Kyse oli uskontunnustuksen ääneen lausumisesta. Se, että mieltääkö sen rukoukseksi, on eri asia. Kuten toisaalla sanotaan, niin meillä on ekumeeninen Isä meidän rukous, johon ilmeisesti voi yhtyä, mutta jakamattoman kirkon uskontunnustukseen ei?
Tarkasti ottaen Apostolicum on kastetunnustus, siksi siihen osallistuminen olisi erityisen soveliasta kaikille kristityille. Varsinkin niille jotka on kastettu tuo Apostolicum ääneen lausuen. Siinä ei ole mitään Nikeaa kumoavaa. Jaroslav Pelikanin monituhatsivuinen Credo -teoksessa käsitellään ja esitellään useita tradition tuntemia oikeaoppisia uskontunnustuksia ja kastetunnustuksia.
Jaroslav Pelikan sanoi johdantoteoksessaan tuohon Credoon hyvin “Uskontunnustukset ovat vastaus UT:n kehoitukseen terveestä opista. Ne palvelevat kriteerinä oikean opin erottamiseksi” (Pelikan, Jaroslav. Credo: Historical and Theological Guide to Creeds and Confessions of Faith in the Christian Tradition) s. 77
Uskontunnustuksen, apostolisenkin, sanominen ääneen kirkossa jota pitää kristillisenä tai sitten ei. Se ei missään nimessä tarkoita tätä, mitä @timo_k sanoi " siihen yhtyminen merkitsee yhtymistä ev.-lut. tunnustukseen kokonaisuudessaan, sen julkista manifestoimista."
Ei missään nimessä näin. Uskontunnustuksen, apostolisenkin, lausuminen ääneen tarkoittaa sitä, että tämän kirkon tai puljun tms, joka lausuu uskontunnustuksen ääneen, on koko ajan reflektoitava omaa sanomaansa, omaa tunnustustaa, pyhiä tai muuten kanonisoituja ja ohjeellisia kirjoituksiaan uskontunnustusta ja Raamattua vastaan. Niin luterilaisen, kuin ortodoksisen ja katolisen kirkon. Ja metodistien ja anglikaanien, joiden kanssa meillä on viran ja alttarin yhteys, vaikka yhteistä tunnustusta ei ole muuta kuin jakamattoman kirkon tunnustukset.
D