Evlut kirkon seurakunnista viime vuonna Muoniossa eronneita oli kaikkein eniten suhteessa asukaslukuun. Toisena tuli naapurikunta Kolari. KIRKKOON KUULUVUUS 2025 - Kirkon tilastopalvelu
Syynä lienee seurakuntaliitos (jota ei sitten tehtykään). Tämä on itselleni vaikeimmin ymmärrettävä syy kenenkään erota kirkosta.
Minusta se on tavallaan johdonmukaista, kun kansankirkko nähdään sellaisena julkishallinnollisena yksikkönä, joidenkin palveluiden tarjoana. Silloin eroaminen protestina näistä käytännön asioista käy paremmin järkeen.
No tavallaan… mutta eikö silloin pitäisi erota jos vaikkapa kirkkoherranvirasto katoaa omasta kotikylästä? Eikä siis, vähän karrikoiden, sen mukaan tehdäänkö muoniolaisen papin palkkalaskelma Muoniossa vai Kolarissa.
Kyllä se vaikuttaa myös käytännön seurakuntaelämään, ollaanko osa jotain isompaa yksikköä. Pikkukunnan omassa seurakunnassa voi olla yksi tai kaksi pappia, joiden tyyli ja opillinen suuntaus tiedetään, ja käydään mielellään kuuntelemassa nimenomaan heitä. Jos yhdistytään isomman seurakunnan osaksi, voi saarnaajakin olla kuka tahansa isommasta joukosta ja jäädä vieraaksi. (Toisaalta tilanne voi parantua, jos ei ole suuremmin perustanut sen aiemman ainoan papin saarnoista.)
Nämä asiat, varsinkin maalaispitäjissä, ovat vähän monimutkaisempia. Seurakuntaan ja sen hallintoon liittyy ihmisten elämissä ja mielissä monenlaista. Esimerkiksi aikoinaan Pellossa oli kirkkoherra, oman pitäjän poikia, joka oli kastanut varmaan kolme neljäsosaa pitäjäläisistä. Jos hänestä olisi tullut seurakuntaliitoksessa kirkkoherran sijasta kappalainen, siinä olisi monella mennyt pulla väärään kurkkuun.
Pienillä paikkakunnilla oma seurakunta ja sen itsenäisyys voivat olla merkittäviä identiteettikysymyksiä niillekin, jotka ovat seurakunnallisesti täysin passiivisia. Näin erityisesti paikkakunnilla, missä kunnallinen itsenäisyys on menetetty, mutta seurakunta on yhä olemassa. Juuri kuulin tällaiselta passiivijäseneltä, että hän on kyllä seurakunnan jäsen, mutta jos kaavailtu suurseurakunta tulee, niin sille hän ei enää ala kirkollisveroa maksamaan. Onko tämä järkevää ajattelua? Ehkä ei, mutta todellinen ja kohtuu yleinen ilmiö.
Tuon tilaston hätkähdyttävin osa oli minulle se, että eräs virstanpylväs on saavutettu: ei ole enää yhtään seurakuntaa, johon kuuluisi yli 90% alueen väestöstä. Toki Perhon lukema on vielä korkea, 89,8%, mutta yhtä kaikki, muutama vuosi sitten oli vielä useampi yli 90% paikkakunta. Raamattuvyöhykekään ei tarkoita enää samaa kuin ennen, ainakaan luterilaisuuden kannalta.
Juu, tuo 90 % alitus on yhdestä suunnasta merkittävä. Toinen on sitten kohta 40 prosenttia kolkuttava vähiten kirkkoon kuuluva ikäluokka: 2025 — Freeimage.host
Varsinais-Suomessa prosentuaalisesti pahin eroseurakunta (1,9%) oli muuten Pyhäranta, joka on siinä pakkotilanteessa, että on määrätty liittymään joko Uuteenkaupunkiin tai Raumaan. Sielläkin ilmeisesti juuri liitosaikeet ja kiistat suunnasta ovat aiheuttaneet eroamisia.