GLS, Hybels, Drucker -kirkko kirkottomille

Jahkailtua aikani, sain vihdoin tehtyä tilin tänne palstalle osallistuakseni “Valmentajia uskonyhteisössä”-keskusteluun, mutta se olikin juuri vähän aikaa sitten sulkeutunut.

Thinkcat siinä keskustelussa jo ansiokkaasti ruoti GLS:ää ja sen sellaista.

Todella monesti olen tässä lyhyehkön uskonvaelluksen aikana törmännyt hyvin kriittisiin kommentteihin Bill Hybelsistä ja tästä church growth movementista -ja en voi kuin olla samaa mieltä asiasta.

Olen kuullut täällä Suomessakin Hybelsiä siteerattavan ja Hybelsin perustamaa GLS:ää järjestetään täälläkin.

Youtubesta löytyvästä pitkästä Church of Tares- dokumentista selviää mm. seuraavaa:

-Peter Drucker niminen ei-kristitty liikemies halusi kokeilla markkinointi-ideoitaan seurakuntien kasvattamisessa ja hän otti oppilaikseen Rick Warrenin, Bill Hybelsin ja Bob Bufordin.

-Ilmeisesti johtajuudessa korostuvat visiot ja niissä videolla nähtiin myös vaaroja.

-Syntyneiden megaseurakuntien ideana oli olla juuri ei-uskovia varten(seeker sensitivity) ja yrittää luoda mahdollisimman viihdyttävät puitteet, jotta maailman ihmiset jaksaisivat paikalle tulla.

Kuitenkin seurakunnan pitäisi olla paikka, jossa uskovat saavat kasvaa ja rakentua. Nyt uhkaa käydä niin, että kaikki yrittävät kilvan tavoittaa viihteellä ja kepeämmällä sanomalla kuluttajia ja erityisesti nuoria.

Olen törmännyt tämänkaltaiseen ajatteluun täällä Suomessakin, mutta en yhtään osaa sanoa, että onko tämä isompikin ongelma täällä.

Voisiko olla niin, että siinä missä tunteellisemmissa suuntauksissa on vaarana eksyä ylikarismaattisiin ilmöihin ja oppeihin, niin näissä järkevämmissä herätysliikkeissä taas saatettaisiin mennä innokkuudessa mukaan tällaiseen johtajuus- markkinointi- managerointi-hommeliin?

Eipä nyt oikein osaa kirjoittaa, mutta ehkäpä hyväkin jättää ensimmäinen viesti lyhyeksi.

GLS on siis ilmeisesti Global Leadership Summit?

Jännittävää kuulla tuo, että megakirkot ovat itse asiassa tavoittavaa työtä, eivätkä varsinaista kokoavaa työtä. (Tätäkin jaottelua voi käyttää.) Vähän samalla tavalla kuin Tuomasmessu.

“On sanottu, että ahtaan portin edusta on maailman tallatuin paikka.”
– Paavo Lievonen (2002) Uskonto vai evankeliumi. Juurikasvu kustannus.

1 tykkäys

Mielestäni asia on monimutkainen. Ei sillä etteikö kritiikki olisi aiheellista ja paikallaan.

Vähän sama ongelma, kuin jos ateisti tulisi kysymään kannattaako hänen lukea kungfutselaisuuden oppeja. No onhan niissä filosofista järkeä monissa. Kannattaisiko? En minä tiedä. Joillekin voi kannattaa ja joillekin ei. Ainoa mikä on varma on, että ei niistä sitä lopullista pelastusta kyllä löydä.

Minä ajattelisin, että jos tällaiset seurakunnat ja toimintamuodot vievät ihmisiä (tai olemassaolevia seurakuntia) pois vakavammasta kristillisyydestä, se on huono asia, mutta jos ne tavoittavat ihmisiä joita minkäänlainen kristillinen sanoma ei ole kiinnostanut, se on hyvä asia. Jotkut tällä tavalla kristinuskon liepeille houkutelluista ihmisistä voivat myöhemmin alkaa kaivata vahvempaa ravintoa. (Kaikkia tällainen perustelu ei toki vakuuta.)

Suomessa esimerkiksi SLEY:n uusia Luther-kirkon messuja on moitittu tämän tapaisesta kevytkristillisyydestä, mutta SLEY ei ole lopettanut perinteisemmälle jäsenkunnalle suunnattuja Pyhän sydämen kappelin messujaan, eikä pehmentänyt opillisia linjauksiaan.

Nämä Warrenit ja Bufordit eivät kai ole mitään varsinaisia huijarisaarnaajia, ja he edustavat myös terveen konservatiivisia sosiaalieettisiä kantoja. Warrenia näytetään netissä soimattavan esimerkiksi ekumenismista ja ihmisten viekoittelemisesta yhteistyöhön paavinkirkon kanssa. Tällä foorumilla monet laskisivat tämän ennemminkin ansioksi kuin moitteeksi.

Peter Drucker oli ilmeisesti 1900-luvun perustavin liikkeenjohdon teoreetikko (“tavoitejohtaminen”, “ulkoistaminen”, “tietotyöläiset”, “työntekijät yrityksen tärkeimpänä resurssina” jne.). Loppuvuosinaan hän oli kiinnostunut myös “kolmannen sektorin” toiminnasta. Druckerista, Hybelsistä, GLS:stä googlatessa löytyi muun muassa syytteitä, joiden mukaan Drucker ei ollut “uudelleensyntynyt kristitty” (a born-again Christian). Tämän on ilmeisesti määrä osoittaa hänen metodinsa vaarallisiksi. Kuitenkin nämä syytteet esitetään internetissä, joka sekään ei ole “uudelleensyntyneiden kristittyjen” kehittämä. Kautta vuosisatojen kirkot ovat hyödyntäneet oman aikansa viestintävälineitä, organisaatiomalleja, retoriikan ja didaktiikan teorioita yms.