Tuolla paikallisseurakunnasta eroamisketjussa mainittiin henkilöseurakunta ratkaisuksi. SItähän on väläytelty monissa yhteyksissä viime vuosina - tai vuosikymmeninä. Muistan jo 80-luvulta puheet siitä, että edes kielellisin perustein pitäisi saada kuulua muuhun kuin osoitteen mukaiseen seurakuntaan, jos kunnassa ei ole oman äidinkielen mukaista seurakuntaa. Porvoon hiippakunnassa tästä puhuttiin tuolloin nimellä “Lex Tammerfors” tai “Lex Tampere”, kun haluttiin saada mahdollisuus siihen, että Tampereen naapurikuntien ruotsinkieliset voisivat olla Tampereen ruotsinkielisen seurakunnan jäseniä. Sekään ei ole vielä mahdollistunut.
Minusta henkilöseurakunta ei välttämättä ole kovinkaan hyvä ajatus koko maata ajatellen. Isoissa kaupungeissa se voisi kenties toimia, mutta käytännössä isoissa kaupungeissa ja yhtymissä seurakunnat voivat profiloitua jossain määrin jo nyt. Tietyt ihmiset hakeutuvat tietyn papin saarnoja kuuntelemaan ja toisaalta välttävät tiettyjä pappeja.
Mutta jos laajalla alueella on muutama itsenäinen seurakunta, jotka kenties pääasiassa edustavat jokseenkin samaa suuntausta - minne menisivät ne, jotka eivät halua omalla valinnallaan leimautua siihen suuntaan. Tämä ihan riippumatta siitä, onko alueen pääsuuntaus konservatiivinen vai liberaalinen. Jos lähimmät seurakunnat ovat vaikkapa vahvasti tietyn herätysliikkeen kannatusaluetta, mihin liittyisivät ne, jotka eivät kyseistä herätysliikettä halua omalla valinnallaan kannattaa, mutta “sietävät” tilannetta, kun osoitteen mukaan kyseiseen seurakuntaan kuuluvat. Tai miten valittaisiin oma seurakunta Lapin läänissä, jossa matkat ovat jo nykyisellään monesti kohtuuttomat? Vai olisiko kaikilla alueilla päällekkäiset rakenteet, vähintään kaksi eri henkilöseurakuntaa samalla alueella? Entä mihin menisi se luultavasti suuri enemmistö, joka ei edes osaisi valita, haluavatko kuulua lähiseudulla lestadiolaisten, evankelisten vai ääriliberaalien seurakuntaan?
Yksi kysymys on myös puhtaasti tiloihin liittyvä. Toimisivatko samalla alueella liberaali ja konservatiivi seurakunta samassa kirkossa ja seurkauntasalissa sopuisasti vuorot jakaen (hah) vai olisivatko maaseudulla konservatiivit yhdessä kirkossa ja liberaalit naapurikunnassa toisessa kirkossa? Kaupunkialueella tämä on pienempi ongelma, kun välimatkat kirkkojen välillä eivät ole kymmeniä kilometrejä. Kirkkojen ja toimitilojen jakaminen olisi luultavasti ainakin astetta helpompaa kuin pitkien etäisyyksien maaseudulla, jossa monesti yhdessä kunnassa on vain yksi kirkko.
Ylipäänsä mietin, onko lopulta henkilöseurakunnille edes varsinaisesti tarvetta muualla kuin suurimmilla paikkakunnilla, joissa muutenkin on totuttu suurempaan valinnanmahdollisuuteen. Tietysti voisi olla mukavampaa maksaa kirkollisveroa/jäsenmaksua seurakunnalle, jonka opista ja toiminnasta on samaa mieltä kuin tukea taloudellisesti seurakuntaa, jonka opetusta pitää vääränä.
Toisaalta, ei kuuluminen osoitteen perusteella tiettyyn seurakuntaan tietenkään ole ainoa luterilaisen kirkon malli, ilman että silti puhutaan opillisin perustein erilaisista seurakunnista. Viron ev.lut. kirkossa ei ole määrätty, mihin seurakuntaan jäsenet kuuluvat. Useimmat kirkon jäsenet kuuluvat oman paikkakuntansa ainoaan seurakuntaan. Kaupungeissa valinta saattaa olla yhtä hyvin perusteltu sillä, mihin kirkkoon on parhaat kulkuyhteydet kuin silläkin, missä on vilkkainta toimintaa tai “opillisesti sopiva” pappi. Moni kirkon jäsen jää paikkakunnalta muuttaessaankin jäseneksi vanhaan seurakuntaansa, kun ei vain tule siirretyksi jäsenyyttään tai kun nostalgisista syistä halutaan kuulua siihen seurakuntaan, johon on aikoinaan kastettu. Tunnen/tiedän Tallinnassa asuvia, jotka kuuluvat johonkin Tartton seurakunnista (välimatka noin 185 km) ja Hiidenmaalla asuvia, joiden virallinen kotiseurakunta on jossakin mantereella (välissä 1,5 tunnin laivamatka + matkat saarella ja mantereella). Ajankohtaiseksi seurakunnan vaihto tulee ehkä vasta, jos kysytään ehdokkaaksi seurakunnan luottamustehtäviin. Toki osa vaihtaakin seurakuntaa muuttonsa jälkeen, mutta ehkä vasta, kun on ensin johonkin seurakuntaan kotiutunut.
Ehkä hiukan sekaviakin ajatuksiani, jotka eivät ole mitenkään ehdottomia. Kunhan pohdiskelen. Kiinnostaisi kuulla muita näkemyksiä henkilöseurakunnista, sekä puolesta että vastaan.