piilevä, että sitäpä ei tavallinen kirkonjuntti edes näe, vaan pitää osata kokea että ongelma on. Tarvitaan korkeatasoisia akateemisia puolestakokijoita!
EIköhän samalla kartoiteta kirkon huonot vibraatiot ja mahdollinen häiriintynyt Feng Shui.
Tavikset katsoo silmät pyöreinä kunnioituksesta kun joku intersektionaalisen feminismin, maasäteilyn tai ufologian sukupuolioletettu-tutkija julistaa vakaasti, että “kirkossa ei ole olemassaolon rauhaa” Mutta sellaisethan ovat mainioita apurahakohteita kun vain keksitään pari uutta sivistyssanaa kuten juuri intersektionaalinen, se on yhtä upea kuin internationaalinen 70-luvulla! Pari suomalaista uuskierrätettyä sanaa, joihin lisätään taikapölyä sillä että niitä käytetään ihan asiaankuulumattomissa yhteyksissä, kuten “turvallinen tila” tai “olemassaolon rauha” - kylää tässä kirkko nämä implementoidessaan voittaa kaikki kirilian-analysoijat ja enkelikommunikaatio jne hengentieteen messut .
…
“Monimuotoisuuteen ja sukupuoleen liittyvissä asioissa kirkko ja sen päätöksentekijät tarvitsevat omia, vakituisia asiantuntijoita ja neuvonantajia, jotka voivat koota tutkimustietoa päätöksenteon tueksi.”
Joo, kirkon papeille fudut ja tilalle sukupuolentutkijoita ja naistutkimuksen tähtiä asiantuntijoiksi ja neuvonantajiksi! Päätöksenteon tueksi. Kaikki paikalle jäävät miehet voidaan kastroida, niin voivat sitten hoitaa joitakin avustavia hommia.
3 tykkäystä