Jahkailtua aikani, sain vihdoin tehtyä tilin tänne palstalle osallistuakseni “Valmentajia uskonyhteisössä”-keskusteluun, mutta se olikin juuri vähän aikaa sitten sulkeutunut.
Thinkcat siinä keskustelussa jo ansiokkaasti ruoti GLS:ää ja sen sellaista.
Todella monesti olen tässä lyhyehkön uskonvaelluksen aikana törmännyt hyvin kriittisiin kommentteihin Bill Hybelsistä ja tästä church growth movementista -ja en voi kuin olla samaa mieltä asiasta.
Olen kuullut täällä Suomessakin Hybelsiä siteerattavan ja Hybelsin perustamaa GLS:ää järjestetään täälläkin.
Youtubesta löytyvästä pitkästä Church of Tares- dokumentista selviää mm. seuraavaa:
-Peter Drucker niminen ei-kristitty liikemies halusi kokeilla markkinointi-ideoitaan seurakuntien kasvattamisessa ja hän otti oppilaikseen Rick Warrenin, Bill Hybelsin ja Bob Bufordin.
-Ilmeisesti johtajuudessa korostuvat visiot ja niissä videolla nähtiin myös vaaroja.
-Syntyneiden megaseurakuntien ideana oli olla juuri ei-uskovia varten(seeker sensitivity) ja yrittää luoda mahdollisimman viihdyttävät puitteet, jotta maailman ihmiset jaksaisivat paikalle tulla.
Kuitenkin seurakunnan pitäisi olla paikka, jossa uskovat saavat kasvaa ja rakentua. Nyt uhkaa käydä niin, että kaikki yrittävät kilvan tavoittaa viihteellä ja kepeämmällä sanomalla kuluttajia ja erityisesti nuoria.
Olen törmännyt tämänkaltaiseen ajatteluun täällä Suomessakin, mutta en yhtään osaa sanoa, että onko tämä isompikin ongelma täällä.
Voisiko olla niin, että siinä missä tunteellisemmissa suuntauksissa on vaarana eksyä ylikarismaattisiin ilmöihin ja oppeihin, niin näissä järkevämmissä herätysliikkeissä taas saatettaisiin mennä innokkuudessa mukaan tällaiseen johtajuus- markkinointi- managerointi-hommeliin?
Eipä nyt oikein osaa kirjoittaa, mutta ehkäpä hyväkin jättää ensimmäinen viesti lyhyeksi.