Exitus - Kuolema - Tuonilmaisiin siirtyvän tukeminen

Iäkäs lähiomaiseni, joka on nyt korona-karanteeniin suljetussa hoitokodissa, on huononemassa kiihtyvään tahtiin. Enkä pääse edes käymään hänen luonaan!

Lääkäreitä parempia hoitokeinoja minulla ei olisikaan, mutta voisin edes istua vieressä, lukea Raamattua, laulaa virsiä tai edes jotain: potilaan kuulo säilyy usein pitkään, vaikka hänen oma puhekykynsä olisi mennyt.

En pääse edes rukoilemaan läheiseen Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkkoon, Tapiolan Ortodoksikirkkoon, koska sekin on suljettu koronan takia. Tottakai rukoilen kotona, mutta tuntuu pahalta kun ei pääse hoitokotiin eikä kirkkoon.

9 tykkäystä

Olisiko mahdollista saada häneen videoyhteys?

Täytyypä selvitellä. Korona-sulun vuoksi kaikki potilaat on suljettu huoneisiinsa, ja hoitajat menevät niihin vain välttämättömiin hoitotoimiin erikoissuojattuina. Puhelintakaan ei voida suojata siten, että se voitaisiin viedä.

Toisaalta omaiseni ei pysty enää puhumaankaan.

Onko varmaa, että tuo sulku on laillinen? Näistähän on ollut myös juttua, että on laittomasti estetty omaisen kanssa tapaaminen.

Yleensä tapanani on noudattaa sairaaloitten ja hoitolaitosten ohjeita ja määräyksiä olen sitten itse potilaana tai omaisena.

Ensimmäiseksi tällaisessa tilanteessa ei tule mieleen ryhtyä riitelemään juridiikasta tai vaatimaan oikeuksiaan.

(Ymmärrän tilannetta jonkin verran hoitolaitoksenkin kannalta, ei ne huvikseen noita rajoituksia julista. Kun kesken lomakautta henkilökuntaakin sairastuu 7hlö, ja muutenkin vaikeahoitoisista potilaista toinen mokoma, ja astuu tiukat karanteenisäännöt koko taloon. Yhteistyömme on aina sujunut hyvin, ja olen ollut tyytyväinen paikan henkilökuntaan ja kiitollinen heidän hoidostaan omaiselleni.)

Jotkut palvelutalot olivat koronan aikana kieltäneet lähiomaisten tapaamiset vailla juridisia perusteita ja ne joutuivat korjaamaan käytäntöjään. En nyt tarkoittanutkaan juristin puoleen kääntymistä, vaan oikeuksien selvittämistä sikäli kuin asiassa on ongelmia. Itselläni on tietenkin helpompi tapaus, mutta pahimpaan aikaan yli vuosi sitten kun en päässyt lähiomaistani tapaamaan palvelutalon rajoitusten takia, piti keksiä erityisiä järjestelyjä. Tapasin muuten kohtalaisessa kunnossa olevan 93-vuotiaan äitini talon ulko-ovella ja vein hänet autolla apteekkiin, kun samalla kävin itse hänelle kaupassa. Siinä autossa kerkisimme kuitenkin nähdä ja jutella. Tai toisella kertaa tapasin hänet vain palvelutalon alaovella tuodessani ostoksia. Kävi ihan oikeasti mielessä, että tuon hänet kotiimme vähäksi aikaa, jos sulku jatkuu.

Periaatteessa ainakin palvelutaloasuminen kuuluu kotirauhan piiriin, eikä oikeuksia ole estää siinä asuvaa henkilöä tapaamasta omassa kodissaan vieraita tai lähtemään ulos. Myöhemmin nämä kiellot muutettiinkin suosituksiksi, sillä eräs helsinkiläinen palvelutalo oli tehnyt ehdottoman kiellon ja estänyt omaisia tapaamasta lähiomaistaan ja joku juristi oli puuttunut käytäntöön ja todennut sen olevan laiton. Sinun tapauksessasi kyseessä on hoitolaitos, eikä edellä oleva kaikilta osin päde luultavasti siihen. Kuitenkin omaistenkin on hyvä olla perillä oikeuksistaan, sillä alussa reilu vuosi sitten taisi mennä pari kuukautta erossa omasta äidistäni, kunnes tilanne selvisi. Siinä kesken kävin välillä siellä puoli salaa virka-ajan ulkopuolella, koska talossa ramppasi kuitenkin kaikenmaailman kauppaostosten kuljettajiakin. Toinhan minäkin sinne ostoksia kuten hekin ja kesken helteiden kävin asentamassa viilennyskoneen ylikuumaan olohuoneeseen, joka oli edellisenä kesänä osoittautunut välttämättömäksi laitteeksi äidin jouduttua sairaalaan helteiden vuoksi.

1 tykkäys

Tilanne on tosiaan erilainen. Omaiseni ei pysty olemaan enää edes erikois-pyörätuolissa, saati tulemaan autoon. Hän pystyy olemaan vain sairaalavuoteessaan, lihaksissa ei ole voimaa ja hermotuskin tuottaa vain pakkoliikkeitä, nielemään tai edes puhumaan ei pysty. Lisäksi hän on täysin harhainen.

Hänen hoitolaitokseensa ei päästetä korona-karanteenin vuoksi ketään edes käymään. Siellä ei ramppaa kauppa-asioiden toimittajia.

Mutta en halunnut tässä ketjussa riidellä siitä onko minulla OIKEUS vaatia pääsyä tuonne, enkä edes tiedä, olisiko minulla siihen rohkeutta, koska olen itse synnynnäistä vasta-ainepuutosta poteva, ja lääkärit ovat suositelleet minulle itselleni lähes karanteenia vastaavaa elämää.

Toivoin ketjuun esim. rukousehdotuksia, virsiehdotuksia, linkkejä palveluksiin tuonilmaisiin siirtyville tai jotain vastaavaa, mitä uskaltaisin ja voisin tehdä. Luulen, että lähden päiväksi metsään vaeltamaan ja rukoilemaan yksin.

Mutta en todellakan aio mennä istumaan hoitokodin eteen kadulle liikennettä estämään mielenosoituskyltein varustettuna ja vaatimaan pääsyä vierailemaan.

Olisiko mahdollista saada etäyhteys hänen sairasvuoteelleen? Vaikka hän ei enää pystyisi ymmärtämään sellaista, niin voisit olla läsnä. Jos olisi mahdollista lukea vaikkapa psalmeja, laulaa virsiä ja rukoilla, niin että hän kuulisi, voisi olla lohdutus. Kai jonkinlaisen puhelimen tai läppärin saisi huoneeseen. Kuuloaistin kauttakin saisi lohdutuksen sanoja. Ja pyydä krusifiksi hänelle annettavaksi.

Ja olet oikeassa, kyllä silläkin on merkitystä, jos itse kotona tai jossain muualla rukoilet ja muistat kuolevaa läheistäsi. Edellisessä virsikirjassa oli osasto Valmistautuminen kuolemaan ja uudessakin aiheeseen liittyviä virsiä. Eihän mikään voi korvata läheisten läsnäoloa kuolinvuoteella, mutta jos se ei ole mahdollista, muistaminen etänä on hyvä asia.

Sitten ajattelisin kyllä, että pappi on pakko voida päästää kuolevan tykö. Papin vierailu, mahdollinen rippi ja voitelu sekä ehtoollinen matkaevääksi ovat sellainen oikeus, jota ei voida evätä kuolevalta.

1 tykkäys

Ymmärsin että tämä oli se ongelma.

Se on toki tunteeni. Mutta ketjun aihe, mistä toivoin keskustelua näkyy otsikossa.