En tiedä onko tarpeenkaan. Sakramentit vaikuttavat huolimatta käsityksistämme niistä. Kun Kristus rukoilee että olisimme yhtä, niin me olemme yhtä, vaikka meillä olisi eri käsitys asioista. Ehtoollinen kirkkokuntia jakavana periaatteena on pikemminkin tulos vallantavoittelun ja kontrollin nousemisesta sanan yläpuolelle (ekskommunikaatio).
Uskon että jos kaksi eri tavoin ajattelevaa nauttii usein ehtoollista yhdessä, niin uskokin on läsnä tuossa tilanteessa.
Mutta en itse mene helluntailaisten ehtoolliselle. Enkä vapaakirkon. Enkä kat enkä ort.
Ymmärrän ettet pappina menisi. En minäkään ole käynyt, mutta en kategorisesti kietäytyisikään, jos tilaisuus tulisi. One Wayn ehtoollisilla olen käynyt, mutta niissä lausutaankin oikeat asetussanat ja ehtoollista pidetään Jeesuksen ruumiina ja verenä. Ainakin vielä viitisen vuotta sitten kun olen käynyt. Katoliselle ehtoolliselle omasta puolestani voisin hyvinkin osallistua, jos se olisi heidän puoleltaan sallittua.
Kuinka paljon näihin oppiriitoihin vaikuttavat psykologiset syyt? Varmaankin aika paljon. Niinkuin Eutykus totesikin, narsistiset johtajat haluavat aina olla esillä ja johdossa. Muita syitä näihin sisällissotiin voi olla vaikka kuinka paljon. Jos menee huonosti, pitää saada joku syntipukki ja päätä vadille mahdollisimman julkisesti, joko liikkeen sisältä taikka ulkopuolelta taikka entisistä jäsenistä. Jos on rahat loppu, pitää saada jäseniä jostain toisesta liikkeestä maksamaan kymmenyksiä. Rahakin vaan on tarpeen jotta toiminta jatkuisi, ja rahan tarve voidaan hengellistää: ei sanota että “rahat on loppu” vaan sanotaan jollekin hyvätuloiselle että “sinä et ole oikeasti uskossa” jotta tämä “tulisi uskoon” ja rupeaisi valtavan kiitollisena maksamaan kymmenyksiä ja tekisi vielä testamentin. Jne. ym. ym.
Tällainen päätöshän on tosiaan menty tekemään. Itse en pidä sitä hyvänä muutoin kuin poikkeustapauksissa. Esim. jos henkilön oman kirkkokunnan mukaista seurakuntaa ei ole tarjolla satojen kilometrien säteellä, on ihan järkevää mahdollistaa osallistuminen sitä lähinnä vastaavan kirkon ehtoolliselle, jos virallinen jäseneksi liittyminen ei jostain syystä ole järkevää (esim. tilapäinen oleskelu paikkakunnalla tai vahvat perhesyyt kuulua tiettyyn kirkkokuntaan). Sen sijaan vierailijastatuksen ei pitäisi mahdollistaa pitkittynyttä “kirkkokuntien välitilassa roikkumista”, jossa ei tarvitse valita paikkaansa tai oppiaan, kun jopa ehtoolliselle pääsee missä vain.
Monilla “tosiuskovaisilla” on melko yhtenäinen kulttuuri, joka määrittelee, kuka on uskossa, joten siinä mielessä en ihmettele yhteiskristillisten piirien homogeenisuutta. Elävässä uskossa oleva esimerkiksi rukoilee tietyllä tavalla ja on valmis rukoilemaan heti kun joku siihen kehottaa, kokee (omasta mielestäni neuroottista) todistamisvelvoitetta, Raamatun lukeminen on ruokaa ja rukoileminen hengittämistä - ilman niitä seuraa hengellinen kuolema… Kaikenlaisia rasittavia tapoja ja näkemyksiä.
En tiedä kuinka moni tyytyy yksinkertaiseen elämään, jossa uskon antama toivo on ikään kuin sielun ankkuri ja evankeliumi rauhan ja levon antaja maailman myrskyissä. Olen toki itsekin ollut joskus hillittömän suorituskeskeisen uskonyhteisön sisäpiirissä, mutta nykyään iloitsen ihan kympillä Kristuksen tarjoamasta vapaudesta. Mutta jos uskonvanhurskausoppi ei ole selkeänä mielessä, ryhdytään helposti vertailemaan ja epäilemään toisten pilttuiden kristittyjen uskon aitoutta.
Olen havainnut, että vapaista suunnista luterilaiseen seurakuntaan siirtyneet uskovaiset tuovat usein helluntailaiset tapansa ja siellä opitun kulttuurin mukanaan, ja itseäni semmoinen tympii. Pidän nykyään jopa parempana semmoisen käytännön, että kaikki rukoukset luetaan suoraan kirjoitetusta tekstistä, rukous, johon muut voivat yhtyä sydämessään ilman muminaa. Ei se spontaani rukous mielestäni ole sen parempi tai hengellisempi. Kielilläpuhumistakaan ei pitäisi harrastaa, jos ei ole selittäjää, ja siinähän varsin usein toimitaan vastoin UT:n opetusta.
Tympeä kulttuuri saa helposti aikaan sen, että positiiviset kristilliset tavat ja käytännöt muuttuvat karmeaksi puoskaroinniksi ja jopa henkiseksi tai hengelliseksi väkivallaksi. Ihmisen mieli on niin katala, että tietynlaiset ihmiset uskoon tultuaan muuttuvat muiden alistajiksi, joista tuntuu varmaankin huikealta kokea olevansa jonkinlaisia hengellisiä erityisyksilöitä.
Legendaarinen Veikko Hursti parin laupeudensisarensa kanssa ilmestyi kerran Turussa katolisen Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin kirkon sunnuntaimessuun. Istuivat komiasti etupenkkiin. Kirkkoherra ei tainnut Veikkoa tunnistaa. Ainakin jakoi ehtoollisen, kun Veikko seuralaisineen jonoon asettui. Myöhemmin kirkkokahveilla vieraiden henkilöllisyys selvisi. Toinen laupeudensisarista rukoili voimallisesti erään vakavasti sairaan seurakuntalaisten puolesta, jolle messussakin oli esirukouksia luettu. Myöhemmin kirkkoherra totesi myhäillen, että hän olikin arvellut Veikkoa karismaatikoksi käsien asennosta messun rukouksien aikana… Niinpä - veli Veikko surffaili sujuvasti mitä erilaisempien seurakuntien tilaisuuksissa. Katolisen kirkon jälkeen oli kuulema vuorossa Turun Pelastusarmeija.
Karismaattinen liike ainakin valtameren takana onkin useissa tapauksissa juuriltaan lähtöisin katolisesta kirkosta. Ehkä juuri siksi minunkin on helppoa suhtautua katolisuuteen hyvällä tavalla. Ulkomailla vierailen usein paikallisissa kirkoissa ja kimmokkeeni katoliseen kiinnostukseeni syntyi juurikin espanjalaisessa pienessä vuoristokirkossa, jossa 80-luvulla koin jotain hyvin mieleenpainuvaa, ehkä enkelten tai Pyhän Hengen voimakasta läsnäoloa. En näkyvällä tai kuultavalla tavalla, vaan sisäisesti siten, että minun oli vielä vuosikymmen myöhemmin palattava siihen samaan kirkkoon. Ja vielä toistamiseenkin 2000-luvulla. Ensimmäinen kerta jäi kuitenkin ainutkertaiseksi sille, mitä koin.
Samaa mieltä olen ja samaa mieltä varmaan kaikki helluntailaisetkin.
Kyllä, uudelleen ei pitäisi kastettua enää toistamiseen kastaa. Kokonaan toinen asia on sitten, oliko alkukirkollinen kaste, kuten Apostolien teot opettaa, vasta uskoontulon jälkeinen tapahtuma, vai jo ennen sitä, jollaista varmaankin myös alkoi tapahtumaan varsinkin myöhemmin. Apostolien teot antavat kuitenkin monta hyvää esimerkkiä ensin kääntymisestä, siis uskoontulosta, esim. Sauluksen kohdalla, ja sitten vasta kasteesta. Tällä helluntailaiset ja muut aikuiskasteen kannattajat perustelevat omaa näkemystään. Aivan yhtä tosissaan vanhat kirkot kannattavat omaa kantaansa.
Kastetta ja ehtoollista helluntailaiset kutsuvat muulla tavoin kuin sakramenteiksi. Silti nämä ovat heillekin tärkeitä, sanoisin että kastekysymys omalla tavallaan jopa tärkeämpi. Henkilökohtainen uskoontulo löytyy kyllä Apostolien teoista monesta kohtaa, pelastusvarmuus perustui Jumalan sanan lupauksiin. Paavalilla kääntymiskokemus oli hyvin voimakas, useilla muillakin, tuhansilla ainakin ensimmäisenä helluntaina, luultavasti myös sen jälkeenkin.
Ei, vaan menneinä aikoina on kerääntynyt muutakin lastia painoksi, kuin vain Jumalan sanaan perustuva. Tarvittiin paluu raamatullisuuteen takaisin. Kielilläpuheesta ei sen enempää, kuin että sitä on vähintään kahdenlaista Raamatussakin, sellaista, joka on oikeaa kieltä ja sellaista, jolla rakennetaan rukouksessa vain itseään. Myöhempinäkin aikoina on todistettavasti puhuttu sellaisia kieliä, joita ei ole itse osattu, mutta joku muu on ymmärtänyt, siis oikeita kieliä. Telppäsniityllä, Azusa-kadulla tai monessa muussa paikassa on tapahtunut aitoa Hengen vuodatusta, joka on johtanut herätyksen syntyyn. Telppäsniityn pointti oli herännäisyyden syntyminen. Jos katsoo, missä tilassa se liike on nyt, voi vain ihmetellä sen alkuaikoja. Herätyksillä onkin tapana myöhemmin hiipua, virallistua ja lopulta sammua kokonaan.
Siirrän tämän. Muuten minulla ei ole kovin suurta kiinnostusta jatkaa aiheesta, kunhan oioin muutamia väärinkäsityksiä.
Ei se perustu jos vaaditaan henkilökohtaista uskonratkaisua.
Ensimmäisenä helluntaina kääntymyskokemuksen voimakkuudesta ei sanota mitään. Opetuslapset saivat Pyhän Hengen lahjan ja muista sanotaan vain että nämä ottivat sanoman vastaan.
Kyllä, Henki tekee tällaista aika ajoin. Joskus vain tuntuu että ihminen ottaa näissä vallan omine visioineen. Pyhän Hengen näkyvää saamista tai näkyviä merkkejä, kielilläpuhumisineen ei edellytetty ensimmäisenä helluntainakaan, riitti että otti sanan vastaan (jossa toki Henki saadaan).
”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääviä miehiä, kaikista kansoista, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, koolle tuli paljon väkeä, ja ihmiset joutuivat ymmälle, sillä kukin kuuli puhuttavan omaa kieltään. He olivat hämmästyksissään ja sanoivat ihmetellen: ”Eivätkö nuo kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin omaa kieltämme, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parthialaiset, meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa, Kappadokiassa, Pontoksessa ja Aasiassa, Frygiassa, Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Libyan alueella, me täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset – me kaikki kuulemme heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suurista teoista.” He olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja he kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut sanoivat ivaten: ”He ovat täynnä makeaa viiniä.” Silloin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: ”Juutalaiset miehet ja te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tulkoon tämä teille tiettäväksi, kuulkaa mitä sanon: Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te luulette, onhan nyt vasta päivän kolmas tunti, vaan tämä on sitä, mistä on puhuttu profeetta Jooelin kautta: ’Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne uneksivat unia. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat. Minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja loistava. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’” Apostolien teot 2:1-21 FINRK
En oikein usko että ne tuhannet jotka kääntyivät, olivat siinä samassa huoneessa kokemassa joitain noin voimakasta. Standarditulkinta on että ne olivat opetuslapset jotka tulistuivat Pyhästä Hengestä.
Timo Soini on muistelmissaan kertonut ilmestyksenomaisesta kokemuksesta eräässä irlantilaisessa kirkossa. Kovin syvällisesti hän ei ole tapahtunutta kuvaillut, mutta se osaltaan johdatteli hänet liittymään Rooman kirkkoon…
Ei tietenkään samassa huoneessa, jos on kyse tuhansista ihmisistä. Mutta he näkivät, kuulivat ja saivat niiden, jotka huoneessa olivat, todistuksen asiasta. Ja kuulivat kukin omaa kieltään, vaikka muunkielisiäkin oli paikalla. Ja kenties talon ulkopuolellakin oli havaittavissa jotain merkillistä. Tämä omana spekulaationani.
Olen kuullut tästä, kun hän kertoi siitä jossain tv-ohjelmassa. Ei halunnut tarkemmin käydä läpi. Uskon kuitenkin kokemuksen vaikuttavuuden. Minäkin menin Pyhän Henrikin kirkkoon katolisuuden kurssille osin tästä syystä.
Apostolien Teoissa kastetut olivat varttuneet juutalaisissa tai pakanakodeissa. Apostolit toivat evankeliumin uutena sanomana ja sanoman vastaan ottaneet muodostivat paikkakunnalle seurakunnan.Nämä ihmiset eivät voineet saada kastetta ennen kuin kristinusko syntyi ja tuotiin heidän luokseen.
Kristittyyn perheeseen syntyvä kristittyjen vanhempien lapsi on ihan eri tilanteessa. Hän saa jo pienestä pitäen kuulla Jeesuksesta ja voi tulla uskoon ennen aikuisikäänsä.
AP T. vain kertoo, miten seurakuntaa perustettaessa siihen tultiin paljon aikuiskasteessa, mutta UT ei missään sano, miten sitten toimitaan, kun kristittyyn perheeseen kristityille vanhemmille syntyy vauva. Odottaminen, että hän kasvaisi ensin isoksi voidakseen saada kasteen on täysin Raamatulla perustelematon väite. Paljon uskottavampaa on, että kristittyjen lapset raamatullisesti kastettiin heti, kun voitiin. Onhan Raamatussa mainittu ne kokonaisten perhekuntien kasteetkin.
Kyllä, mutta helluntailaiset vetoavat tähän ja pitävät aikuiskastetta tärkeänä ja oikeana. Ymmärrän molempia kantoja itse lapsikastettuna. Kumpi sitten on raamatullisempi en halua lähteä keskustelemaan.
Minä haluan jonkin verran oikoa Apostolien Teoissa kerrotuista tapahtumista väärin vedettyjä johtopäätöksiä, joita aletaan väittää Raamatun opettamiksi opeiksi.
Ei ensimmäisen ympärileikkauksenkaan saajien ikä määritellyt sitä, että jatkossa saa ympärileikata vain nuorukaisia ja aikuisia. Abraham oli 99 ja Ismael 13, oli eri ikäisiä miehiä, ja vauvoja ei mainita!
Abraham meni mokoma kirkollisesti hapattuneena jo Iisakin kohdalla muuttamaan raamatullisen selvän käytännön vauvalle annettavaksi liiton merkiksi. Eihän vauva mitään ymmärrä eikä osaa itse valita.
Toinen Apostolien Teoista johdettu outo oppi on edellyttää kielillä puhumista merkkinä Pyhällä Hengellä täyttymisestä, vaikka kielet mainitaan vain kolmessa eri tilanteessa.
Oio mitä haluat, en minä näitä itse edusta, Apostolien teot korkeintaan. Kielilläpuheesta kuitenkin sen verran, että sitä tapahtuu nykyäänkin ihan oikeasti, samoin Hengellä täyttymisiäkin tapahtuu monella tavalla. Kielilläpuhe on vain yksi sen muodoista, profetoiminen toinen. Minä en puhu kielillä, mutta olen saanut silloin tällöin jonkinlaisen profetian tai muun tiedon. En kuitenkaan halua mennä nyt näihin.