Ymmärrät tästä asiasta selvästi enemmän kuin se nuori pastori, joka toimitti mun yhden isovanhemman hautaan siunaamisen. Hän puhui siunaustilaisuudessa surusta, ja oli kovasti tietävinään miltä meistä omaisista tuntuu, “te tunnette xyz” tyyppiset ilmaisut toistuivat puheessa. En tietenkään tiedä mitä muut siinä tilanteessa sitten tunsivat, mutta mulle ei siinä vaiheessa päähän mahtunut muuta kuin helpotus siitä, että elämästä on yksi iso huolen aihe pois. Siunauspuhe sai mut lähinnä tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi tämän takia, kun tottakai olisi pitänyt olla asianmukaisesti surullinen. Häpesin omaa helpottuneisuuttani. Ymmärrän toki nyt sen että todellisuudessa tällainen kokemus on varmaan aika yleinen monistakin syistä.
3 tykkäystä
En ole varma, mutta nuorelle pastorille koko siunaus saattaa olla niin jännittävä toimitus että hän turvautuu käsikirjaan ym. valmiisiin sanoihin. Niissähän on myös tuon tyyppisiä näkökulmia, että puhuja pannaan sanomaan ääneen omaisten ja sukulaisten oletettua surua. Siltä ainakin vaikuttaa, kun usein näitä kuulen.
Joka tapauksessa tuossa näkyy se, että jännitys tai joku muu - toivottavasti ei välinpitämättömyys - on estänyt pappia ymmärtämästä omaisten tilannetta. Useimmiten korkeaan ikään ehtineiden siunauksissa tulee vahvasti esiin kiitollisuus siitä mitä vainaja oli ja mitä hän antoi jälkeläisilleen, minkä henkisen perinnön ehkä jätti, paikalla olevien sukulaisten muistot - jos niitä on kysytty ja kerrottu - sekä myös se näkökulma että on hyvä kun pidempi tai lyhyempi sairauden aika elämän lopulla on päättynyt. Siis helpotus.
Valmiilla sanoilla on hyvät ja huonot puolet. Sekin voi olla kiusallista että siunaava pappi heittäytyy johonkin liian tuttavalliseen rooliin. Itseäni se ainakaan luultavasti ilahduttaisi eikä lohduttaisi. On siinä tapauksessa jopa toivottavampaa että pappi lukee siunauspuheen lähinnä kirkollisten toimitusten kirjasta.
Rukoukset ja virret ovat vahvaa tavaraa, niin siunauksissa kuin kaikissa kirkollisissa toimituksissa ja tietenkin jumalanpalveluksissa. Niistä löytyy kyllä aivan kaikille sopivia sanoja ja myös tunteita. Ennen kaikkea muistutus siitä että Jumala on ja hänelle me olemme rakkaita. Valmiit sanat ohjaavat meitä eksymästä performansseihin ja vääriin oletuksiin paikalla olevien tunteista.
1 tykkäys
Sanon aina että tänään (hautajaisissa) on lupa kaikille tunteille. Ei niitä voi sanella ulkoapäin.
D
3 tykkäystä
Eräs Kylväjän Japanin lähetystyöntekijä ja pappi, jo nyt muutama vuosi sitten edesmennyt, siunasi vaimoni lähisukulaisen. Lopussa hän esitti uskoontulokutsun henkilöille, jotka vielä eivät olleet uskossa hautajaisväestä. Lähes koko suku kyllä oli.
Mietin asiaa ja vaikka tilanne ei ehkä ollut kaikkein sopivin, niin toisaalta oli, sillä juuri kuoleman kohdatessa olisi syytä viimeistään miettiä minne itse on menossa. Tässä tapauksessa tilanne oli ainakin siunattavan kohdalla kunnossa.
Yhden poikani koulu rehtori soitatti (itsenäisyys-?, joulu-? juhlissa) Veteraanin iltahuudon. Siirrettiin sitten pian eläkkeelle.
(Kai se oli kauhea teko?) Olln muuten senkin koulun vanh.neuvostossa ja muistaakseni hallituksessakin. Kyseinen rehtori oli muutenkin mainio, joviaali mies. Ei sellaisille ole sijaa (koulu-)maailmassa.