Jos Tampereen ja Utsjoen pappi vaihtavat saarnaa keskenään, huomaako kuulija sen?
Eli ensiksi: Käytetäänkö sellaisia paikallisia vertauksia (“tämä on tärkeämpi asia kuin Tappara vastaan Ilves”), jotka eivät toisaalla toimi? Tai onko saarnoissa jatkuvuutta vakiokävijöille (“viime kuussa kuulimme Korinttolaiskirjeestä ja kuin jatkona sille…”)?
Pikavastaus: Joo, käytetään paikallisia vertauksia. Jatkuvuutta ehkä harvemmin, koska useimmissa paikallisseurakunnissa on monia pappeja, eikä yhdelle tule saarnavuoroa kovin usein. Sellaisissa seurakunnissa/yhteisöissä, joissa sama henkilö saarnaa usein, voi joskus viittauksia aiempaan olla. Ei ole kuitenkaan kovin yleistä, ehkä koska sitä voidaan pitää ei-vakiokävijöiden kannalta tavallaan epäkohteliaana.
Itse pyrin käyttämään ilmaisuja jotka ovat jollakin tapaa tuttuja kaikille. Jatkuvuuden saarnaan saa, edellisistä saarnaajista välittämättä. Riittää kun sanoo että “Viime viikolla jäimmekin jännää paikkaan Jeesuksen elämässä. Ja nyt jatkamme siitä!”
D
Jatkuvuutta on ehkä yleisesti ottaen paremmin yhden ja kahden papin kirkoissa, kun saarnaajan on helppo viitata aiempiin saarnoihinsa, tai paikan päällä kuulemiinsa toisen saarnaajan puheisiin. Osassa seurakunnista on saarnojen lisäksi myös viikkojen aikana ainakin toisinaan myös erillisiä Raamattuopetustilaisuuksia, ja nämä opetussarjat ja saarnat saattavat myös olla jatkumossa ainakin osittain keskenään, etenkin niin päin että näissä tilaisuuksissa voi kysyä myös saarnoissa pohdituttamaan jääneistä asioista. Isoissa kaupunkiseurakunnissa taas papisto harvoin on paikalla, ellei ole työvuoroa, eivätkä muut papit välttämättä edes tiedä, mitä toiset ovat kirkkovuoden teksteihin liittyen puhuneet. Kirkkovuoden tekstin toki kuitenkin tietää. Messuyhteisön opetuksellisen jatkumon kannalta on kieltämättä haaste, jos messujen toimittajat vaihtelevat kovin paljon.
Saarnoja räätälöidään kyllä kuulijoiden mukaan. Sen usein ainakin aika herkästi huomaa saarnan sisällöstä, onko kyse saarnasta maalaisseurakunnassa vai ison kaupungin seurakunnassa, tai että onko saarna suunnattu käytännössä vain aikuisille, vai myös lapsille tai nuorille.
Kielierojakin maan sisällä on. Eikä vain murteessa. Utsjoen seurakunnassa virallisia kieliä taitavat olla saame ja suomi.
Olen saarnannut Utsjoella Pielpajärven kirkossa. Kirkkoherra luki Isä meitää saameksi, muuten mentiin suomeksi.
D
Pielpajärven kirkko ei ole Utsjoella vaan Inarissa.
Totta, minun moka. Ei tuosta kovin pitkä matka ollut Utsjoelle Lapin välimatkoilla. Kirkkokansa tuli bussilla Utsjoelta kirkkoherran kanssa. Sitten vaellettiin messuun. Sama seurakuntayhtymä.
D
Pielpajärven kirkko oli ennen tärkeä uhrikirkko koko Lapin alueella. Hyvin keskeinen paikka. Se on kuitenkin nimenomaisesti inarilaisten, ei utsjokilaisten kirkko. Inarin ja Utsjoen välillähän oli ennen hiippakuntarajakin, Utsjoki on Tornion Lappia ja Inari Kemin Lappia.
Tutustuin alueen kuntajakoon. Silloin kun itse siellä kävinjoku vuodi sitten, niin kyseessä oli nimenomaan Utsjoen srk:n jumalanpalvelus. Utsjoella ei ollut jumppea sinä päivänä. Olen tietoinen että Inari on ihan liki, mutta ajattelin että alue on hallinnollisesti Utsjokea. Onkin sama srkyhtymä, mutta ei sama kunta. My bad. Muuten pidän jatkossa näppini erossa Lapists. Kiitos saamelaiskäräjät. Meno on kohta kuin Ahvenanmaalla.
D
Inari oli aikonaan Kemin kappeli, sitten Kuusamon kappeli. Kun Utsjoki liitettiin Suomeen, siitä tuli sen kappeli, mikä on tietysti vähän omituista. Noiden kahden kunnan välillä on perinteinen kulttuuri- ja kieliraja, Inarissa on inarinsaamelaisia, Utsjoella pohjoissaamelaisia. Jännää, että utsjokelaiset yrittävät omia Pielpajärven kirkkoa pitämällä siellä omia jumalanpalveluksiaan.
No, yhtymän jumppe. Ei siinä varmaan mitään omimista ole. Kymmenkunta utsjokelaista tuli paikalle kirkkoherran kanssa.
D