Helluntailaisuuden arviointia Suomessa ja maailmalla

Suomen helluntailaiset ovat jonkin verran raamatullisempia kuin Amerikan hellarit. Se johtuu siitä, että Suomessa on ollut hyviä luterilaisia Raamatun opettajia, joiden opetukset ovat raitistaneet meillä helluntailaistakin uskoa. Meillä on esimerkiksi helluntailaisissa paljon vähemmän niitä, jotka kieltävät kolminaisuusopin.

Helluntailainen karismaattisuus on liikkeen alusta alkaen ollut vinoutunutta. Parhamin raamattukoulun oppilaat halusivat täyttyä Pyhällä Hengellä, päättivät huutoäänestyksellä, että sen merkki on kielillä puhuminen ja alkoivat sitten joukolla metsästää tätä kokemusta. He saivat “kielet”, jotka eivät olleet oikeita ihmisten puhumia vieraita kieliä, kuten apostoleilla.

UT opettaa, että hengelliset kokemukset on koeteltava raittiilla opilla. Helluntailaisille ja uudemmille karismaattisille liikkeille omat kokemukset ovat usein totuuden mittari.

6 tykkäystä

Suomessa yhtenäiskulttuuri lienee myös ollut ihan eri luokkaa kuin Ameriikoissa. Ts. meikäläiset varhaiset helluntailaiset olivat luterilaisen kirkon kasvatteja, kuten myös suuri osa myöhemmistä. Ei mikään ihme, että vaikutteita on saatu jo alusta alkaen.

4 tykkäystä

Äkkiä tulee mieleen että se joka sanoo ettei Paavali ollut teologi, ei ole kovinkaan paljoa ymmärtänyt kristinuskosta.
Mutta ehkä onkin kysymys siitä enemmän, että on niin voimakkaat asenteet tiettyjä käsitteitä kohtaan, että se sumentaa ajatukset. Teologia on sanana peikko, koska sen luullaan tarkoittavan järkeilyä uskon ja Hengen johdatuksen vastakohtana. Sama torjunta esim käsitteen Kirkko kohdalla.

Paavali oli toki myös matkasaarnaaja ja teltantekijä. Mutta jos ei esim Roomalaiskirjeessä näe teologista pohdintaa niin on se erikoista. Teologia ei sulje pois uskoa ja julistusta vaan liittyy siihen kuin nenä päähän.

Helluntailaista uskoa on monenlaista vaikka Oka lienee jonkin stereotypian edustaja. Ihmeellistä jos helluntailaiset teologit Kankaanniemi tai Kärkkäinen mahtuisivat samaan jengiin Okan kanssa. Toisaalta elämä on ihmeitä ja epäloogisuutta täynnä.

Minusta Diakonin pohdinta olemisesta itsensä uskoen tai ei uskoen on hyvää. Jaan sen kokemuksen ja oman elämäni tasolla. En näe ristiriitaa Raamatun ja Diakonin välillä tässä.
Näen sen sijaan vaaran sokeutua toisten ihmisten tavoille ilmaista uskon asioita, jos kaikkea määrittelee varmuus siitä että on saanut Pyhän Hengen antaman viisauden mikä suo luvan tuomita muut uskottomiksi heidän sanojensa perusteella. Tosiasiassa PH taitaa toimia juuri päinvastoin. Hän avaa silmät ja sylit. Ei Hän eristä ihmistä toisesta eikä hajota uskovien joukkoa riitaa kylväen.

5 tykkäystä

On myös erittäin tärkeää, olleellistakin muistaa, että apostolit ja profeetat olivat Jumalan erityisiä työvälineitä, joidenka suulla Jumala itse puhui, eli heidän sanomansa oli erehtymätöntä. Muutoinhan olisimme tekemisissä epävarmojen asioiden kanssa.

3 tykkäystä

Mitä on teologia?

Sellaista harrasti mm. Platon, eli tutki erilaisia jumaluuksia.

Jumalan seurakunta ei sitten Paavalin teologian roskiin heiton jälkeen ole teologiaa, oppia jumaluuksista, tarvinnut. Seurakunnan ulkopuolella sitä voi harjoittaa niinkuin parhaaksi näkee.

Paavali oli Jeesuksen linjoilla, eli kehoitti ja käytti Kirjoituksia, kun hän Evankeliumia julisti. Samoin teki mm. Filippus Gazan tiellä hoviherralle selittäessään Jesajan profetioita. Vt. Apt. 8:

35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.
36 Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?
37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.
39 Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten.

Nk. helluntailiikkeet eivät ole käyttäneet uskontunnustuksia, eikä niitä yhteen ääneen ole luettu ja luetettu.
Miksi näin?
Mielestäni siksi, että esimerkiksi tuo 8. luvun poisjätetty jae on sellainen, selkeä, tiivis, suoraan Kirjoituksista ja sisältää perustan, uskoontulon ja tunnustautumisen Jeesuksen seuraajaksi ja Jeesuksen tunnustamisen Jumalan lähettämäksi pelastajaksi.

On kysymys vain Raamatusta ja sen noudattamisesta, Sanan eli Jeesuksen seuraamisesta.

Olen moneen kertaan nähnyt, etteivät helluntailaiset noudata Paavalin selviä ohjeita seurakunnan kokoontumisissa. Kielillä puhutaan kakofonisesti yhteen ääneen, kukaan ei selitä niitä. Helluntailiike lähti myös 1995 innokkaasti mukaan myös Torontolaisten manifestaatioiden markkinoijana, kun ne tulivat Suomeen.

1.Kor.14:23 Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?

27 Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;

1 tykkäys

Helluntailaisista paistaa opillisissa keskusteluissa usein melkoinen ylimielisyys.

90-luvun alussa, kun tutkin paljon kastekysymystä (luterilainen versus helluntailainen), näin tästä yhden hyvän esimerkin. Luterilaisten kastetta käsittelevien kirjojen esipuheesta pystyi aina löytämään ohjeen koetella kirjan sanoma ja pitää siitä se mikä hyvää on.

Helluntailaisen Juhana Lehmuskosken kirjassa kirjoittaja ilmoitti heti kirjansa alussa, ettei häntä kiinnosta ollenkaan tutkia, mitä esim. luterilaiset kasteesta sanovat. Hän itse on ehdottomasti oikeassa ja voi sanella kaikille muille, mikä on oikea ja raamatullinen käsitys. (Mistä lie sellaisen auktoriteetin saanut.) Varmasti hän toivoikin, että hänen lukijansa eivät tutustuisi vastapuolen näkemyksiin ja perusteluihin, ne kun olivat parempia kuin hänen kirjassaan.

Helluntailainen oppien saneleminen varmaan tuo turvallisuuden tunnetta sellaiselle uskovalle, joka ei itse halua asioita tutkia vaan haluaa jonkun opettajan ehdottomaksi auktoriteetikseen.

1 tykkäys

Korinttolaiskirje ei puhu seurakunnan kokouksesta, vaan messusta,siis liturgisesta kokoontumisesta, johon kuului oleellisena osana profetia. Meillä on olemassa varhaisia liturgisia kaavoja johon nämä osuudet oli merkitty. Toki kaikki kokoontuminen on seurakunnan kokoontumista, yksi merkittävä ero kuitenkin siihen liittyi ja se on ehtoollisen vietto. Varsinaisesti tämä ohje koski siis messua.

Toiseksi näkökulmaksi tuo sen että helluntailaiset käyttävät samaa argumentaatiota yksin Raamattu kuten mekin luterilaiset. Meidän mielestä he ovat väärässä ja päinvastoin. Joten vähän armollisuutta ekumeenisissa keskustelussa vaikka oltaisiinkaan erimieltä.

Luterilainen Sola scriptura -periaate löytyy jo kirkkoisiltä, kuten aiemmin kirjoitin. Helluntailaisten samanniminen ei löydy. Kaikilla kirkoilla on jokin Sola scriptura -periaate, minimissään se, että mikään oppi ei saa olla suoraan vastoin Raamatun sanaa. Sola scripturan käyttö ekumeenisena periaatteena on hassusti sanottu, koska kyseessä ei ole yksikäsitteinen selkeä käsitys. Aiheesta lisää mm. Kevin Vanhoozer: Biblical Authority After Babel. Vanhoozer erottaa 4 erilaista Sola scriptura tulkintaa ja niissäkin karismaattinen Ss on jotain muuta kuin luterilainen.

D

2 tykkäystä

Kaikki protenstanttiset kirkot haluavat olla raamatullisia ja pitäytyä raamattuun. Miten luterilainen poikkeaisi tästä sola käsityksestä, ei ole eroa, ei mitään. Yksin Raamattu.

Tuota, kyllä on eroa esim. Lut ja ref kirkoilla. Hell on lähtöisin ref/kalv haarasta ja Sola scriptura on siellä erilainen kuin meillä lut. Voit vaikka tutustua eri prot kirkkojen tunnustuksiin ja etsiä erot sieltä.

D

1 tykkäys

Eutykus,
Voit poistaa seuraavan lauseen, vaikka oletankin, että mielipiteitteni tässä ketjussa,
annetaan tulla esille yhtä selkeästi, kuin minullekin suunnatut kommentit, eli:

Puhut lähes pelkkää “puppua” tässä(kin) kirjoittamassasi.

Ja sitten jatkoa, minkä toivon pysyvän palstalla:
En usko, että harrastan ylimielisyyttä. Eri mieltä oleminen aiheuttaa eriasteisia suuttumuksia, etenkin silloin, kun, esimerkiksi minä, huomautan perusteiden epäraamatullisuudesta, eli, ettei asiaa löydy Raamatusta, muutoin kuin tunnustuskirjojen ja muiden tulkintojen kautta. Eli jos tämä keskustelu edistyy ja kommenttini tullaan sallimaan, niin pyydän, jopa edellytän, ettei mikään Raamatusta löytymätön nauti suojelua. Ei ainakaan niin paljon, ettei asiaa voi ottaa perustellusti esille.

Tunnen nk. helluntailiikkeen Pohjois-Amerikassa perinpohjin. Sitten tylytys, jonka toivon menevän läpi:
Sinulta se asiantuntemus puuttuu lähes täysin. Se, ettei sinulla ole kuin kielteisiä kokemuksia Suomessa, helluntailaisiksi kutsutuissa seurakuntayhteyksissä, ei ole tehnyt sinusta asiantuntijaa, ja btw, et ole ainoa näiden kirjoittelujen yhteyksissä. (Annetaan “hellarit” ilmaisu jäädä, vaikka se on minulle outo. Ehkä siihen tottumattomuus kielii minulle kielteisyyttä tätä Jeesus Nasarettilaisen “lahkoa” kohtaan, johon kuuluvaksi Paavali itsensä (entisenä “luterilaisena”) mielellään myönsi.) En tule, enkä koskaan ole, kutsunut luterilaisia “lutkuiksi”, sen halventavan tunnelman vuoksi.

Mitä luterilaiseen nk. helluntalaiseurakuntia tervehdyttäviin opettajiin tulee, niin viitannet niihin evlut pappeihin, jotka seurakunnissamme on toiminut sittenkun helluntalaisuuden viimeinen, Azusa-kadun aalloksi kutsuttu, Suomeen rantautui. He kaikki ilmoittivat, että he eivät enää turvaudu tulkintoihin, vaan tekivät niinkuin Paavali, että katsoivat nk. kehällisen tiedon ja opin roskaksi, eli tarpeettomaksi ja haitaksi Evankeliumin julistukselle. Missään ei ole mainintaa Paavalin oppineisuuden eduista, koskien Jeesuksen seuraamista, eli evankeliointia. Syyllistyt suurehkoon törkeyteen, arvostamalla vähyyttä, mitä kolminaisuusopin kieltämiseen tulee, Suomessa. Alota vaikka oma ketju tästä ja mainitse henkilöt ja lainaa heidän opetuksensa, joko kirjoituksena tai viittaamalla puhuttuun, taltioituun. Ellet tätä tee niin vaikene, lopeta tätä kantaasi esittämästä.

Helluntalainen tai helluntalaisuus ei ole copyright-oikeuksilla suojattu. Helluntalaisiksi kutsutaan yleensä kaikkia Hengen lahjoja haluavia piirejä. Laajasti ottaen heitä ei yhdistä vesikaste, niinkuin on laita ekumenisuudessa, vaan yhdistävä Tekijä on Pyhä Henki, joka on ihmiset uudestisynnyttänyt, ovat tulleet uskoon. Torontolaisuus ei ole osa helluntailiikettä, niinkuin ei muutkaan harhoja painottavat.

Vatikaani 2:n myötä syntyi “katolinen helluntalaisuus”, josta nimityksestä luovuttiin, ja puhutaan katolsista karismaattisista.

Helluntailiike, ansimmäinen nk. helluntaiseurakunta perustautui vuonna 33, helluntaina Jerusalemissa. Tuo lahja erikielillä todistaa Jumalan suurista teoista oli ensimmäinen aalto, kun Pyhän Hengen virrat alkoi nk. helluntaiherätys-uomassa virrata. Sen liikkeen, helluntalaisuuden oppi on vieläkin selllaisenaan luettavissa. Riittää, kun lukee Apostoien tekojan kaksi ensimmäistä lukua. Siinä on kaikki. Sen jälkeinen kirjoitus, puuttuu vain yksityiskohtiin. Eli Jeesuksen sanat Martalle, “Vain yksi on tarpeen”, asioiden yksinkertaisuuden.

Onko sinulla minkäänlaista oppineisuutta ja vaikka olisikin, niin väärää ja vääristeltyä tietoa sinulla on paljon. Valhe menestyy vain, kun se kudotaan totuuteen. Kielet ovat yksi ja oli v.33, ensimmäinen merkki siitä Voimasta minkä Jeesus Pyhän Hengen kautta uskoville antaa. Jeesus kehoitti uskovia odottamaan Voimaa, jossa he tulisivat olemaan Hänen todistajiaan, Apt. 1:8. Siinä Voimassa he alkoivat puhua niillä kielillä, joita kuulijat ymmärsivät.

Näin perusteellisesti tuskin tässä kejussa enää kirjoitan. Helluntalaisten vioista voimme kommentoida lyhyemminkin.

Oppineisuutta sinulla voi olla, mutta tietämyksessä on aukkoja. Viittaan kommenttiini, mikä alkaa:

“Mitä on teologia”

Eli yleisesti en nyt tällä erää tässä sinua arvostele, vaan pelkästään on kysymys tuon tarpeettoman sanan “teologia” juurista ja merkityksestä.

Suomessa yhtenäiskulttuuri lienee myös ollut ihan eri luokkaa kuin Ameriikoissa. Ts. meikäläiset varhaiset helluntailaiset olivat luterilaisen kirkon kasvatteja, kuten myös suuri osa myöhemmistä. Ei mikään ihme, että vaikutteita on saatu jo alusta alkaen.
[/quote]

“Meikäläiset helluntalaiset” ovat olleet ja ovat vieläkin paljolti, entisiä luterilaisia. Aivan niinkuin Brasilian helluntalaiset olivat kaikki Roomalaiskatolisia. Nyt tilanne on toinen. Katolisuus on, sakramentaalisella matematiikallakin, suht pieni.

Italian helluntalaiset ovat kaikki entisiä katolisia, olleet vielä 80-luvulle asti. Nyt tilanne on muuttumassa mitä taustoihin tulee.

Luterilaisuus on kohdannut saman kohtalon kuin Paavalin teologian hylkääminen, mikä edusti silloista “luterilaisuutta”.

On totta, että evlut kirkon piirissä on samasta Hengestä syntyneitä, kuin helluntalaiset pääsääntöisesti ovat, tai ainakaan helluntaiseurakuntiin ei ole liitetty muita kuin ennenkaikkea uskoon tulleita ja sen merkiksi(kin) kastettuja.

Luterilainen ja etenkin katoliset opin muodot on jätetty, eikä niiden vaikutuksessa ole vaellusta Jeesus-tiellä alettu eikä siihen palattu.

Tehdään niin ja otetaan ihan käytännön esimerkki! Miten on puolustettavissa Raamatulla, etteivät Kristuksen ruumis ja veri ole leivässä ja viinissä ehtoollisessa?

Amerikasta on tullut viimeisen reilun sadan vuoden aikana monia muitakin liikkeitä, jotka ovat niitä ainoita oikeita. Kun on sellaisessa liikkeessä sisällä, niin on vaikeampaa huomata liikkeen harhoja ja sen kannattajien ylimielisyyttä.

1 tykkäys

Tällainen yleislausunto ei loukkaa ketään muulla kuin sen mitäänsanomattomuudella. Ellet kohdista sitä henkilöön, jollainen tässä yhteydessä on vain yksi. Vaikka näihin kohdistuksiin tottuu, niin päivityksen nimissä laitan tämän verran.

Paavali taisi sanoa jotain niistä, jotka itse itseänsä suosittelevat.

Jos sinä haluat alkaa määräilemään, mitä muut voivat kirjoittaa, sinun pitää perustaa itsellesi oma foorumi diktaattorinoikeuksilla.

2 tykkäystä

Tiedän miten sakramentalistit perustelevat esikuvallisen muuttumisen todelliseksi, aineelliseksi.

Etkö ole tullut ajatelleeksi miksi ja mitä tarkoittaen Jeesus jo ennen ehtoollisen asettamista ja kun siitä ei vielä ollut tietoakaan, sanoi:

31 Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: ‘Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi’."
32 Niin Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
33 Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
34 Niin he sanoivat hänelle: “Herra, anna meille aina sitä leipää”.
35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
36 Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
41 Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: “Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta”;
42 ja he sanoivat: “Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: ‘Minä olen tullut alas taivaasta’?”
43 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45 Profeetoissa on kirjoitettuna: ‘Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
48 Minä olen elämän leipä.
49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: “Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?”
53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."

Me tiedämme ja uskon kautta ymmärrämme, että Jeesus muuttaa uskovaan asumaan, sisällisesti, syötynä, juotuna. Tämän me myös uskossa koemme.
Vietämme yhteistä ateriaa ja leivän ja viinin välityksellä muistelemme Jeesuksen työtä, minkä voimasta, kautta, Jeesus asuu meissä, sisällisesti. Aikaan sidotun ymmärryksen kautta Jeesus asetti tavan yhdessä korostaa ajatonta, näkymätöntä todellisuutta. Näkyvä, käsinkosketeltava ei aiheuta mitään ajattomuuteen, iankaikkisuuteen kelpaavaa. Siksi Jeesus kehotti muistelemaan sitä, minkä hänen lihansa uhraaminen sai aikaan.

Onpas melkoisen dokeettista/nestoriolaista juttua.

D

1 tykkäys