Löytyykö palstalta mahdollisesti harrastavia ikonimaalareita, jotka olisivat valmiita tekemään harjoitustöitä tilauksesta?
Jo pitkään on ollut etsinnässä nimittäin Pyhän Serafimin -ikoni (suomenkielisillä teksteillä), mutta antiikkimarkkinoilta löytyvien ikonien hinnat — niin kuin myös Valamon Luostarin uudiskappaleidenkin — pyörivät niin korkeissa sfääreissä, että meillä avioparina ei ole varaa ostaa.
Tärkeintä on tietysti hartaus ja rukous ikonia maalatessa.
Jos siis palstalta löytyviä harrastavia ikonimaalareita kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä ujostelematta allekirjoittaneeseen!
Kysely koskisi 1-4 ikonia (yksi itselle, kolme sukulaisille).
Ikonimaalareita on kahdenlaisia. Toiset ovat maalarioppilaita, jotka maalaavat opettajan johdolla ikoninmaalauskerhoissa tai kursseilla. Toiset maalaavat jo itsenäisesti. Useimmat ammattitaitoiset ikonimaalarit opettavat taitoaan muille, koska ns mestarikurseille pääsevät vain ne maalarit, jotka opettavat muita.
Miksi et itse ryhtyisi maalaamaan ikoneita? Minä ryhdyin aikoinaan maalaamaan ikoneita, koska tarvitsin niitä. Ei minulla ole varaa maksaa maalatun ikonin hintaa. Jos sinulla on, käänny jonkun ammattitaitoisen ikonimaalarin puoleen.
Toinen ikonini onkin painokuva, jolle olen ostanut kauniit lasitetut kehykset. Toinen on ilmeisesti myös painokuva, mutta puulevyllä ja oli valmiiksi kauniistu lasitetulla kehyksellä ja metalliriisillä ja pienillä kivillä varustettu, Sen löysin hyvin halvalla Fida:n kirpparilta. Käytin sen aikanaan ortodoksikirkon liturgiassa, missä pappi siunasi sen.
Minun rukouksiani ei haittaa, etteivät ikonini ole kalliita käsinmaalattuja aitoja ikoneita, enhän noita kuvia pyydä esirukoilemaan puolestani, vaan niiden esittämiä pyydän.
Joskus kun korona loppuu, yritän mennä ortodoksikirkkoon ikoninmaalausharrastajien kurssille. Olen muuten maalannut akryylillä ja öljyllä mutta ikonien maalauksessa käytettävä tekniikka on minulle uusi ja täysin tuntematon. Siten hankin käsinmaalatun ikonin, jos Luoja suo.
Ei ole oleellista, että ikoni on siunattu. Metropoliitta Arseni, joka on tunnettu myös ikonimaalarina ja useiden ikonikirjojen kirjoittajana, on sanonut, että ikonia ei tarvitse siunata kirkossa, vaan se siunautuu, kun sen edessä rukoillaan. Ikoni voidaan siunata kirkossa, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä.
Ei se ikonin siunaus ole mitenkään välttämätöntä. Joissain maissa ei ole mitään erityistä ikonien siunaamisen käytäntöä. Ikonia ei siis välttämättä tarvitse esim. voidella mirhalla tai vihmoa pyhitetyllä vedellä. Suomessakin käytännöt vaihtelevat mirhavoitelusta ja p. vedellä vihmomisesta siihen, että ikonia pidetään tietty aika pyhällä pöydällä - joskus vain yhden liturgian ajan, ja mitään muuta käyttöönvihkimistoimia sille ei tehdä.
Käyttö pyhittää ikonin mutta sen on oltava tradition mukainen. Maalari ei voi maalata oman mielensä mukaan. Seiniin maalattavissa freskoissa on enemmän tilaa ikonimaalarin itseilmaisulle, mutta puulle maalattavien, siirrettävien ikonien tekemistä koskevat tarkat ohjeet. Pyhien ns. elämäkertaikoneissa on myös vapaampaa, kun pyhän voi kuvata yhtä hyvin helikopteriin kuin aasin selkään.
Olen aina kuvitellut, että kun alttaripöydällä näkyy jokin ikoni, se siunataan palveluksen aikana jossakin vaiheessa, kun pappi ehtii. Vigiliassa hänellä on siihen runsaasti tilaisuuksia, mutta liturgiassa siihen on vaikea löytää aikaa, ellei pappeja ole useampia tai diakoni hoida osaa papin tehtävistä, mutta siunaaminen kestää vain hetken. Kirkkokansa ei näe eikä kuule sitä, vaan pappi tekee sen sillä aikaa, kun kuoro laulaa tai diakoni lukee jotakin. Pappi siunaa ikonin pyhitetyllä vedellä, mutta jos piispa siunaa sen, hän tekee sen mirhalla.
”Kaikkivaltias Herra, meidän Kuninkaamme, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen Isä, Sinä käskit palvelijasi Mooseksen tehdä kerubi-ikonin pyhään telttamajaan. Saatuamme näin pyhän ikonin sen muistoksi me rukoilemme Sinua, Herraamme ja Kuningastamme, lähettämään Pyhän Henkesi armon ja enkelisi tähän pyhään ikoniin, niin että sen edessä rukoilevan rukous täytettäisiin ainosyntyisen Poikasi ja ihmisiä rakastavan Herramme ja Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armon, laupeuden ja rakkauden tähden. Sillä Sinulle, ainosyntyiselle Pojallesi ja Pyhälle Hengellesi kuuluu kunnia ja palvonta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”
Slaavilaisessa (ja suomalaisessa) perinteessä on tapana siunata ikonit, kreikkalaisessa niitä vain pidetään alttaripöydällä. Metropoliitta Arseni kirjoittaa kuitenkin Ikonikirjassa: “Se ajatus, että ikoni pyhitettäisiin jollakin toimituksella käyttöönsä, on aivan väärä.”
Ollessani aikoinani Valamossa talkoolaisponomarina, siunattavat ikonit asetettiin alttarissa pöydälle. Jossain vaiheessa pappi siunasi ne ja pirskotti pyhällä vedellä.
