Hajanaista keskustelua hajaannuksen mahdollisuudesta

Eiköhän meidän pitäisi tunnustaa tosiasiat: ev-lut. kansankirkossa vanhoilliset ovat vähemmistö, liberaalit enemmistö. Vanhoillisilla ei voi olla mitään keinoa pakottaa enemmistöä omille linjoilleen. Olisiko se sittenkään ihan mahdoton ajatus, että jossakin vaiheessa vanhoillinen vähemmistö lähtisi kävelemään?

2 tykkäystä

Ei tietenkään se ole mahdoton ajatus. Se riippuu siitä, kuinka pahalta mokalta tulevat käytännöt tuntuvat konservatiiveista. Ja siitä kuinka nopeasti esim. papit joutuvat vastaaviin ongelmiin kuin edellisessä jaossa. Sekä siitä, kuinka laajaa vihkimisen haluaminen alkuinnostuksen jälkeen on. Jos pareja ei sadakaan joka puolelta enää seuraavina vuosina, jää moniin seurakuntiin niitä tiloja ja pappeja joihin tämä toiminta ei käytännössä ulotu.

Lhpk tietenkin edustaa näkemystä etteivät sammakot lähde kattilasta kuitenkaan enää minnekään.

No lähtekää kävelemään, älkääkä vain puhua pulputtako siitä. No sinä tietysti sanot, että LHPK on lähtenyt jo, mutta ei se ole kun se ei ole rekisteröinyt itsenäiseksi uskonnolliseksi kirkkokunnakseen, vaan roikkuu kattilan reunalla odottaen, josko sieltä sittenkin joku sammakko ts. tominnan rahoittaja sattuis hypäämään vielä riveihin. Sley on tässä suhteessa paljon reilumpi kun se ei kärky kattilan reunalla, vaan pyrkii tekemään työtä kattilassa niiden mahdollisuuksien mukaan, jotka sillä vielä on.

Sleykin joutuu tekemään kaikenlaisia rajanvetoja, joita joku voisi kritisoida. Se esimerkiksi päästää messuissaan ehtoolliselle sellaisiakin, jotka eivät ole kansankirkon veroamaksavia jäseniä ja joille ei ole muutakaan oikeutta olla kansankirkon ehtoollisyhteydessä. Onko Sley siis kansankirkon ulko- vai sisäpuolella?

Sley on ilman muuta kansankirkon sisäpuolella. Paikallisseurakunnatkin sallivat sisällään monenmoista, myös ehtoolliseen ja jumalanpalvelukseen liittyen.
Se on eri asia, onko tämä tilanne oikein ja opin kannaltahan se ei ole ideaali missään tapauksessa, vaan jonkinlainen poikkeustila. Mutta Sley omassa toiminnassaan on selvästi kirkon sisäpuolella ja eräs oleellinen asia on lähetystyö jota se tekee kirkon virallisena järjestönä.
Sley on järjestänyt messutoimintansa osittain samasta syystä (virkakysymys) kuin Lhpk, mutta käytännön ratkaisuissaan pitäytyen aivan toiseen linjaan. Se on yhteistyön linja niiltä osin ja niillä alueilla joissa se saa toimia oman perustehtävänsä ja yhdistyksen sääntöjen sekä päätösten linjalla. Messut ovat luvallisia ja harkitusti kirkkoherrojen kanssa sovittuja, esim. kellonaikoja myöten. Sley pitää yhteyttä niihin piispoihin, kirkkoherroihin ja seurakuntiin, jotka sen ottavat vastaan. On siis vakaa aikomus olla kirkossa niin kauan kuin se on mahdollista.

2 tykkäystä

Kommentoisin vielä tuohon ehtoollisasiaan sellaista, että toisin kuin @Henrikki viestistä voisi ymmärtää, ei kirkkoon kuulumattomien ehtoollinen ole Sleyllä mikään yleinen ja normaali asia. Sleyn päättäjät ovat hyväksyneet sen, että tietyissä yksittäistapauksissa tällainen menettely voi olla sielunhoidollisista syistä perusteltua. Kyse on siis vähän samanlaisesta asiasta kuin ortodoksien mainostamassa ekonomiassa: jonkun tietyn henkilön kohdalla voi olla aiheellista toimia toisin kuin yleensä. Kirkosta eroamista ei kenellekään suositella, päinvastoin. Mun mielestä tällainen tapauskohtainen ymmärrys sopii aivan hyvin kansankirkon rajojen sisälle.

2 tykkäystä

Nyt kun vanhat “jarrumiehet” a la Kiviranta ja Korpinen ovat poissa kuvasta sotkemasta kaikkea, niin SLEY:n johtajat voivat huoletta tehda yhteistyötä vaikka Mäkisen ja Askolan kanssa - juhlapuheissa ollaan kyllä olevinaan konservatiivia, mutta käytännön toiminnan tasolla on valittu mielummin yhteistyö kuin vastarinta. Ja ihan sama pätee Kansanlähetykseen ja SRO:on. Oikeastaan ainoa taho, joka on valinnut mieluummin vastarinnan kuin myöntymisen tien ovat Esikoislestadiolaiset. Toki heillä on omat kipukohtansa joissain opillisissa kysymyksissä, mutta suhteessa naispapit ja pian homoliitotkin hyväksyneeseen Evl.fi organisaatioon he ovat valinneet vastarinnan, niin sanoissa kuin eritoten myös teoissa. STLK valitsi aikanaan samoin.
Korinttolaiskirjeen kehotus olla ryhtymättä vetämään yhteistä äjestä epäuskoisten kanssa sopii tähänkin ohjenuoraksi.

Melko huolimattomalla kädellä nyt maalaat.
Kuten sanoin, on eri kysymys, onko Sleyn linja ainoa oikea ja että tilannetta voidaan pitää poikkeustilana (viitaten esim. tuohon ehtoolliskysymykseen edellä), mutta kun kysyttiin, onko Sley kirkon sisällä, niin sellainen ratkaisuhan tuossa yhtiössä on tehty.

Arvelusi yhteistyöhaluista kaikkien piispojen kanssa ja “epäuskoisten” kanssa veljeilystä eivät sen sijaan pitäne paikkaansa. Eiväthän kaikki piispat suvaitse Sleytä ja se on tietenkin ennenkaikkea virkakysymyksestä johtuvaa. Tuskinpa noilta piispoilta on menty almua anelemaan.
Kuvauksesi vaikuttaa siltä kuin Sley olisi mielestäsi luopunut omista periaatteistaan saadaksen sijan kirkossa. Näinhän ei ole. Sley on edelleen lähetysjärjestönä kirkon työssä, vaikka se pitäytyy ainoastaan miespappien palkkaamisessa, eikä avioliitto- ja seksuaaliopetuskaan ole muuttunut ympäristön eli kirkon yleisen mielipiteen mukaan. Arvostelijoita on paljon ja äänekkäitäkin. Rahaa on jätetty jakamatta jossain, mutta joissakin seurakunnissa on tehty päinvastoin.

Esikoisten esimerkki on sikäli huono, että heillähän on kirkossa nyt todella erikoinen asema, kun päätöksiä sanelevat kuulemma “vanhimmat” aika kaukaakin. Ehtoollisen ottaminen omiin käsiin kertoo omaa kieltään.

Epäuskoisten kanssa työskentely on ilmaus, joka vaatii lisämäärittelyjä. Onko “luopuneessa” kirkossa minkäänlainen vastarintainenkaan toiminta oikein -eikö olisi parempi jättää koko laiva? Onko oikein tukea verorahoin jotain jossa on paljon mätää? Onko epäuskoisten kanssa toimimisessa mitään aste-eroja? Tästähän on tunnetusti monta mieltä monella miehellä (ja naisella).

Lhpk on valinta niille, jotka haluavat minimoida yhteistyön. Käytännössä se on eri kirkkokuntaan siirtymistä. Ainakin tie siihen näyttää johtavan. Jos haluaa analysoida kunnolla sitä mitä Sleyn väki tekee kirkossa, sitä pitäisi verrata niihin jotka ovat kirkon sisälle jääneitä konservatiiveja eikä niihin jotka ovat käytännössä katkaisseet jo köydet tähän laivaan.

3 tykkäystä

Anteeksi offtopikki, ihan pienimuotoinen infopläjäys tähän.

Esikoislestadiolaisuushan on nyt kivuliaasti hajonnut käytännössä kahteen osaan. Sakramenttien omiin käsiin ottajat jäivät lapin vanhempien käskypolitiikalle kuuliaisina vanhoihin rukoushuoneisiin toimimaan esikoislestadiolaisuuden nimellä.

Tois pual jokkee menneille perustettu uusi yhdistys puolestaan on nimeltään Esikoiset Ry. Nimen valitseminen yhdistykselle ei mennyt ihan putkeen. Jo aikoinaankin esikoislestadiolaisista käytettiin lyhyempää versiota “esikoiset”, ja tietysti nykyään tehdään ihan samalla tavalla. Merkitys onkin vain kulissien takana muuttunut oleellisesti.
Sitä ei tokikaan voi olettaa ihmisten tietävän, ja siksi tämän nyt tänne väliin änkesin.

3 tykkäystä

Evankelisessa herätysliikkeessä on (itseasiassa ainakin kahdesti) tapahtunut ihan vastaavanlainen jakautuminen. Tosin meillä/heillä ei ole mitään Lapin vanhuksia, joiden mielenliikkeille pitäisi olla uskollinen. Mutta isommassa kuvassa SLEY ja se toinen poppoo, jotka halusivat virkakysymyksessä(kin) seurata ajan henkeä vastaavat aika hyvin Esikoislestojen jakautumista.
Ja kun koko liike alunalkaenkin on pitänyt Ruotsin Lapin vanhuksia primäärisenä auktoriteettinaan, niin miksi niin ei tehtäisi vast’ edeskin? Erottautuminen Ruotsin ev.lut. kirkosta johtui pitkälti perustelluista syistä ja ne samat syyt ovat hyvää vauhtia kasvamassa lahden tälläkin puolella.

1 tykkäys

Eipä ole silmiini sattunut että SLEY olisi julistanut mitään bannapullaa yhdellekään nykyisistä piispoista - ei edes Askolalle. Se on sitten Askolan ja Mäkisen oma ongelma, jos he eivät suvaitse SLEY:tä ja sen opintulkintoja, mutta SLEY:n taholta ymmärtääkseni heitä suvaitaan ja kohdellaan ihan siinä missä muitakin piispoja. Kunnes toisin todistetaan, en usko että SLEY:n tilaisuuksissa kukaan menisi sanomaan Askolalle, Mäkiselle tai kenellekään muullekaan piispalle, että keskinäinen opillinen yhteys on siinä määrin särki, että heidän läsnäolonsa ei olisi suotavaa tai että heidän ei olisi syytä tulla tässä tilaisuudessa ehtoollispöytään.

Nuo piispat eivät taida tulla Sleyn tilaisuuksiin.
Pullapostin lähettäminen ei mielestäni ole ainoa vaihtoehto sille että ollaan yhteistyössä huonon piispan kanssa. On myös sellainen mahdollisuus että kunnioitetaan kirkon virkaa ja piispankin virkaa mutta ei pidetä suuta kiinni, jos ollaan eri mieltä noiden virkojen haltijoiden toimista ja puheista. Onko sinulta mennyt ohi että Sley on pysynyt linjallaan, ja yhtynyt arvostelijoihin erinäisissä lausumissa - sekä itsekin omissa julkaisuissaan jatkanut kriittistä rooliaan? Pelkkä räksyttäminen ei nyt ole tuon firman valinta, niillä on siellä varmaan muuta tekemistä.

Sinähän et näköjään kuulu kirkkoon. Sikäli olet hiukan jäävi arvioimaan kirkon järjestön edesottamuksia.

Kukas piispa muutama vuosi takaperin veti koko pussillisen pakasteherneitä nenäänsä kun SLEY oli ollut niin julkea ja kutsunut Walter Obaren puhujaksi kesäjuhlilleen? Ko. Ev.lut.fi piispa uhkasi jättää tyystin tulematta koko juhlille, vaikka ne hänen hiippakuntansa alueella vietettiinkin. Ja myöhemmässä yhteydessä viestitteli että mikäli SLEY ihan oikeasti meinaa olla kirkon lähteysjärjestö, niin tällaisiin Obareihin on pidettävä riittävä hajurako eikä suurin surminkaan kutsuttava heitä puhujiksi.

Ei tuota Obarea kovasti kehuta lähetyshiippakunnan sivuillakaan: http://www.lhpk.fi/jeesuksen-karsiva-ruumis-keniassa-33/

lainaus: "Vuodesta 2002 Kenian luterilaista kirkkoa johtanut arkkipiispa Walter Obare on aiheuttanut vahinkoa myös Kisiin alueella. Arkkipiispa on pyrkinyt hallitsemaan koko Kenian luterilaisen kirkon rahaliikennettä voidakseen käyttää mielensä mukaan kirkon rahoja. Siinä hän on valitettavasti onnistunut. Niinpä tätä nykyä pastorien jo entuudestaan vaatimattomat palkat ovat kuivuneet monin paikoin lähes olemattomiin, eikä rahaa tietysti riitä kunnolla muuhunkaan kirkon toimintaan, kuten työntekijöiden teologiseen koulutukseen tai rakennusten ylläpitoon. Arkkipiispan toimintaa on myös leimannut heimopolitiikka, jonka mukaisesti hän suosii kirkon sisällä omaa heimoansa ja syrjii muihin heimoihin kuuluvia.

Luulisin, että piispojenherneennenäänveto ei liity noihin asioihin, vaan enemmän opilliseen puoleen.

On muuten mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, että LHPK on kääntynyt Obarea vastaan. Eikös Obare kuitenkin ollut heidän varhaisissa vihkimyksissään mukana? Mitä lienee tapahtunut heidän välillään.

Tuo oli varsin raju luonnehdinta kun ottaa huomioon, että kyseessä on vain yksi blogikirjoitus, jonka on tehnyt yksittäinen (ilmeisesti) LHPK:n piirissä toiminut teologian opiskelija. Toki sen julkaiseminen kertoo ainakin siitä, ettei kaihdeta pitää esillä myös kritiikkiä siitä huolimatta, että ollaan tehty yhteistyötä.

Mutta mutta, tästähän on jo foorumilla keskusteltu pari vuotta sitten, ja sinäkin olet silloin peukuttanut, eli eihän tässä pitäisi mitään uutta olla :stuck_out_tongue: : http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=1624.msg201815#msg201815

Mutta tosiaan, de Muerto tuolla kirjoittelee, että Obare-yhteys on ollut Missionsprovinsenille paljon tärkeämpi kuin Lähetyshiippakunnalle. Ehkä se selittyy apostolisen suksession korostuksella. Missionsprovinsenin sivuilla kun ihan taulukolla osoitetaan tuota vihkimysketjua Obaren taustalla: http://www.missionsprovinsen.se/om-oss/apostolisk-succession ja sivuilla on myös pidempi artikkeli apostolisesta suksessiosta: http://www.missionsprovinsen.se/images/stories/verksamhet/apos.pdf Lähetyshiippakunta ei käsittääkseni ole tällaisia asioita juuri korostanut.

Mun peukutus kohdistui varmaankin asian esille ottamiseen eikä asiaan sinänsä, eikä voi muistaa kaikkea mitä on pari vuotta sitten peukuttanut… Ja blogikirjoitus on kuitenkin julkaistu LHPK:n virallisilla sivuilla.

Virnuilin siis siitä, että kyllä sinä todistetusti tästä olet lukenut. Ja oma muistini on selvästi tavallista kummallisempi. Mutta siis olennaisempaa tässä on tuo de Muerton vastaus tuossa ketjussa.

Muuten, Sleyn Sanansaattajassakin on Obaresta kirjoitettu Reijo Arkkilan vierailtua Keniassa. Niissä jutuissa on hämmentänyt se, ettei tuossa blogissa mainituista epäkohdista ole kirjoitettu mitään. Valitettavasti kyse voi olla osin siitä, että kun Sley tekee lähetystyötä Keniassa, on jouduttu olemaan varovaisempia siinä, mitä sanotaan. Lähetyshiippakunta ei taida operoida juurikaan Keniassa, tosin Anssi Simojoella on tainnut olla siellä joitain projekteja ja taitaa hiippakunnan sivuilla olla Mailis Janatuisenkin blogi sieltä. Tuo kritiikkihän, mitä on esitetty, ei muuten tainnut kohdistua Obaren teologiaan, vaan hänen käytännön toimintaansa. Inhottavaa, jos heimorajat merkitsevät niin paljon jopa kristittyjen kesken.

1 tykkäys

Olisko niin, että totuus painaa? Jos on nähtävissä, että henkilö ei ole toiminut kristillisesti… ? Ekö se koske heitäkin, eihän hänenkään kanssaan ole pärstäkertoimen mukaan menty.

1 tykkäys

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.