Haureuden synneistä

Nyt hiukan vakavampiin aiheisiin. Olen pohtinut, kuinka haureuden syntien välttämisestä voisi pätevästi opettaa nuoria ja aikuisiakin, joilla on vahva seksuaalivietti ja jotka elävät tässä haureuden kyllästämässä maailmassa.

Tämä vanha viisaus on hyvä, mutta onnistuminen sen noudattamisessa on monille aivan ylivoimaista: “Hillitse himosi ja hallitse halusi, sillä hetken hurmio voi olla elämäsi turmio.”

Kuten tiedämme, Raamattu varoittaa haureudesta erittäin ankarasti. Kristinuskovaisten pitää varoa olemasta lakihenkisiä varsinkin toisilleen, mutta tokihan vaarasta varoittaminen on pikemminkin välittävää rakkautta kuin riuduttavaa ahdasmielisyyttä. Tässä yhteydessä on huomattava, että päihtyminen alentaa merkittävästi kynnystä syntiin, ja kuten tilaisuus tekee varkaan, tilaisuus tekee myös huorintekijän. Mielestäni kristittyjen ei tulisi olla penseitä ja välinpitämättömiä näissäkään vakavissa asioissa.

“Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.” (1.Kor 6:18)

Maailman ihmisten elämään ja heidän haureellisiin harrastuksiinsa emme juurikaan voi vaikuttaa muutoin kuin olemalla valona ja suolana, mutta kristityissäkin on paljon alatien kulkijoita. Varmaankin armo heidänkin kohdallaan riittää, mutta arvelen, että ainoa tepsivä vastalääke näihinkin synnin houkutuksiin on Hengessä vaeltaminen ja siis oleminen tiiviisti evankeliumin Sanan vaikutuksen piirissä tavalla tai toisella.

On niitäkin, jotka kääntävät Jumalan armon irstaudeksi ja tuudittavat siten uskovia väärään ja petolliseen rauhaan. Minäkin korostan vapautta ja absoluuttista armoa, mutta en kuulu niihin, joiden mielestä ei ole yhtään mitään merkitystä sillä, kuinka kristittyinä elämme. Meidät on kutsuttu seuraamaan Jumalan tahtoa ja siis rakkauden periaatteita tai vielä tiukemmin sanoen: Jeesus on käskenyt meitä noudattamaan rakkauden lakia.

Yksi tämän ajan vaikea moraalinen ongelma ja sokeus on siinä, että haureudessa ja siihen liittyvissä moninaisissa petihurjasteluissa ei edes osata nähdä mitään pahaa tai väärää. Nuoria suorastaan rohkaistaan kokeilemaan kaikenlaista. Se on kuin kehotettaisiin heitä hyppäämään jyrkänteeltä rotkoon.

“Äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niin kuin härkä menee teuraaksi, niin kuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi, niin kuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.” (Snl 7:22-23)

(Taidankin tuupata tämän tekstin myös blogiini ja sitä kautta laajempaankin jakoon.)

2 tykkäystä

Luin juuri tästä nimenomaisesta aiheesta Paavo Virkkusen kirjan “Sukupuoliasia kristinuskon opetuksessa”. Suosittelen.

Koska suosittelit, tilasin sen itselleni. Onko se mahdollisesti omaa kirjoitustani myötäilevä vai onko kenties liberaalimpi? Julkaisun ajankohdasta päätellen kuvittelisin sen olevan jokseenkin konservatiivinen. Onko hänellä tarjota muita lääkkeitä vaivaan kuin kuudes käsky?

Periaatteessa neljä asiaa on ainakin ottettava perustaksi: 1) Selkä opetus siitä, että haureus on kiellettyä. 2) Selkeä opetus siitä, että neitseellisyys on hyvä eikä huono asia riippumatta sukupuolesta. 3) Opetus rukouselämän ylläpitämiseksi. 4) Selkeä opetus avioliitosta sakramenttina ja avioliiton tarkoituksesta.

3 tykkäystä

Hyvältä tuo kuulostaa omiin korviini. Ajattelen että ainakin implisiittisesti nuo sisältyvätkin aloituspostaukseeni. Nykyihmisten on erittäin vaikea ymmärtää raamatullista siveyskäsitystä, joten tuon kakkoskohdan (neitsyys) perustelemiseen tarvittaisiin erityisiä tiedon ja viisauden sanoja, jotta asia ymmärrettäisiin ihan käytännön järjenkin tasolla.

Tämä on siitä hankala aihe, että joissain kristillisissä piireissä näistä asioista ei puhuta oikein ollenkaan, ja joissain taas oikeastaan liikaakin huomioiden aiheen merkittävyysaste kristinopin kokonaisuudessa, ja/tai opetus on sisällöltään jollain tavalla virheellistä tai harhaanjohtavaa. Virheellistä opetusta on mm. se, että Jumala olisi tarkoittanut seksin vain yhden ihmisen kanssa koettavaksi, kun Raamattu kuitenkin hyväksyy leskien uuden avioliiton. Harhaanjohtavaa taas on se, kun “pitäähän sitä kokeilla sovitaanko yhteen” vasta-argumentti ammutaan alas väittämällä, että fyysisesti mies ja nainen sopivat aina yhteen, ja että kaikki seksielämään liittyvät pulmat ratkeavat luottamuksella, sitoutumisella ja rennolla yhteisellä harjoittelulla. Tästä syntyy sellainen kuva, että kun vain odotetaan avioliittoon, niin kaikki lähtee ennen pitkää sujumaan oikein ihanasti - melkoista menestysteologiaa verrattuna siihen, että ei kristityille ole luvattu minkään muunkaan ruumiinosan virheetöntä toimintaa!

Sitten tämä on myös siitä hankala aihe, että näihin asioihin liittyy niin iso riski neuroottiseen itsensä ja reaktioidensa kyttäämiseen. Sen pelossa ei ehkä oikein uskalleta sanoa ajatustason synneistä tällä alueella yhtään mitään. Olisi osattava tehdä erottelu: syntiä ei ole se, että ajatus käy päässä tai tuntemus alapäässä, mutta syntiä voi olla se, mitä sen ajatuksen tai tuntemuksen kanssa sen jälkeen tekee. Aktiivinen ja tahallinen ajattelu, aktiivinen ja tahallinen katsominen - ei mitään epäselvää harmaata aluetta vaan ihan oikeaa syntiä. Näin nettiaikakaudella pornon katsominen on tutkitusti aika yleistä myös kristityillä, ja se pitää uskaltaa sanoa synniksi.

Ehkä oleellisinta kuitenkin on ymmärtää oikein se, mitä avioliitto on. Se ei ole vain kirjanpitoa siitä, kuka on seksisuhteessa kenenkin kanssa, vaan Jumalan edessä tehty sitoumus, jossa Jumala yhdistää kaksi ihmistä yhdeksi yksiköksi. En tiedä meneekö pahasti privaattiteologiaksi, mutta mulle avioliitto on Jumalan antama tehtävä asettaa elämässäni mahdollisimman korkealle prioriteetille se, että mun puoliso on mahdollisimman onnellinen. Ja kun kaksi ihmistä tosissaan pyrkii priorisoimaan toistensa onnellisuutta, niin se on jotain älyttömän kaunista ja tuottaa myös kestävän liiton. Tämä on myös käytännöllisesti ja maallisesti järkevä konsepti.

Mielestäni hyviä ajatuksia, eli olen pitkälle samaa mieltä.

Tuosta erityisesti tykkään. Tuo on aitoa ja vahvaa rakkautta.

Ihan asiaa kirjoitat, ja pahoittelen että tartun sivuasiaan…

Alatien kristillisyys on näet termi, joka ei liity tähän aiheeseen, ainakaan alunperin.

Alatiellä on - lähinnä herännäisyydessä - tarkoitettu nöyrää suhtautumista uskoon. Itse olen ymmärtänyt ja käyttänytkin termiä niin, että ihminen joka kulkee alatietä on semmoinen joka ei puhu kovalla äänellä omasta uskostaan, eikä sitten kovistele toisiakaan pahemmin. Syynä on voinut olla putoaminen omasta luulotellusta mallikrisrityn asemasta. Onhan se voinut olla omien helmasyntienkin kanssa kompastelua, mikä on alatielle johtanut. Sikäli tietysti liippaa aihettasi, mutta en suoraan kyllä yhdistäisi sanontaa haureuden ongelmaan.

Itselleni läheisin alatien kulkija oli runoilija ja puhuja Erkki Leminen. Hän toimi lähinnä Kansan Raamattuseurassa mutta oli alunperin uukuniemeläisen herätyksen piiristä.

Lemiseltä löytyy googlen avulla runoja. Kirjat ovat hyllyssämme. En nyt jaksa tsekata, onko nettiin laittaja tehnyt virheitä…

Älä minulta voittoja kysy
olen velallinen, konkurssin kärsinyt kysy voittajilta
Älä minulta rajoja kysy, asun armon keskellä.
Kysy rajavartijalta ja mittamiehiltä.

Sain koulussa ehdot
koulutoverit antoivat kasteessa,kielissä,ekumeniassa,ripissä,laissa.
He halusivat jättää minut luokalle kerran jos toisenkin

sitten he eivät enää huolineet minua mukaansa;alaluokkalaista.

Opettaja kysyi kokeessa rakkautta,yritin vastata, mutta vasken helinä ja kulkusen kilinä oli ainoa vastaus.

Sain ehdot , jäin luokalle monesti. Mutta opettaja ei ajanut ulos, eikä erottanut koulusta, hän vain rakasti.

Hän täytti sen lain, joka vaadittiin. Opin uskomaan pienten tavalla ja sanomaan nimen Jeesus.

Enkä enää masentunut yläluokkalaisten katseistakaan.

Sateen liottama, tuulen pieksämä, myrskynrepimä linnunpelätin seisoo keppi jalassaan mansikkamaan keskellä, suorittaen tehtäväänsä, karkottamista.

Turmeluksen vioittama, pirun pieksemä, elämän repimä saarnamies seisoo ihmisten keskellä suorittaen tehtäväänsä kutsumista

Repaleisia molemmat
suorina seisovat paikallaan

kun on ryysyjen sisällä risti

3 tykkäystä

Käsittelee haureudesta ja sen välttämisestä opettamista eri kasvuvaiheissa oleville nuorille (ensisijaisesti miehille). Käytännöllinen opas esim. opettajalle siis, kuinka aiheesta pitää uskaltaa puhua, kuinka Raamatun sanaa voi soveltaa opetuksessa, kuinka opitaan itsehillintää ja että seksuaalisuus pitää kanavoida rakentavasti. Aikansa tuotos monella tapaa toki. Ja aika lyhkäinen.

1 tykkäys

Olen lukenut ahkerasti vanhaa testamenttia ja on silmiinpistävää miten usein luopumista Jumalasta kuvataan sukupuolisena haureutena. Vaikkapa Hes. 23.

Omasta mielestäni sukupuolinen haureus on pohjimmiltaan Jumalasta luopumisen tärkein ja realistisin kuva. Siksi yksi mies ja yksi nainen.

D

4 tykkäystä

En kykene näkemään että ev.lut. kirkko taipuisi opttamaan noita nejää prinsiippiä. Joku Rainerman Kepan tai Olavi Peltolan kaltainen vanha jäärä varmaan opettaisikin mut joku mari leppänen… no way

2 tykkäystä

Tuota en tullut edes ajatelleeksi… Pohdin vain omaa opetustani tai siis sitä, kuinka evankeliumin oppia ja kristinuskon eettistä ohjeistusta esillä pidän kirjoituksissani ym… Katolisen kirkon linja lienee selvä, mutta kuinka ortodoksikirkossa opetetaan seksuaalimoraalista? Tulee ihan mieleen Ilmestyskirjan kirjeet seitsemälle seurakunnalle…

Ehkäpä sen asian ymmärtäminen ei ole varsinaisesti vaikeaa. Ihan ilman poikkeuksellisia tiedon sanojakin voi sanoa, että avioliiton ulkopuolella ei pidä harjoittaa seksiä, ja asia kyllä ymmärretään. Mutta läheskään aina ymmärrettyä asiaa ei hyväksytä. Mutta se taas ei ole kristillisen opettajan vastuulla.

Tämä. Kaikkea syntiä vastaan toimii vanhanaikaiset rukous, paasto, katumus ja sakramentit. Vaikeahan sitä on mistään mieliteoista kieltäytyä, jos ei opeteta uskonelämän alkeitakaan.

Minä sanoisin, että kaikkea syntiä ja lihallisuutta vastaan toimii parhaiten vaellus Hengessä.

Juu. Niinhän minä sanoinkin. :innocent:

Ja olen samaa mieltä - nähdäkseni kaikki hengellinen harrastus ja ravinto vahvistaa vaellusta ja vaikuttaa uskovassa Pyhän Hengen osallisuutta ja täyteyttä.

1 tykkäys

Juu. Eikä kukaan kadu syntejään ilman Jumalan armoa.

Alatien kristillisyys ei alunperin ollut kai ihan tuotakaan. Vanha herännäisyys opetti jokapäiväistä parannuksen tekoa. Tuotiin esiin jokapäiväistä syntisyyttä/huonoutta, jonka myötä joka päivää saa tunnustaa, että kehnot on omat voimat uskovana - mutta pyrkimys kuitenkin parannusta ja Herraa kohti. Jokapäiväistä parannusta, taivasta kohti ikävöivää uskoa ja anteeksiannon tarvetta arjessa korostava alatien kristillisyys oli erityisesti korkeakirkollisten pyhien muotomenojen ja teologisen oppineisuuden arjen vastaliike.

On 2000-luvun ilmiötä, että alatien kristillisyyttä tulkitaan niin, että se tarkoittaisi, että annetaan kaikkien olla sellaisia kuin ovat sanomatta näille mitään, tai esittämättä että voisi olla tarvetta parannukselle. Perinteinen alatien kristillisyys herännäisyydessä oli toisenlaista. Siinä oli parannuksen teon pyrkimys merkittävässä asemassa sekä omalta osalta että myös sitä kautta, että haluttiin muitakin ohjata armon kerjäläisiksi. Nöyryyttäkin oli toki kyllä mukana. Alatien kristillisyyttä oli se, miten eli elämäänsä kristittynä kaiken kuormituksen ja kärsimyksen keskellä uskossaan Herraa ikävöiden ja tässä yhteisöllisesti muitakin tukien.

9 tykkäystä

Osasitpa osuvasti kiteyttää, miten herännäisyys on muuttunut citykörttiläisyydeksi.

3 tykkäystä