Olen viime kuukaudet elänyt Raamatun tarinaa Jeesuksen ristinkuolemasta. Ensi kertaa elämässäni. Siinä että koen eläväni itse keskellä Raamatun kertomusta ei ole minulle uutta. Sellainen minun osani elämässä on ollut ja tullee olemaan,
Nyt koen olevani välimaastossa Jumalani jumalani miksi minut hylkäsit vaiheen (viime kuukausien ollessa voimakkainta Jumalayhteyden aikaa minun elämässäni), ja sen välillä, että vihdoin se on täytetty ja on vain kuolema ennen uudelleensyntymistä.
No se itsestä. Mielestäni risti on monelle aikamoisen väärinymmärretty paikka. Se on paikka, jossa kuollaan TOISTEN syntien puolesta. Ei omien syntien lopettamiseksi niitä varten Johannes Kastaja huuteli tekemään parannusta.
Risti on kauhea paikka, johon kukaan ihminen ei haluaisi. Ei ole mitään sellaista, että vaikka liha ei haluaisi henki riemuitsee ristillä tms. Ei. Jeesuksen seuraaja seuraa Jeesusta. Jeesus kuoli toisten syntien takia. Samoin Jeesuksen seuraaja kuolee jo puhtaaksi pestyille synnittömille haluilleen ja himoilleen. Joka on hyvin tuskallista. Ei riitä että tekisi parannusta, koska se on jo tehty. Kärsit ja kuolet viattomana.
No tuossa minun ajatuksiani rististä. Oletteko samaa mieltä, tai onko muita ajatuksia rististä?