Seurakuntalaisessa oli uutinen siitä kuinka Helluntailaisten kasteluvut ovat kovasti olleet laskusuunnassa ja jos/kun luvusta siivotaan pois MaTu-käännynnäisten kasteet niin lasku on ollut kohtuullisen jyrkkää. Viimeisen kahden vuoden aikana seurakuntien jäsenmäärä on pudonnut muutaman sadan jäsenen vuosivauhdilla. Parikymmentä vuotta on kulunut siitä kun viimeksi kasteiden määrä ylsi nelinumeroisille luvuille. 2017 kasteita suoritettiin 945 ja 2018 vain 651. Yli sadassa seurakunnassa ei toimitettu ensimmäistäkään kastetta vuoden 2018 aikana.
Hyvä Sanoma ry:n koordinaattori Helena Kärkkäinen sanoo että julistuksen fokus on harhautunut kasteopetuksesta. Seinäjoen hell.srk:n pastori puolestaan tuo esiin kasvavan “yhteiskristillisen” toiminnan. Hänen mukaansa tuo toiminta on saanut ihmiset luulemaan että hengellä täyttymisellä ja kasteelle tulemisella ei olisikaan niin suurta merkitystä. Tämä yhteiskristilisyys näivettää myös s.e. ihmiset identifioivat itsensä “helluntailaisen” sijasta yleisemmällä tasolla vain “kristityksi”. Yhteiskristillisyyden iso ongelma on siinä, että se ei ohjaa ihmistä ottamaan (helluntailaista) kastetta vaan pikemminkin päin vastoin.
Yhteiskristillyys ja helluntailainen identiteetti upotuskasteineen ja hengellä täyttymisineen ja suljettuine, vain oikeille uskoville tarkoitettuine, ehtoollisineen eivät oikein kättele toisiaan.
Väittämä 1: ”Yhteiskristillinen ajattelutapa ei Suomessa tue opetusta uskovien kasteesta. Luterilaisessa kulttuurissa on luonnollista jätää kaste ottamatta.”
Vastaus: ”Kyllä tämä vaara on todellinen. Yhteiskristillisessä viitekehyksessä kasteasiaan ei tule otettua kovin voimakasta kantaa, ja se jätetään henkilön omantunnon ratkaistavaksi. Yksi kaste -ajatus vaikuttaa monen mielessä ja lapsina kastetut uskoontulleet herkästi taipuvat ajattelemaan sen riittävän omalla kohdalla.”